Rouva Jewkes on saanut jonkun rivin isännältäni; en osaa arvata,
mitä on tapahtunut, sillä hänen vaununsa tulivat kotiin ilman häntä.
Mutta emännöitsijä ei tahdo kertoa minulle mitään, joten on turha
häneltä kysyäkään. Minä niin pelkään vehkeitä ja kujeita, etten
tiedä mitä tehdä! Kaikkea minä epäilen; sillä mitä voin ajatella
nyt, kun epäsuosioni on tunnustettu? Epäilemättä yritetään pahinta.
Voin ainoastaan vuodattaa sieluni rukouksessa Jumalan eteen anoen
hänen siunattua suojelustaan; mutta jos minun täytyy kärsiä, älköön
minun annettako pitkää aikaa surussani elää! Älköön Jumala kuitenkaan
salliko minun synnillisesti lyhentää elämääni!
Tuo nainen jätti isäntänsä lähettämän kirjeen kamarin pöydälle, ja
minä salpasin itseni huoneeseen, kunnes olin ehtinyt sen jäljentää.
Riveistä näette, kuinka käteni vapisi. Toivon poloisen herra
Williamsin vapaaksi päästämistä; mutta tämä kirje tuottaa minulle
sydämenkivistystä. Kuitenkin siirtyy turmioni uhka vielä päivää
tuonnemmaksi, Jumalan kiitos.