Päähäni pälkähti ajatus: en tarkoittanut mitään pahaa, mutta hieman
rohkeatahan se oli. Sillä nähdessäni isäntäni pukeutuvan kirkkoon
mennäkseen ja hänen vaunujaan säälittävän valmiiksi minä menin
komerooni ja kirjoitin:
_"Tämän seurakunnan esirukouksia anotaan hartaasti eräälle
hyvinarvoiselle ja kunnioitettavalle herrasmiehelle, joka on
kiusauksessa käyttää suurta valtaansa turmellakseen köyhän,
ahdistetun, arvottoman neitseen."_ Ja sitten:
_"Tämän seurakunnan esirukouksia anoo hartaasti köyhä ahdistettu
tyttö-poloinen hyveellisyytensä ja viattomuutensa säilyttämiseksi."_
Rouva Jewkes saapui. "Aina raapustelemassa", virkkoi hän tahtoen
nähdä kirjoitukseni; ja suoraa päätä -- ennen kuin juuri mitään
ennätin sanoa -- hän vei sen alas herralle. Tämä vilkaisi siihen
ja lausui: "Sanokaa hänelle että hän pian saa nähdä, kuinka hänen
rukouksiinsa vastataan. Hän on hyvin rohkea: mutta koska hän on
hyljännyt kaikki suosionosoitukseni, ei tilinteko kaikesta ole
kaukana." Minä katsoin hänen jälkeensä ikkunasta, ja hän oli
ihastuttavasti puettu. Hän on komea, hieno herrasmies! Mikä vahinko,
ettei hän ole sydämeltään yhtä hyvä kuin ulkonäöltään! -- Miksi
en voi häntä vihata? -- Mutta älkää käykö levottomiksi, jos tämän
kyhäykseni näette; sillä on mahdotonta että häntä rakastaisin, kun
hänen paheensa hänet kauttaaltaan _rumentavat_, niin sanoakseni.
Isäntäni lähetti sanomaan, ettei hän tule kotiin päivälliselle:
kaiketi hän aterioitsee sir Simon Darnfordin luona. Olen kovin
huolissani poloisen herra Williamsin tähden. Matami Jewkes sanoo
että hän on yhä pidätettynä ja kovin alla päin. Kaikkiin hänen
kärsimyksiinsä olen minä syypää: se surettaa minua kovin. Isäntäni
kuuluu vaativan häneltä rahojansa: se on perin kovaa, sillä hän
antoi pastorille kolme viidenkymmenen punnan rahaerää, jotka toinen
otaksui palkkioksi kolmivuotisesta virantoimituksestaan. Mutta
heidän keskensä ei ollut mitään sopimusta, ja hän oli kokonaan
riippuvainen isäntäni suosiosta. Sitä jalomielisempää menettelyä oli
hänen antautumisensa näihin vaaroihin ahdistetun viattomuuden tähden!
ja minä toivon hänen aikanaan saavan ansaitun hyvityksensä. Voi
minua! En uskalla puhua hänen puolestaan: se nostattaisi ahdistajani
mustasukkaisuutta vielä enemmän, eikä minusta ole omankaan hätäni
keventäjäksi.