Minulla on nyt täysi syy peljätä, että isäntäni pian saapuu tänne;
sillä palvelijat puuhailevat huoneuston laittamisessa kuntoon;
ja tallia ja vaunuvajaa, joita ei ole vähään aikaan käytetty,
siistitään parhaillaan. Tiedustin rouva Jewkesilta; mutta hän ei
ilmoita minulle mitään ja tuskin edes vastaa, kun teen hänelle
jonkun kysymyksen. Joskus ajattelen että hän vaseti tekeytyy näin
omituisen ilkeäksi minua kohtaan saadakseen minut toivottelemaan
kaikkein enimmin pelkäämääni, nimittäin isäntäni tännetuloa. Sekö
mies puhuu rakkaudesta! Jos hänellä olisi vähääkään huomaavaisuutta
ja kunnioitusta minua kohtaan, niin hän ei antaisi tälle pahalle
naiselle sellaista valtaa minun sortamiseeni: ja jos hän todellakin
tulee, miten on silloin hänen lupauksensa laita, ettei saapuisi
minua tapaamaan ilman suostumustani? Mutta näyttää siltä, ettei
hänen kunniansa velvoita häntä minua kohtaan _mihinkään_. Niin hän
kirjeessään minulle sanoo. Ja miksi? Sentähden että minä tahdon
säilyttää oman kunniani. Mutta hänhän tunnustaakin, että hän minua
_sydämessään vihaa_, ja ilmeistä se onkin, koska minua ei muutoin
jätettäisi tämän naisen armoille ja -- mikä pahempi -- kauhean
pelkoni valtaan.