Rouva Jewkes on katsonut sopivaksi päästää minut nauttimaan
raikkaasta ilmasta kolmeksi tai neljäksi tunniksi tänä ehtopäivänä.
Voin nyt paljoa paremmin, ja tilani olisi vieläkin melkoisesti
reipastuneempi, jos tietäisin mitä varten säästyin. Mutta terveys on
minun olosuhteissani tuskin toivottava siunaus, koska se vain saattaa
minut sen onnettomuuden alaiseksi, jota alituisesti pelkään, kun sitä
vastoin heikkona ja kivuloisena kenties voisin herättää sääliä. Oi,
kuinka pelkäänkään vihaisen ja kiihtyneen herran saapumista, vaikka
varmasti tiedän, etten ole hänelle mitään pahaa tehnyt.
Vastikään kuulimme että hän joku päivä sitten oli ollut vähällä
hukkua metsästysretkellä virran yli kulkiessaan. Minkähäntähden en
voi häntä vihata kaikesta hänen puoleltaan kokemastani häijystä
kohtelusta huolimatta? Varmaankaan en ole muiden ihmisten kaltainen!
Hän on totisesti antanut minulle kylliksi vihan aihetta; mutta
kuullessani hänen vaarastaan, joka oli ollut kovin täperä, en
voinut sydämessäni olla riemuitsematta pelastumisesta, vaikka hänen
kuolemansa olisi lopettanut tuskani ja kärsimykseni. Kiittämätön
isäntä! jos tämän tietäisitte, ette suinkaan minua näin paljon
vainoisi! Mutta kunnon emäntäni tähden minun täytyy toivoa hänelle
hyvää; ja mikä enkeli hän olisikaan silmissäni vieläkin, jos luopuisi
yrityksistään ja tekisi parannusta!
Nyt olen kuullut rouva Jewkesilta, että John Arnold on eroitettu
palveluksestaan, kun havaittiin hänen kirjoittaneen herra
Williamsille, ja että herra Longman ja herra Jonathan, isännöitsijä,
ovat joutuneet herransa epäsuosioon yritettyään puhua minun
puolestani. Myöskin rouva Jervis on vaarassa; sillä luultavasti
kaikki kolme kävivät yhdessä rukoilemassa puolestani. Nyt näetten on
olinpaikkani tiedossa.
Rouva Jewkes on isäntääni koskevien uutisten mukana saanut
kirjeen; mutta hän sanoo että sen sisältö on liian paha minulle
ilmoitettavaksi. Paha sen tosiaan täytyy olla, jos se on pahempi kuin
mitä jo olen saanut tietää.
Juuri nyt tuo kamala olento kertoo minulle salaisuutena, että
hänellä on syytä luulla isäntäni keksineen keinon epäröimiseni
tyynnyttämiseksi: hän muka naittaisi minut sille kauhealle
Colbrandille ja ostaisi minut häneltä hääpäivänä rahasummalla! Onko
moista koskaan kuultu? Hän sanoo velvollisuuteni olevan totella
isäntääni ja että herra Williams rangaistukseksi pakoitetaan meidät
vihkimään; ja kun isäntäni on maksanut minusta, ja minut on hänelle
luovutettu, olisi sveitsiläisen palattava rahoineen kotiinsa
edellisen vaimonsa ja lastensa luo. Emännöitsijä nimittäin sanoo
niiden miesten keskuudessa olevan tapana, että heillä on vaimo joka
kansakunnassa.
Mutta tämä on varmaankin hirveätä sepittelyä! Kaikessa
inhoittavaisuudessaankin se saattaa kuitenkin edistää jonkun
tekeillä olevan juonen toteuttamista! -- Mikä kummallinen hämmennys
kiihdyttääkään vaivaista järkeäni! Kenties suunnitellaan jotakin
valeavioliittoa minun turmiokseni: mutta voiko mies myydä vaimonsa
ilman tämän omaa suostumusta? Ja onko sellainen kauppa lain edessä
pätevä?
MAANANTAINA, TIISTAINA JA KESKIVIIKKONA, VANKEUTENI 32., 33. JA 34.
PÄIVÄNÄ.
Mitään muuta ei satu näinä päivinä kuin kinastelua rouva Jewkesin ja
minun kesken. Hän myrtyy minua kohtaan yhä villitymmäksi. Suututin
hänet eilen, koska hän puhui törkeästi; sanoin hänen haastavan
pikemmin viheliäisen lontoolaisen ilotytön kuin herrasmiehen
taloudenhoitajattaren tapaan; ja sitä kostaakseen hän mielestään ei
voi minua kyllin pahoin kohdella. Hän noituu minua ja hyökkäilee
kimppuuni kuin rakuuna ja tuskin kykenee pitämään hyppysensä
minusta erossa. Voitte uskoa, että hänen puheenlaatunsa täytyy
olla surkeata, hänen saattaakseen minut käyttämään näin jyrkeitä
sanoja: hänen lausumiansa ei totisesti voi toistaa, sillä hän on
häpeä sukupuolelleen. Ja sitte hän tekee minusta pilkkaa ja nauraa
kunniallisuuskäsitteilleni; sanoo -- häpeämätön -- että minustapa
koituu soma vuodekumppani isännälleni (ja sentapaista), kun minulla
"on niin hupelon käsitykset itsestäni"! Luuletteko että tätä saattaa
sietää? Ja kuitenkin haastaa hän, jos mahdollista, vielä pahempaakin!
Ihan rivouksia! Voi, mihin viheliäisiin käsiin minut on saatettukaan!