Rouva Jewkes on siis palannut vierailultaan. "Kah", sanoi hän,
"saatkin rauhoittaa mielesi; sillä herra Williams toipuu varsin
hyvin. Hän ei ole puoleksikaan niin huonossa tilassa kuin luulotteli.
Voi niitä oppineita", sanoi hän, "niillä ei ole hiirenkään rohkeutta!
Hänellä on vain muutamia naarmuja kasvoissaan, jotka luullakseni
sai hapuillessaan somerossa padon juurella, kun yritti löytää
kuoppaa, mihin lymyisi rosvoilta. Hänen säärtänsä ja polveansa tuskin
mikään vaivaa. Kirjeessään hän sanoo olevansa kauhean näköinen:
saattoi ollakin ensin, sisälle tullessaan; mutta hän näyttää nyt
varsin terveeltä, ja ellei hän silloin tällöin vähän voihkailisi
ajatellessaan vaaraansa, en olisi huomannut hänessä mitään vikaa.
Siis, Pamela-neiti", puhui rouva Jewkes, "olehan aivan levollinen
siitä asiasta". -- "Se ilahduttaa minua", sanoin, "kaikista teidän
kokkapuheistanne huolimatta, rouva Jewkes".
"Niin", haastoi emännöitsijä, "hän ei puhu muusta kuin sinusta;
ja kun mainitsin hänelle, että olisin kernaasti taivuttanut sinut
mukaani matkalle, oli mies minulle ylen kiitollinen; ja hän on
avannut minulle koko sydämensä, kertonut kaiken tapahtuneen ja mitä
teidän keskenne oli vehkeilty". Tämä säikähdytti minua tavattomasti,
koska parista kolmesta esimerkistä näin, ettei hänen rehellinen
sydämensä voinut säilyttää mitään omana tietonaan, hän kun piti
jokaista yhtä suorana ja vilpittömänä kuin itseänsä. Minä sanoin,
mutta raskaalla sydämellä: "Ah, rouva Jewkes, rouva Jewkes, se
olisi voinut saattaa minut hätään, jos hänellä olisi jotakin teille
kerrottavaa. Mutta tiedätte varsin hyvin, että jos meillä olisi
ollut haluakin sellaiseen, ei meillä ollut tilaisuutta siihen teidän
valppaan huolenpitonne ja tarkkasilmäisyytenne tähden."
"Ei", sanoi hän, "se on kyllä totta, neitiseni; ei edes tuohon
tunnustukseenkaan, johon hän minun kuulteni myönsi saaneensa
tilaisuuden kaikesta valppaudestani huolimatta. No, noh", sanoi hän,
"ei enempää verukkeita minua vastaan! Sinulla on ikäiseksesi hyvin
terävä aju; mutta ehkä minä olen yhtä ovela kuin sinäkin. Kuitenkin
on kaikki nyt hyvin", hän lisäsi, "koska _vahtaamiseni_ on nyt
isäntäni käskystä loppunut. Mitä olet poissaollessani puuhaillut?"
Olin niin hätääntynyt sen johdosta, mitä mahdollisesti oli herra
Williamsin ja hänen kesken puhuttu, etten kyennyt hämiäni salaamaan;
ja hän sanoi: "No, mamseli, koska kaikki asiat näkyvät päättyvän
niin pian ja onnellisesti, salli minun neuvoa sinua olemaan hiukan
vähemmän huolissasi hänen paljastuksistaan; ja ota minut uskotuksesi
niinkuin _hänkin_ on ottanut, ja silloin minä ajattelen, että sinulla
on jotakin arvonantoa ja luottamusta minua kohtaan. Ja sitä et ehkä
katuisi."
Hän oli niin vakavana, että epäilin hänen täten tahtovan lypsää
minulta tietoja. Osasin arvostella hänen ystävällisyyttään herra
Williamsia kohtaan tämän viimeksi käydessä täällä: sen tarkoituksena
oli vain puhuttaa miestä niin pitkälle kuin mahdollista.
"Kuulkaahan, rouva Jewkes", sanoin, "miksi kaikki tämä onkiminen
sieltä missä ei mitään ole, jos _vahtaamisenne_, kuten sitä
nimitätte, nyt on lopussa?"
"Se ei ole muuta kuin naisellista uteliaisuutta, sen sinulle
vakuutan", vastasi hän; "sillä luonto vetää ihmistä ottamaan asioista
selvää, milloin niin suurta salaperäisyyttä yritetään".
"No", sanoin, "antakaahan minun tietää, mitä hän sanoi; niin sitten
vastaan teidän uteliaisuuteenne". -- "Välipä sillä", tuumi nyt hän,
"teetkö sen vai etkö; sillä minä olen kuullut häneltä niin paljon
kuin halusin; enkä uskokaan saavani sinulta udelluksi mitään, jota et
halua minun tietävän, viekas pikku kaunokaiseni". -- "No", virkoin
minä, "olkoon hän sanonut mitä tahansa, en pidä siitä lukua; sillä
minä olen varma, ettei hän voi sanoa minusta mitään haitallista; ja
puhukaamme jo muusta".
Olin sitä levollisempana, koska hän kaikista urkkimisistaan
huolimatta ei viittaillut avaimeen ja porttiin j.n.e., sillä jos
pastori olisi niistä hänelle maininnut, ei hän olisi malttanut
antaa minun olla sitä tuntematta. Jätimme siis toisemme katsoen
toivottomaksi pyrkiä tarkoitustemme perille. Mutta varmastikin oli
pastori sanonut enemmän kuin hänen olisi sopinut, ja pelkään sitäkin
pahemmin, ettei kaikki ole niinkuin olla pitäisi, koska rouva
Jewkes on tosiaan nyt ollut kaksi tuntia huoneeseensa sulkeutuneena
kirjoittelemassa -- vaikka hän oli antavinaan minulle kaiken
paperivarastonsa ja sanoi että saisin kirjoittaa hänen puolestaan.
Alan toivoa että olisin uskaltanut kaikki ja lähtenyt tieheni silloin
kun olisin voinut. Oi, milloin tämä epäilyksen ja rauhattomuuden
ahdinko loppuu?
Hän käväisi vastikään kammiossani ja sanoi toimittavansa
viestinviejän Bedfordshireen; lähetti veisi minultakin kiitoskirjeen,
jos tahdoin sellaisen kyhätä isäntäni suosion tunnustukseksi.
"Tosiaankaan", sanoin, "minulla ei ole mitään kiittämisen syytä ennen
kuin pääsen isän ja äidin luo: ja tiedättehän jo lähettäneenikin
kirjeen, vaikken ole saanut siihen vastausta". Rouva Jewkes sanoi
että isäntäni kirje herra Williamsille oli riittävä ja että vähin,
mitä saatoin tehdä, oli kiittää häntä. "Ei ole tarvis", intin minä,
"sillä minä en aio mennä herra Williamsille: mitäpä se kirje siis
minulle merkitsee?" -- "No", virkkoi hän, "näen että olet aivan
käsittämätön!"
En pidä tuosta. Voi hupsua sonnien ja rosvojen pelkoa! Sillä
nyt kaikki levottomuuteni alkaa kiusata minua kaksin verroin.
Mitä lieneekään tuo varomaton mies sanonut! Epäilemättä se on
emännöitsijän pitkän kirjeen aiheena.
Lopetan tämänpäiväisen kirjoitteluni sanomalla, että hän on kovin
vaitelias ja varovainen entiseen verraten ja vastaa kysymyksiini
vain yksikantaan "ei" taikka "kyllä". Ilmeisesti haudotaan jotakin,
-- ja siitäkin päättäen, että hän ei pidäkään lupaustaan yksinäni
makaamisesta ja rahoista. Näihin kumpaiseenkin seikkaan hän antoi
epäiltäviä vastauksia, huomauttaen toiseen: "No, oletpa kovin hedas
rahoillesi; en minä niiden kanssa livistä!" ja toiseen: "Hyväinen
aika! eihän sinun tarvitse tietääkseni olla niin kärkäs pääsemään
minusta vuodetoverina ennen kuin olet varma toisesta, joka sinua
_paremmin miellyttää_." Tämä vihlaisi sydäntäni! Ja samalla kertaa se
tukki suuni.