Herra Fownesin kuolema on nyt tuottanut minulle kauvan haluamani
tilaisuuden tehdä teidät onnelliseksi, ja kaksin verroin: sillä
minä annan pian teidän haltuunne hänen pitäjänsä, ja jos osaatte
tehdä itsenne neitoselle otolliseksi, toimitan teille erään
Englannin herttaisimpia tyttöjä vaimoksenne. Häntä ei ole kohdeltu
(niin hänellä on syytä ajatella) ansionsa mukaan; mutta jahka hän
näkee olevansa rehellisen kelpo miehen suojeluksessa ja joutuvansa
taatusti sellaisiin elämänoloihin, joihin on viime vuosina
tottunut, olen varma että hän suo anteeksi näennäisesti kovat
koettelemuksensa, valmisteluna onnekkaaseen asemaan, jonka täten
toivon tulevan teidän kummankin osaksi. Minun on vain tehtävä
tiliä kummallisesta käytöksestä, johon olen saattanut itseni
syypääksi, ja sen teen teidät tavatessani; mutta koska minun on
piakkoin matkustettava Lontooseen, en luule sen voivan tapahtua
enää tässä kuussa. Mutta jos sillä välin saatte Pamelan
suostumuksen, niin teidän ei ole tarvis siirtää molemminpuolisen
onnenne aikaa tuonnemmaksi. Ilmoittakaahan minulle vain ensin
asiasta ja tytön hyväksymisestä, jonka näin tärkeässä kysymyksessä
pitäisi riippua kokonaan hänen omasta valinnastaan; samoin kuin
toiselta puolen teille vakuutan, että haluaisin teidänkin toimivan
aivan vapaaehtoisesti, jottei teidän onnenne täydellisyydestä
mitään puuttuisi. Teidän _nöyrä palvelijanne_.
Onko tällaista koskaan kuultu? -- Tyynny, toivon ja pelon vaiheilla
sykähtelevä sydämeni! -- Mutta näin kuuluu rouva Jewkesin minulle
jättämä kirje: