Kirjoitan nyt hiukan mieluummin -- vaikka tilaisuutta on vähemmän, --
koska herra Williams on saanut ison käärön kyhäilyjäni turvallisesti
omiin käsiinsä tilaisuuden tullen teille lähetettäviksi. En siis
käytä aikaani aivan hukkaan. Olen sitäpaitsi vapautunut pelosta,
että ne löydettäisiin, jos kompeitani tarkastettaisiin. Minun on
sallittu lähteä rouva Jewkesin kanssa huviajetulle viiden tai
kuuden penikulman päähän; mutta vaikken tiedä syytä siihen, hän
vartioi minua tiukemmin kuin koskaan. Senvuoksi olemme yhteisestä
sopimuksesta keskeyttäneet päivännoutokirjeenvaihtomme näiksi
kolmeksi päiväksi.
Keittäjätär-parkaa on kohdannut ikävä tapaturma; sillä häntä puski
pahoin sonni laidunmaalla puutarhan vieressä, ei kaukanakaan
takaveräjästä. Minun on kuljettava laitumen yli, noin puoli
penikulmaa, ja sen takana on yhteismaa ja tämän lähellä yksityinen
hevostie, josta toivon löytäväni pakotilaisuuden heti kun herra
Williamsin onnistuu toimittaa minulle hevonen ja hän ehtii laittaa
kaikki valmiiksi minua varten: hän on hankkinut minulle avaimen,
jonka asetti multakokkareen alle ihan veräjän viereen.
Hän on juuri nyt ilmoittanut, että se pappismies, jonka virasta
hänellä on ollut toiveita, on kuollut; hän oli tulevinaan sitä rouva
Jewkesille kertomaan. Tämä toivotti hänelle onnea. Sellaista tämä
maailma nähkääs on! Toisen kuolo on toisen ilo. Täten työnnämme
toisemme tieltämme! Kova kohtaloni tekee minut vakavaksi. Hän sai
tilaisuuden pistää kirjeen käteeni, ja on nyt lähtenyt. Mennessään
hän katsahti minuun niin kunnioittavasti ja juhlallisesti, että rouva
Jewkes sanoi: "Kah, mamseli, luulenpa nuoren pastorimme olevan sinuun
puolittain rakastunut." -- "Voi, rouva Jewkes", virkoin minä, "hän
tietää paremmin". Hän sanoi (kaiketi koetellakseen minua): "No, en
käsitä, että te, kumpikaan teistä, voisitte tehdä viisaammin; ja
mieltäni on viimeiseltä niin liikuttanut nähdessäni kuinka kovin
pelkäät häpeää isäntäni puolelta, että minusta olisi säälittävää,
jollet saisi herra Williamsia."
Tiesin että tämän täytyi olla juoni hänen puoleltaan, koska
hän, sensijaan että olisi ollut huolissaan minun tähteni, kuten
teeskenteli olevansa, vartioi minua entistä tiukemmin ja pastoria
myös. Sanoin senvuoksi: "Maailmassa ei sitä miestä olekaan, jonka
kanssa haluaisin naimisiin. Kunhan vain saan pysyä kunnollisena, en
muuta pyydä, ja olla köyhille vanhemmilleni lohtuna ja apuna: kunpa
tämä tulisi onnelliseksi osakseni! se on korkein kunnianhimoni."
"Niin, mutta", sanoi rouva, "olen varsin vakavasti ajatellut että
herra Williamsista tulisi sinulle hyvä puoliso; ja koska hän kaikesta
menestyksestään saa kiittää isäntääni, hän hyvin mielellään ja
kiitollisena ottaa vastaan hänen valitsemansa vaimon; varsinkin",
lisäsi hän, "niin sievän ja älykkään ja niin hyvin kasvatetun".
Tämä saattoi minut aavistelemaan, että hän ehkä tiesi isäntäni
aikaisemmasta vihjauksesta siihen suuntaan. Kysyin häneltä, oliko
hänellä syytä luulla, että jotakin _sellaista_ oli suunniteltuna?
"Ei", vastasi hän sanoen ajatuksen heränneen vain hänen omassa
päässään; mutta huomautti olevan hyvin luultavaa, että isäntäni
aikoi joko sitä tai jotakin vielä parempaa minun osakseni. Jos taas
itse olin suostuvainen, niin hän kyllä suoraan esittäisi asian
isännälleen, ja hän antoi minulle inhoittavan vihjauksen, että
minun sietäisi nyt miettiä, miten omasta kohdastani avittaisin
sitä toteutumaan. Sanoin hänelle, että minua tympäisi moinen kehno
suunnitteleminen; ja mitä herra Williamsiin tuli, pidin häntä siivona
ja kunniallisena miehenä, mutta kun hän toiselta puolen oli minua
ylempänä, ja kun toiselta, sanoin, juuri papillisuus saattoi minussa
vähimmin herättää helliä tunteita, niin asiasta ei voinut mitään
tulla. Huomatessaan, ettei minua saanut mihinkään houkutelluksi,
rouva Jewkes luopui puheenaineesta.
Avaan kohdakkoin tämän kirjeen ja ilmoitan teille sisällön; sillä
emännöitsijä hyörii niin paljon edestakaisin yli- ja alikerran väliä,
että pelkään hänen yllättävän.
No, näen että kaitselmus ei ole hyljännyt minua: minun ei
tarvitsisikaan puolestani lähennellä herra Williamsia, jos olisinkin
(mitä en suinkaan ole) siihen halukas. Näin hän kirjoittaa:
En tiedä kuinka lausua ajatukseni, jotten mielestäsi näkyisi
tavoittelevan itsekkäitä pyyteitä sinulle tarjoamassani
palveluksessa. Mutta tosiaankin tiedän vain yhden vaikuttavan ja
kunniallisen keinon, millä pääsisit siitä vaarallisesta tilastasi.
Se on avioliitto henkilön kanssa, jonka voit hyväksymiselläsi
tehdä onnelliseksi. Mitä minuun itseeni tulee, niin asiain näin
ollen se näköjään johtaisi minut turmioon! ja vielä pahempaa,
saattaisin sinutkin kurjuuteen. Mutta kuitenkin, niin suuri on
kunnioitukseni sinua kohtaan, niin täydellinen luottamukseni
kaitselmukseen tällaisessa oikeassa asiassa, että pitäisin itseäni
liiankin onnellisena, jos voisin sinulle kelvata. Siinä
tapauksessa tahtoisin uhrata kaikki toivomukseni ja johdattaa
sinut loitos johonkin turvalliseen paikkaan. Mutta miksi sanon
_siinä tapauksessa_? Teen sen siitä riippumatta, katsotko
sopivaksi palkita minua niin erinomaisesti vai etkö; ja hetikohta,
kun kuulen että herra B. on lähtöaikeissa (ja olen mielestäni nyt
ryhtynyt varsin hyviin toimenpiteisiin saadakseni tietoja hänen
liikkeistään), laitan hevosen valmiiksi ja tulen itse
kyyditsemään. Luotan täydellisesti sinun hyvyyteesi ja
järkevyyteesi ja olen mitä korkeimman kunnioituksen tuntein sinun
_nöyrin, uskollisin palvelijasi_.
Älä luule, että tämä on mikään äkillinen päätös. Olen aina
ihaillut luonnettasi, mikäli siitä olen kuullut kerrottavan; ja
siitä hetkestä asti, kun sinut näin, toivoin voivani auttaa niin
oivaa neitoa.
Mitäpä sanoisin, rakas isä ja äiti, tähän odottamattomaan
tunnustukseen? Tarvitsen entistä enemmän teidän siunaustanne ja
johtoanne. Mutta ei minulla kuitenkaan ole mitään halua naimisiin:
tahtoisin mieluummin elellä teidän kanssanne. Kernaammin toki menisin
avioliittoon miehen kanssa, joka kerjää ovelta ovelle, kuin panisin
hyveellisyyteni vaaranalaiseksi. Mielestäni en kuitenkaan voi kuulla
puhuttavan siitä, että joutuisin aviovaimoksi. Sielussani risteili
tuhat erilaista ajatusta, kunnes kirjoitin näin: