Jouduin kovin hämilleni viime kirjeenne johdosta. Te olette aivan
liian jalomielinen; en voi sietää, että vaarantaisitte kaikki
tulevaisuudentoiveenne näin arvottoman olennon tähden. En voi
ajatella tarjoustanne ilman yhtä suurta huolestusta kuin
kiitollisuuttakin; sillä mikään muu kuin perikatoni välttäminen ei
voisi saattaa minua ajattelemaan asemani muutosta. Ja siksi
teidän, herra pastori, ei tulisi vastaanottaa niin tahdotonta
suostumusta kuin omani olisi, jos äärimäisessä hädässäni
myöntyisin perin jalomieliseen ehdotukseenne. Luotan kyllä
täydellisesti teidän hyväntahtoisuuteenne minun auttamisessani;
mutta, eritoten teidän tähtenne, en tällä hetkellä _ajattele_
minulle tekemäänne kunniakasta tarjousta, enkä koskaankaan ilman
vanhempieni suostumusta, joilla köyhyydestään huolimatta on
tällaisessa tärkeässä kysymyksessä yhtä suuri oikeus vaatia
minulta kuuliaisuutta ja velvollisuudentuntoa kuin jos olisivat
kuinkakin rikkaita. Pyydän senvuoksi, hyvä herra, ettette odota
minulta mitään muuta kuin ikuista kiitollisuutta, joka aina sitoo
minut teidän _hartaimmin kiintyneeksi palvelijaksenne_.