Ajatusteni suusanallisen tulkinnan ehkäiseminen varmaankin riittää
puolustukseksi tälle tyttö-rukan rohkeudelle, hänen tultuaan
vietellyksi tänne kaikkein pahimmassa tarkoituksessa, kuten
minulla on syytä otaksua. Tiedätte jotakin elämäntarinastani,
omaisteni köyhyydestä, jota en häpeä, edesmenneen emäntäni
ystävällisyydestä ja isäntäni aivoituksista minua kohtaan. Tosin
hän lupaa kunniallisuutta ja kaikkea sellaista; mutta
jumalattomien kunnia on hyveellisille kunniattomuutta ja häpeätä:
niinpä voikin hän luulla pitävänsä lupauksensa oman käsityksensä
mukaan ja kuitenkin minun käsittääkseni -- ja jokaisen kunnon
ihmisen mielestä -- saattaa minut viheliäisesti tärviölle.
Olen niin onneton, ja tämä rouva Jewkes kohtelee minua niin pahoin
ja on periaatteiltaan niin huono nainen, että koska minun pian
täytynee käyttää tilaisuutta, josta tämänpäiväinen onnellinen
vihjaus on minussa herättänyt toiveita, heittäydyn heti avoimesti
ja vähääkään epäröimättä teidän hyvyytenne varaan. Sillä eihän
minulle voi käydä tämän pahemmin, vaikka toivomukseni pettäisikin,
mutta toisin kaiketikin tapahtuu, sen rohkenen teidän
vaikutukseenne uskoen sanoa. Näenhän sen teidän katseestanne, hyvä
herra, toivon sitä papillisen pukunne vuoksi enkä epäile
auliuttanne sellaisessa onnettomassa tilassa kuin missä minä olen.
Sillä, hyvä herra, auttaessanne minut nykyisestä hädästäni te
yhdellä kerralla täytätte kaikki uskonnon vaatimukset ja osoitatte
korkeinta sääliä ja armoa tyttöpoloisen ruumiille ja sielulle --
tytön, joka -- uskokaa minua, hyvä pastori -- ei tähän mennessä
ole edes ajatuksissaan poikennut viattomuudestansa.
Eikö ole mitään keinoa löydettävissä, paetakseni ja pelastuakseni,
tuottamatta teille itsellenne vaaraa? Eikö täällä lähitienoilla
ole ketään kunniallista herrasmiestä tai rouvashenkilöä, jonka
hoivaan voin pyrkiä siihen asti kunnes saan tilaisuuden lähteä
köyhän isäni ja äitini luo? Ettekö voisi kirjeellä ilmoittaa lady
Daversille surkeasta kohtalostani? Poloisilla vanhemmillani on
niin alhainen asema maailmassa, etteivät he kykene muuhun kuin
riuduttamaan sydämensä minun tähteni; ja niin pelkään lopuksi
käyvänkin.
Isäntäni lupaa, että jos olen levollinen, kuten hän sanoo, ja
tyydyn nykyiseen osaani, niin hän ei minun suostumuksettani saavu
tänne. Ah, hyvä herra, se ei mitään merkitse! -- Sillä mitäpä
sellaisen henkilön lupauksesta, joka luulee saavansa menetellä
niinkuin on minua kohtaan käyttäytynyt? Jos hän tulee, täytyy sen
koitua minun turmiokseni; ja kyllä hän varmasti ilmestyy, jahka
luulee vaientaneensa ystävieni huudot ja tuudittaneensa minut,
kuten epäilemättä toivoo, tuhoisaan varmuuteen.
Nyt, hyvä herra, täytyy minun ajasta vaarin ottaen ponnistella ja
kilvoitella hyveellisyyteni säilyttämiseksi. Jos jään tänne hänen
tuloonsa saakka, niin olen hukassa. Teillä on avain puutarhan
takaporttiin; siitä toivon paljon. Käyttäkää harrastustanne ja
puuhatkaa, hyvä herra, puolestani. Minä tahdon uskollisesti kätkeä
salaisuutenne. -- Mutta minulle tuottaisi mielipahaa, jos
joutuisitte minun tähteni kärsimään!
En sano enempää, vaan uskon tämän onnellisten tiilten huostaan
maan poveen, missä toivon pelastukseni siemenen itävän ja kantavan
sellaisia hedelmiä, jotka tuottavat minulle sanomatonta riemua ja
teille ikuisen palkan sekä tässä elämässä että tulevaisessa. Sitä
aina rukoilee
_teidän ahdistettu nöyrä palvelijanne_.