Näette että turmiotanne on kauvan haudottu ja suunniteltu.
Olkaahan varuillanne. Rouva Jewkes on paholainen: mutta herran
toisessa kartanossa ei ainoakaan sydän syki teille vilpillisesti
omaani lukuunottamatta. Voi minua lurjusta!
Rakas isä ja äiti, tähän kohtaan päästyänne tukkanne epäilemättä
nousee pystyyn, kuten omanikin. -- Voi ihmissydämen vilpillisyyttä!
-- Tätä Johnia minä pidin miesten rehellisimpänä, ja samaa
ajattelitte hänestä tekin. Tämä mies, joka aina ylisteli teitä
minulle ja minua teille ja etupäässä _rehellisen_ sydämemme vuoksi,
juuri tämä mies oli kaiken aikaa kurja teeskentelijä ja petollinen
heittiö sekä avullinen minun saattamisessani turmioon.
Mutta hän itse sanoo menettelystään kylliksi: tahdon vain istahtaa
kirjoittamaan sen surumielisen mietteen, että niiltä, joilla
on valtaa ja varallisuutta, ei koskaan puutu kätyreitä heidän
ilkeimpienkään pyrkimystensä avittamiseen; ja ettei ole mitään niin
vaikeata kuin ihmissydänten tunteminen. En voi muuta kuin sääliä sitä
kurjaa raukkaa, koska hänellä näkyy olevan suuria tunnonvaivoja;
luullakseni on parasta, että pidämme hänen pahuutensa salassa.
Jos minulla on siihen tilaisuutta, niin tahdon rohkaista hänen
katumustansa; sillä minä voin siten kenties keksiä jotakin.
Tässä kohdassa minun on mainittava eräs seikka: hän toi mukanaan
matkalaukussa kaikki vaatteet ja muut kapineet, jotka armollinen
rouva ja isäntäni olivat minulle antaneet, ja sitäpaitsi kaksi
samettihilkkaa ja samettisen huivin, joita armollisen rouvan oli
tapana käyttää; mutta ne eivät tuota minulle lohtua, eikä mikään
muukaan. Rouva Jewkes antoi tuoda matkalaukun komerooni ja näytti
minulle, mitä se sisälsi; mutta sitte hän sulki sen ja sanoi
antavansa pyytäessäni sieltä minulle mitä haluaisin; mutta jos
minulla olisi avain, niin se kenties olisi vähän kuin matkoille
lähtöä; ja niin tuo ujostelematon nainen pisti sen taskuunsa.
Antauduin murheellisiin mietteisiin Johnin aavistamattoman ja
hämmästyttävän paljastuksen johdosta ja itkin paljon hänen tähtensä
ja myöskin itseni tähden. Sillä nyt näen, kuten hän sanoo, että
turmiotani on kauvan suunniteltu, enkä voi olla epätietoinen siitä,
mihin isäntäni _kunnialliset_ vakuutukset päättyvät. -- Millaisia
ankaria nimityksiä mies-parka itselleen antaakaan! Mutta mitä täytyy
niiden ansaita, jotka asettavat hänet moiseen työhön! Mistä kaikesta
tuon häijyn isännän onkaan vastattava, kun itse on niin turmeltunut
ja vielä turmelee muitakin, jotka olisivat olleet viattomia; ja
juonittelee tyttö-poloisen tärvelemiseksi, joka ei eläissään ole
tehnyt tai suonut hänelle mitään pahaa, vaan vieläpä voi rukoilla,
että hän tulisi onnelliseksi ja katuisi?
En voi olla ihmetellen kysymättä itseltäni, mitä nämä _jalosukuiset
miehet_, niinkuin heitä nimitetään, ajatellevat itsestään ja näistä
kurjista teoista! Johnilla oli edes jotakin viettelystä, sillä
hän toivoi tekevänsä mieliksi isännälleen, joka häntä palkitsi;
ja samaa voi kaikesta hänen häijyydestään huolimatta sanoa rouva
Jewkesista. Mutta mitä vaikutinta on _isännälläni_ nähdäkseen
näin paljon vaivaa paholaisen työssä? -- Jos hän rakastaa minua,
kuten sitä valheellisesti nimitetään, täytyykö hänen senvuoksi
virittää minulle ansoja tärvelläkseen minut ja tehdäkseen minut
yhtä pahaksi kuin itsekin on? En voi käsittää mitä hyötyä hänelle
voi koitua minunlaiseni tyttö-poloisen saattamisesta turmioon. --
Kieltämättömästi olen arvoton olento. Minua sanotaan kauniiksi, mutta
eikö niin ollen herrasmiehen tulisi pitää kunnollista palvelijaa
rikollista porttoa parempana? Ja täytyykö hänen sitä _vakavammin_
yrittää minua vietellä, koska pelkään vietellyksi joutumista ja
mieluummin tahtoisin menettää henkeni kuin hyveellisyyteni.
Niin, nämä ovat kummallisia asioita! En voi niitä selittää; mutta
varmaankaan ei kukaan väitä näillä komeilla herrasmiehillä olevan
muuta kiusaajaa kuin heidän oma häijy tahtonsa! -- Tämä ilkeä
isäntä saattoi juosta tiehensä luotani, kun pelkäsi palvelijainsa
mahdollisesti huomaavan hänen viheliäiset yrityksensä siinä surkeassa
komerojutussa. Mutta on ihmeellistä, ettei hän kavahda kaikkinäkevää
silmää, jolta hänen kurjan, juonittelevan sydämensä salaisimmatkaan
aivoitukset eivät voi olla kätkettyinä! -- Mutta mitäpä nämä
surulliset mietiskelyt hyödyttävät? Hän on häijy ja häijynä pysyy,
ja on määrännyt minut laittomien yritystensä uhriksi, jollei Jumala,
johon luotan ja jota joka hetki rukoilen, sitä estä.