Ne hellät tunteet, joita minulla on sinua kohtaan, sekä
itsepäisyytesi ovat pakoittaneet minut menettelemään tavalla,
jonka tiedän aiheuttavan sinulle suurta kiusaa ja rasitusta sekä
sielun että ruumiin puolesta. Mutta suo minulle anteeksi, rakas
tyttöni; sillä vaikka olenkin näin menetellyt, tahdon kautta
kaiken, mikä on hyvää ja pyhää, käyttäytyä sinua kohtaan
kunniallisesti. Älä salli pelkosi kiihoittaa sinua esiintymiseen
joka olisi häpeällistä meille kummallekin; sillä se paikka, missä
saat tämän kirjeen vastaanottaa, on minulle kuuluva maatila, ja
sen asukkaat ovat kohteliaita, rehellisiä ja avuliaita.
Tämän saadessasi olet jo kaukana matkallasi siihen paikkaan, minkä
olen muutamiksi viikoiksi määrännyt asumukseksesi, kunnes olen
järjestänyt joitakuita asioita, jotka saavat sinut näkemään minut
aivan erilaisessa valossa kuin tämän huimapäisen toimenpiteen
johdosta peljännet. Ja saadakseni sinut uskomaan, etten tarkoita
mitään pahaa, vakuutan jättäväni uuden asuintalosi sinun valtaasi
siinä määrin, etten itsekään sitä lähesty saamatta siihen sinulta
lupaa. Rauhoitu siis, ole varovainen ja viisas; ja pian tuottaa
sinulle palkkion näistä vaivoistasi onnellisempi käänne kuin tällä
hetkellä aavistellet.
Nyt vain säälin raskautusta, minkä olet saanut kokea tämän
saapuessa käteesi määräpaikassaan. Ja minä kirjoitan isällesi
vakuuttaakseni hänelle, ettei mitään epäkunniallisia tarjouksia
tule osaksesi _hellän_ ja _hartaan ihailijasi_ puolelta (kuten
minun täytyy itseäni nimittää).
-- -- --
Älä tuomitse Robin-parkaa ankarasti: olet niin täydesti
saavuttanut kaikkien palvelijain suosion, että huomaan heidän
mieluummin tottelevan sinua kuin minua. Vastahakoisesti
mies-poloinen hommaan suostuikin; minun täytyi alistua
vakuuttamaan hänelle kunniallisia aikeitani sinua kohtaan, joita
olen päättänyt ehdottomasti noudattaakin, jollet pakoita minua
päinvastaiseen menettelyyn.
Liiankin hyvin aavistin, että kirje oli kyhätty vain minun
hetkelliseksi rauhoittamisekseni; mutta kun vaara ei ollut niin
välitön kuin olin syystä peljännyt, ja koska hän oli luvannut välttää
luokseni tulemista ja luvannut kirjoittaa teille, rakkaat vanhempani,
teitä tyynnyttääkseen, tunsin mieleni sentään vähän keventyneeksi:
sain syödyksi pienen palan keitettyä kananpoikaa ja join lasillisen
sektiäni ja tarjosin jokaiselle talonväestäkin.
Mutta senjälkeen jouduin taas hiukan hämmennyksiin: sillä sisään
astui kyytimies hirttäjän ilme kasvoillaan, kuten minusta näytti,
ja neiditteli minua omituisesti, sanoen pyytävänsä minua olemaan
valmis jatkamaan matkaani kello viideltä aamulla, koska hän muutoin
saapuisi liian myöhään. Olin tästä kovin murheissani; sillä minä
aloin voittaa vastenmielisyyteni seuralaisiini, kun otin huomioon,
kuinka asianlaita oli; toivoinpa saavani heidän keskuudestaan
liittolaisenkin, asettuakseni johonkin arvokkaaseen suojaan
naapuristossa mieluummin kuin jatkaisin matkaani.
Hänen poistuttuaan aloin suostutella vuokraajaa ja hänen vaimoansa.
Mutta, voi! he olivat saaneet kirjeen samalla kertaa kun minäkin:
niin varmasti oli paholainen saanut hänet työnsä toimeenpanijaksi.
He pudistivat vain päätänsä ja näkyivät säälivän minua, joten minun
täytyi luopua siitä toivomuksesta.
Kunnon talonpoika näytti minulle kuitenkin kirjeensä, jonka jäljensin
näin kuuluvana; sillä siitä ilmenee katalan isäntäni juonet ja kuinka
itsepäisesti hän näkyy tahtovan turmiotani, koska hän näki niin
paljon vaivaa riistääkseen minulta kaiken toivon hänen vallastaan
vapautua: