Viimeksi minulle tekemänne ehdotus saa minut vakuutetuksi siitä,
ettei minun pidä jäädä tänne, vaan että minun on mentävä isän luo,
vaikkapa vain kysymään hänen neuvoaan herra Williamsiin nähden. Ja
olen tässä päätöksessäni niin varma, ettei minua voi saada sitä
muuttamaan. Kiittäen siis teidän arvoisuuttanne tuhat kertaa
kaikista suosionosoituksistanne minä lähden aikaisin
huomenaamulla; vaunujanne taas, minkä kunnian rouva Jervisin
sanojen mukaan olitte minulle aikonut, en tarvitsekaan, koska
luullakseni saan vuokrata lampuoti Bradyn kääsit. Pyydän siis,
ettette pane sitä pahaksenne, ja olen aina _teidän kuuliainen
palvelijanne_.
Mitä kukkaroon tulee, hyvä herra, ei köyhä isäni suinkaan antaisi
minulle anteeksi, jos sen ottaisin, ennen kuin hän tietää, miten
se on ansaittavissa: ja se on mahdotonta.
Juuri nyt hän onkin lähettänyt rouva Jervisin ilmoittamaan minulle,
että koska olen päättänyt lähteä, niin lähteä saan, ja matkavaunut
laitetaan valmiiksi; mutta sitä pahempi muka minulle, sillä hän ei
enää eläissään minusta välitä. No niin, vähät siitä, kunhan vain
pääsen tästä talosta; mutta olisin iloinnut, jos hyveellisenä pysyen
olisin voinut tehdä teidät, rakkaat vanhempani, onnellisiksi.
En voi keksiä syytä siihen, mutta John, jonka piti lähteä viemään
viime kirjettäni, tekee nyt vasta lähtöä; ja hän lähettää kysymään
minulta, onko minulla mitään muuta vietävää. Siksi keskeytän ja
lähetän tämän kyhäykseni edellisen kirjeeni mukana.
Valmistaudun nyt matkaan ja sanon kohta jäähyväiset
palvelustovereilleni: ja ellei minulla ole aikaa kirjoittamiseen,
kerron teille loput, jahka saan onnen olla luonanne.
Vielä sananen: pistän mukaan paperin, johon on kyhätty runosäkeitä
lähtöni johdosta -- vaivaista sepustusta, mutta kun ne ovat minulta,
niin ette niitä kenties halveksu. Näytin niitä rouva Jervisille, ja
hän piti niistä, ottipa jäljennöksenkin; ja antoi minun laulaa ne
itselleen, vielä viheriässä huoneessa; mutta minä vilkaisin ensin
komeroon. Lisään vain, että olen teidän _velvollisuudentuntoinen
tyttärenne_.
Saan vielä sanoa, että juuri tällä hetkellä hän rouva Jervisin
välityksellä lähetti minulle viiden guinean lahjan taskurahoikseni.
Olen siis kovin rikas; sillä _hänen_, rouva Jervisin, tuomina
katsoin voivani ottaa rahat vastaan. Isäntäni sanoo, ettei hän
tahdo minua nähdä: ja minä saan lähteä aamulla, milloin haluan.
Lincolnshireläinen Robin tulee minua kyyditsemään: mutta herra on
niin vihainen, että on kieltänyt ketään lähtemästä kanssani ulos
ovesta edes vaunupihalle. No, en sille mitään voi, en minä! Mutta
eikö se saata häntä itseänsä juoruille alttiiksi pikemmin kuin minut?
Mutta John odottaa, ja minä olisin tuonut tämän samoin kuin
edellisenkin kirjeen itse mukanani. Hän sanoo kuitenkin asettaneensa
sen muiden kapineiden joukkoon, joten voi yhtä hyvin tuoda
molemmatkin.
John on hyvin ystävällinen ja rehellinen: olen hänelle suuressa
kiitollisuudenvelassa. Nyt kun olen näin rikas, antaisin hänelle
guinean, jos luulisin hänen ottavan sen vastaan. En kuule mitään
emäntäni vaatteista enkä isäntäni minulle lahjoittamista: sillä
minä sanoin rouva Jervisille, etten niitä ottaisi; mutta parista
korvaani sattuneesta sanasta päättelen, että ne lähetetään minulle
jälestäpäin. Hyväinen aika, kuinka rikkaana saattekaan Pamelanne
kotiin, jos ne saapuvat! Mutta kun en sittekään voi niitä käyttää, en
niitä halua; ja jos ne saan, vaihdan ne tilaisuuden tullen rahaksi.
No, ei enempää -- minulla on tulinen kiire.