_Iliali. Gyges_.
ILIALI (itsekseen): Saat juoda niin, ett'et sa koskaan janoo. —
(Ääneen:) Käy esiin piilostasi, varas! — Gyges, sun pitää kuolemalla
kuoleman.
GYGES (tulee esiin): Suo anteeksi, oi kuningatar! Sen tein tahdosta ma
herrani Kandauleen.
ILIALI: Valitse: tahdotko sa itse kuolla, kun nähnyt oot, mit' ei
sun nähdä pidä, tai tappaa herrasi ja kuninkaasi, mi käskenyt on
sopimattomia. Kummanko valitset?
GYGES: O, armoa! Sun ehtosi on julmat.
ILIALI: Kostamatta kuningatarten kauneutt' ei nähdä. — Jos hänet
surmaat, perit valtakunnan ja minut. Valitse!
GYGES: Siis kuolen itse.
ILIALI: Olenko mielestäsi siis niin ruma?
GYGES: Sa olet kaunein nainen päällä maan. Sun tähtes satuloida
sotaorhin ja valloittaa maan piirit voisin. — Tätä vain ällös pyydä!
ILIALI: Mitä mietit äsken, kun minut näit?
GYGES: Ma vapisin kuin lehti.
ILIALI: Siis vapise nyt vielä enemmän, kun minut saat. — (Suutelee
häntä.) Hän tulee. Kiireesti! Tää ota tikari ja syökse se kuninkaan
selkähän, kun suutelee kukkaista kuolon hän. Pois!
GYGES: Tottelen unissa kävijänä.
(Piiloittuu jälleen pensaikkoon,)