_Iliali. Kandaules_. Sitten _Gyges_.
KANDAULES: Täss' on kukka.
ILIALI: Se eikö ole punainen ja suuri?
KANDAULES: En nähnyt ole kukkaa kaunihimpaa.
ILIALI: Tiedätkö, mitä siitä kerrotahan: jos kaksi lempiväistä suutelee
sen terälehtiä yht'aikaa, heistä se kuolee, jok' on toisen pettänyt.
KANDAULES: Ja toinen?
ILIALI: Eloon jää. — Sa tahtoisitko mun kanssain suudella näin kuolon
kukkaa?
KANDAULES: Tarina kumma tuo mua miellyttää.
ILIALI: Mua myöskin. Suudelkaamme!
KANDAULES: Suudelkaamme! Mun tuntoni on puhdas sekä tyyni.
(Suutelevat kukkaa. _Gyges_ syöksee tikarin kuninkaan selkään.)
ILIALI: Niin minunkin.
GYGES: Ah, mitä tein!
KANDAULES: O, armas! En koskaan, koskaan sua pettänyt.
ILIALI: Sa petit mun.
KANDAULES: Ma petin itseni.
(Kuolee.)