PENTTI: Lapsi ei saa kuolla. — Mitä varten hän sitten on täällä? —
Lakkaa tuossa tuhertamasta. — Aikainen ihminen.
LYYLI: Eikö sinulla ole sydäntä, Pentti?
PENTTI: On, mutta se on miehen sydän. — Hyvä sydän! — Kirkas kuin
rauta! — Hyvin tahkottu. — Etkö usko? — Koeta! — Sillä voi tehdä vaikka
miesmurhia.
LYYLI: Miksi nyt vielä puhut niin hirveästi? Kun on ilmankin huolta...
PENTTI: Ilmankos minulla on murhamies talossani. — Tuolla väen
puolella, tarkoitan minä. — Hullu mies. — Tässä tulee viisaskin
mielenvikaan. Menikö tohtori?
LYYLI: Ei, hän on vielä siellä lapsen luona.
PENTTI: Ja hän saa jäädä sinne siksi kuin lapsi paranee! — Minä maksan.
— Mutta jos lapsi kuolee, minä hirtän hänet. — Sitäkös varten tässä on
sikiöitä maailmaan toimitettu!
LYYLI: Mitä varten lie toimitettu! — Mutta eivät ne vain elä.
PENTTI: Lapset eivät menesty Pääkkölässä, mitäh? — Pelto menestyy,
karja menestyy ... saatana! — Minusta tulee valtiopäivämies. — Se lapsi
haudataan kirkon lattian alle.
LYYLI: Eikö tuolla liene sijaa muiden vieressä?
PENTTI: Alttarin alle, saarnastuolin juureen, sanon minä. — Koska se
kerran on jumalan tahto. — Niin rikkaat rehkivät! — Ja minä olen rikas!
— Ja minä olen ylpeä! — Pentti Pääkkönen. — Ei ole tämä mies vielä
ketään kumartanut.
LYYLI: Pentti!
PENTTI: Eikä kumarra. — Tulkoon, vaikka itse isä jumala taivaasta
kaikkine enkeleineen! — Lakkipäässä! — Perkele, en kumarra! — Ota
lapsi, kun sen vaivainen lienet! — Ota vaimo, ota minut, ota kaikki! —
Ota tuo Rietu vielä tuolta pirtistä! — Enempi sinä olet murhannut kuin
minä.
LYYLI: Pentti, Pentti.
PENTTI: Mene sinäkin sinne väentupaan! — Itkekää yhdessä! — Minä en
itke. — Jos minua lyödään, lyön minä takaisin. — Ei ole jumalaa, ei ole
syntiä! — Lapsi kuolee. — Helvetti!
(Iskee nyrkkinsä pöytään. _Lyyli_ on paennut oikealle.)
Esirippu.