Hiiden vuori. _Vuoren vanhin_ valtaistuimellaan. Hoviväkeä. Taustassa
Hiiden paja, jossa _tontut_ takovat aseita. He tuovat niitä Vuoren
vanhimman tarkastettavaksi, joka vuoroin hyväksyy ne päätään
nyykähyttäen, vuoroin hylkää ne pään pudistuksella.
Toisella puolen näyttämöä _Hiiden immet_, jotka kehräävät lankaa omista
hiuksistaan. Keskellä katettu pöytä.
_Niiden impien laulu_.
Ilta pitkä vuoren yössä.
Hiiden immet aina työssä.
Sysimustat, sitkat langat.
Saamme noista paulat, sangat.
Teemme niistä tenhoansat,
vangitsemme kaikki kansat.
Verkko viekas, kiiltokarva.
Läpi tuost' on mennyt harva.
Himon silmät suuret, sievät,
heiltä järjen lahjan vievät.
Kiini käy he niinkuin lampaat,
nauraa Hiiden neitten hampaat.
VUOREN VANHIN (nousten): Tonttuni totiset! Olen teihin tyytyväinen.
Samoin teihin, maahiset, menninkäiset, ja te, jotka siellä
seinävierellä värttinätä väännätte. Olette kalkki tehneet ahkerasti
työtä ja siitä myös lepohetken ansainneet. — Mikä aika on?
AJAN-HIISI: Hiiden harmaa haukka on jo kolme kertaa vuoren huipulla
kirkaissut. — On keski-yö.
VUOREN VANHIN: Siispä on jo aika alkaa Hiitolan pitojen. Lopettakaa
työ. — Miten on meidän illallisemme laita?
PÖYTÄ-HIISI: Kaikki on valmista, armollinen hallitsija. — Siinä sääsken
koipia, parhaassa voinsulassa paistettuja, siinä sirkan reisiä,
käristettyjä ja keitettyjä.
VUOREN VANHIN: Et liene sammakon sakarivarpaita unohtanut?
PÖYTÄ-HIISI: Ne olen asettanut erityisesti sinua varten. — Myöskin on
täällä peipon peräpakaroita, aivan erinomainen valikoima, ei vähemmän...
VUOREN VANHIN: Riittää, riittää. — Mutta mitä aiot tarjota meille
jälkiruoaksi?
PÖYTÄ-HIISI: Aivan tuoreita maanmunia, kermassa ja sokerissa kelluvia.
— Ah, ne maistuu kuin koston mansikat!
VUOREN VANHIN: Hyvä, hyvä. — Jalot naiset ja herrat! Käykäämme
illastamaan! — Mutta kuka meistä lukee pöytärukouksen?
(Vuorentausta on sulkeutunut, _Hiiden immet_, samoin _tontut_
lopettaneet työnsä. Kaikki käyvät illalliselle.)
PÖYTÄ-HIISI: Ajan hiisi on meistä arvokkain.
VUOREN VANHIN: Siispä tehköön hän työtä käskettyä! — Mutta nopeasti! —
Lyhyt ja ponteva rukous on jumalalle otollisin.