kerrotaan, että Jumalan pojat naivat ihmisten tyttäriä ja niistä
avioliitoista ne muinen kuuluisat miehet syntyivät. Niitä pidettiin
ehdottomasti perkeleinä. Eri mieliä oli sittekin ja teologit vaivasivat
päätään kysymyksen ratkaisemisessa ja tutkimisessa. Kabbalistit[1]
opettivat, että pirut menevät keskenään naimisiin ja jatkavat sukua,
kuten ihmiset. Saksassa kertoo kansa pirun isoäidistä, jolla on 900
päätä ja Italiassa tunnetaan pirun äiti. Juutalaiset rabbit kertoivat
Samuelin neljästä vaimosta, jotka olivat lukuisan piruperheen äitejä.
Kreikkalainen Mikael Phello, Bithynian luostarin munkki 1,100 luvulla,
vakuutti varmuutena, että piru on siitoskykyinen. Toiset, esim. teologi
Tuomas Aquinalainen selitti, ettei piru voi siittää, mutta tunkeutumalla
miehen siemeneen, voi piru vaikuttaa naiseen. Turhaa oli epäillä, josko
Jumala salli pirun sukupuoliyhteyttä kristittyjen naisten kanssa, sillä
Jumala antoi pirulle monia muitakin etuoikeuksia, miksei sitäkin. --
[1] Kabbala, juutalaisten uskontodogmi keskiajalla, jonka tuntijat
olivat kabbalisteja.
Kansa uskoi kun sille papit sanoivat, että piru on siitoskykyinen ja
synnyttää lapsia.
Pirut olivat miehiä ja naisia, mutta enimmäkseen miehiä, ei tiedetä
miksi. Canterburyn Tuomas kertoo ristittäessä usean naisen tunnustaneen,
että he olivat raskaana pirulle. Pyhä Bernhard kertoo eräästä perin
hävyttömästä pirusta, joka makasi useita vuosia erään rouvan kanssa,
huolimatta siitä, että rouvan "onneton" aviomies makasi myöskin samassa
vuoteessa.
Ei ollut leikintekoa, kun piru rakasti naista. Tuomas Washington, S:t
Albanian munkki, (eli 1440 luvulla) kertoo tytöstä, jonka piru raiskasi
ja tappoi. Tytön ruumis haisi kamalasti. Cesar kertoo rouvasta, joka
tuli mielipuoleksi kun valkopukuinen piru häntä halasi. Erään naisen
kanssa eli piru yhdyselämää 25 vuotta! -- Sylvian piispa Belagio, joka
1332 kirjoitti kirjan "kirkon kyyneleistä", kertoo nunnista, jotka
vapaehtoisesti menivät pirujen kanssa naimisiin, -- Tunnettuahan on,
miten noidat olivat pirun rakastajattaria -- josta protestanttisen
kirkon raat noitavainot,
Naispiru tuli ja suuteli erästä "kääntynyttä" miestä ja hän heti
sairastui ja kuoli. Kerran rakastui piru papintyttäreen. Isä lähetti
tyttärensä pois kotoa, toiselle puolen Reiniä. Piru sen huomattuaan,
tuli papin luo ja kiljasi: "Kirottu pappi, kun olet vienyt vaimoni!"
antaen papille sellaisen iskun rintaan, että hän parin päivän päästä
kuoli.
Paljon oli pirulla lapsia. Gootilamen historioitsija Jarolanus (6:nnella
vuosisadalla) vakuutti, että hunnit[1] olivat kaikki pirun lapsia.
[1] Hunnit, Mongolisukuinen heimo, joka 4:llä ja 5:llä vuosisadoilla
tunki Europpaan.
Keskiajalla vallitsi luulo, että epäsikiöt, tai vialliset lapset olivat
pirun töitä. 1265 tunnettiin Toulonissa nainen, jolla oli lapsi pirun
kanssa. Sillä lapsella oli kanan pää ja käärmeen häntä. Historioitsija
Mathien Paris (1250), kertoo pirun lapsesta, joka 8 kuukaudessa kasvoi
18 vuotiaan kokoiseksi. Pirun vanhin poika oli Kain -- ensimäinen
murhaaja. Rabit vakuuttivat, että Eva oli pirun kanssa
sukupuoliyhteydessä. Hunnien kuningasta Attilaa pidettiin pirun lapsena,
samoin goottien kuningas Teodorich oli pirun poika, jota todisti se,
että hän sylki tulta ja meni elävänä helvettiin -- isänsä luo.
Kertomus ennustaja Merlinistä on huvittava, sillä se tarjoo
yksityiskohtaisia luonnekuvauksia kysymyksenalaisessa asiassa.
Kristuksen lunastustyö ei antanut Saatanalle rauhaa. Hän mietti keinoja,
saavuttaakseen menetetyn valtansa. Vihdoin keksi hän keinon: Piti
hankkia poika, joka menisi ihmiskunnan keskuuteen hänen puolestaan
taistelemaan ja tekemään lunastustyön tyhjäksi. Helvetin yhteisillä
voimilla tuhottiin eräs perhe, jonka kahdesta tyttärestä toinen vajosi
prostitutsioniin, toinen oli säilynyt siveänä. Eräänä yönä unohti hän
nukkumaan mennessään tehdä ristinmerkin ja niin kävi pirulle
mahdolliseksi raiskata hänet. Ajan tultua hän synnytti pojan -- isän
näköisen karvaisine ihoineen. Lapsi kastettiin ja annettiin hänelle nimi
Merlin. Saatana varusti pojan hyvillä lahjoilla ja Jumala lisäsi siihen
vielä ennustustaidon. Mitä Merlin muuta tarvitsi? Kun hän kasvoi
suureksi, suoritti hän ihmeellisiä tehtäviä ja ennusti tulevaisuudesta.
Ei ikävöinyt isäänsä, vaan kirosi häntä. Kuoli -- ei tiedetä miten ja
milloin. -- Otaksuttiin hänen päässeen taivaaseen!
Kummallinen on Robert Pirolaisen, lauluissa ja murhenäytelmissä tunnettu
historia. Eräs normandialainen herttuatar, rukoiltuaan kauan Jumalalta
lasta, kääntyi viimein pirun puoleen, joka kuuli rukouksen, ja
herttuattaren syntyi poika Robert, joka lapsesta saakka oli villi, puri
imiessään äidin rinnoista nisät poikki, puukotti koulussa opettajaansa
-- oli 20 vuotiaana rosvojoukon päällikkö. Teki lukemattoman joukon
kamalia rikoksia, murhia y. m. Tuli äitinsä luo, joka ilmotti hänelle
salaisuuden, että piru oli hänen isänsä. Katui sitte syntejään. Lähti
kristittyjen aatelisherrojen joukoissa sotaretkelle pakanoita vastaan
Kristuksen valtakunnan puolesta, urhoollisesti taistellen. Kuoli
kunnioitettuna ja -- tietysti autuaana!
Näin meni pirun edelläkerrottu yritys myttyyn. Nyt koetti hän
Antikristuksen avulla panna aikeensa täytäntöön. Niiksi katsottiin
useita miehiä. Rooman keisari Neero oli Antikristus, samoin Muhammed II,
sekä 1,300 luvulla Fredrik II. Kaikkina aikoina on Antikristusta
odotettu ja sitä vastaan varustauduttu. V. 380 uskoi Taursin piispa
Martin, että Antikristus on jo syntynyt, samoin Florensin piispa Bambert
v. 1080. Paavi Inocentius VI:n ajalla määräsi eräs munkki Antikristuksen
syntyvän 1365 ja Arnoldo eli Billanova ennusti sen syntyvän v. 1376.
1412 tiesi Vincenzio, että Antikristus todella on syntynyt.
Inkvisitionikidutuksessa tunnustivat useat "noidat", että he olivat
Antikristuksen kanssa tekemisissä (1900--1911) luvulla ovat useimmat
Suomen papit vakuuttaneet, että sosialismi on Antikristuksen oppia ja
sen levittäjät ja kannattajat Antikristuksia. (Niitä on siis jo useita
miljoonia! Suom.)
Naispirut synnyttivät myös lapsia. Englannissa uskottiin aikoinaan, että
Plantagenetien[1] suvun eräällä esi-isällä oli piru vaimona, ja sillä
paljon lapsia.
[1] Hallitsijasuku Englannissa, Plantagenetit joista ensimäinen astui
Englannin valtaistuimelle v. 1154.
Flanderian kreivi Ralduinista kerrotaan, että hän metsässä kerran tapasi
kauniin naisen, joka sanoi itsensä erään aasialaisen kuninkaan
tyttäreksi. Kreivi meni hänen kanssaan naimisiin. Nainen oli piru.
Paitsi omia lapsia oli pirulla myös kasvatteja, joita hankki
varastamalla tai muuten.
Eräs tyttö Englannissa 1200 luvulla tuli raskaaksi ja pakeni kotoaan,
peläten vanhempiaan. Hänen kulkiessaan yksin metsässä, nousi ankara
myrsky. Tyttö, rukoiltuaan Jumalaa turhaan, kääntyi Saatanan puoleen,
joka ilmestyikin nuorukaisena ja sanoi tytölle: "Seuraa minua!"
Nuorukainen vei tytön erääseen lammasnavettaan, laittoi oljista sijan,
ja meni hakemaan ruokaa. Kyläläisistä pari kulki ohi ja näkivät
synnytystilassa olevan naisen ja menivät ilmottamaan papille ja muille
kyläläisille. Tällä välin palasi piru ruokineen ja tyttö söi. Sitten
tyttö synnytti ja piru teki tehtävänsä kuten tottunut kätilö. Kun
paikalle saapui pappi ja joukko ihmisiä, otti piru lapsen käsivarsilleen
ja katosi.
Toisen tapauksen kertoi Benedikte munkki Walter von Boiney (k. 1236):
Erään Jumalaa pelkäävän pariskunnan isässä kiihotti piru
vastustamattoman himon -- heillä oli jo paljon lapsia ja olivat
luvanneet Neitsyt Marialle, että ovat ilman. Kun kiusaus kävi
ylivoimaiseksi huudahti mies: "Jos lapsi syntyy, niin annan sen
pirulle!" Lapsi syntyi, kasvoi ja oli kaunis. Kun lapsi oli 12-vuotias,
ilmestyi piru ja sanoi vievänsä lapsen 3 vuoden päästä. Usein
uudistettujen kysymysten jälkeen kertoi äiti lapselleen salaisuuden.
Lapsi lähti yöllä kotoaan ja kertoi paaville asian. Ei paavikaan tiennyt
mitä tulisi tehdä. Hän lähetti nuoren vaeltajan Jerusalemiin patriarkan
luo, ei voinut hänkään muuta, kun lähetti lapsen edelleen erään erakon
luo, jonne hän jäi. Piru tulikin omaansa hakemaan, mutta -- ei
saanutkaan. Pyhä Maria ajoi pirun joukkoineen pois.
Joskus on piru ostanut lapsia, ellei niitä varastamalla saanut.
Lahjoja otti piru, jos ne annettiin sydämestä.
Kerran joutui piru koronkiskurin matkatoveriksi. Eräs mies tuli heitä
vastaan, taluttaen sikaa, joka ei tahtonut kulkea. "Vieköön sinut piru!"
huusi mies. "Katsos, mies antaa sulle sian", huomautti koronkiskuri. "Ei
hän anna sitä hyvästä sydämestä", vastasi piru. Jonkun matkan päässä
tuli vastaan joukko talonpoikia, jotka nähtyään nylkijänsä,
koronkiskurin, huusivat: "Sinut saa Saatana viedä!" Piru sanoi
koronkiskurille: "Nuo ihmiset lahjoittavat sydämestään sinut minulle,
sinä olet minun". Senjälkeen sieppasi piru koronkiskurin kainaloonsa ja
katosi.
Liitot pirun kanssa.
Piru teki myös liittoja ihmisten kanssa, ollen aina hyvin varovainen,
sillä hän oli tullut kokemuksiin, etteivät ihmiset pitäneet sanaansa,
vaan petkuttavat häntä. Siksi vaati hän sopimukset kirjallisesti.
Juttuja liitoista pirun kanssa ei puutu. Otamme tähän pari:
Senaattori Pretoriuksella (4:nnellä vuosisadalla) oli tytär, jonka hän
oli päättänyt pyhittää Jumalalle. Se ei luonnollisesti ollut pirulle
mieleen. Hän mietti keinoja sitä estääkseen. Herätti erään palvelijan
sydämessä rakkauden korkeasukuiseen neitoon. Tämä ei arvellut häntä
muuten saavansa kun kuului "alempaan säätyyn", vaan meni erään noidan
luo joka opasti hänet pirun luokse. Palvelija tapasi pirun
valtaistuimella ministeristönsä ympäröimänä. "Uskotko minuun?" kysyi
piru. "Uskon", vastasi palvelija. Piru vastasi: "Te kristityt olette
suuria pettureita; avun tarpeessa turvaudutte minuun, kun on joku etu
kysymyksessä, mutta kun sen olette saavuttaneet menette jälleen
Kristuksenne luo joka on hyvä mies ja ottaa teidät jälleen lampaittensa
joukkoon. Jos tahdot minulta apua on sinun annettava kirjallinen
sitoumus, että tulet minun kanssani helvettiin, ja että luovut
kirkosta." Palvelija suostui. Sopimus tehtiin, ja piru lähetti pari
sälliään sytyttämään senaattorin tyttären sydämessä rakkauden tulta
palvelijaan. Tyttö rakastui palvelijaan ja pyysi isältään suostumusta
avioliittoon, ja vihdoin saikin sen.
Pian huomattiin, ettei mies käy kirkossa, eikä ehtoollisella. Vaimo
vaatii selitystä, ja saatuaan salaisuuden tietää, menee hän arkkipiispa
Basiliuksen luo, joka vie hänen miehensä kirkkoon, ja kysyy, uskooko
mies Jumalaan. Mies myöntää ja piispa rukoilee kolme päivää. Piru on
kiukkuinen sopimuksen rikkojalle, näyttää sopimusta ja yrittää viedä
hänet, mutta pappi yhä rukoilee ja vihdoin putoo sopimuskirja piispan
eteen, joka repii sen kappaleiksi. Mies on pelastettu ja elää
onnellisena puolisonsa kanssa ja tietysti kuolee autuaana.
Piru täytti sopimusehdot, mutta piispa Basilius menetteli petollisesti.
Apua oli etsitty rikkaisiin naimisiin joutuakseen, -- sitähän on meillä
Suomessakin paljon tehty. Joku vuosikymmen takasin ne "rakkauden
sytyttäjät" olivat lukemattomien naimiskauppojen välittäjinä.
Ihmeellisen viisaan Herbertin (10:nnellä vuosisadalla) sanottiin pirun
avulla päässeen paaviksi.
Paaveista Sylvester II:sta, Johan XII:sta, Benedikt IX:stä, Gregor
III:sta ja Aleksanteri VI:stä kerrottiin, että he olivat liitossa pirun
kanssa.
Piru piti aina sanansa, mutta hänellä oli syy ihmisten puolelta pelätä
petosta. Eräälle munkille oli pirun määrä ilmoittaa kuolemastaan 3
päivää ennen, sillä hän ajatteli ehtivänsä ripittää itsensä. Piru äkkäsi
petoksen ja kun munkki sai tietää kuolemansa menetti hän puhekykynsä ja
kuoli ripittä, hänen ruumisarkkuaan vartioivat mustat koirat.
Faust teki liiton pirun kanssa ja kirjoitti verellään sopimuksen alle.
Sopimus määräsi, että pirun piti lähettää sälli Mefistofeles opettamaan
hänelle mitä hän halusi ja hankkimaan hänelle nautintoja mitä hän vaan
halusi. Vastaehtona lupautui Faust 25 vuoden päästä sieluineen
ruumiineen pirulle. 17 vuoden päästä alkoi Faust katua kauppaansa, mutta
piru uhkasi repiä hänet kappaleiksi, ja pakotti kirjottamaan uuden
sopimuksen alle entisen vahvikkeeksi. Kun 25 vuotta oli kulunut,
löydettiin Faustin huone yleensä veren tahraamana ja hän itse kappaleina
lantakasasta.
Samoin kävi puolalaiselle aatelismiehelle Tvartovishille, joka oli pirun
kanssa sopimuksen kirjottanut verellään härän nahkaan. Eräästä
hotellista vei pirut hänen kun sovittu aika oli umpeen kulunut.
Noitumistaito.
Pirun kanssa sopimuksen teon tarkoitus useimmiten oli saada kiellettyä
taitoa -- noitumistaitoa. Se taas oli tunnettua, että sellaisen taidon
omisti *piru*, se siis oli häneltä saatava. Piru oli siis liitossa
noitien kanssa, väliin vapaehtoisesti, mutta myös vasten tahtoaan.
Noitumistaito on tietämättömyyden tulos, sekä etujen tavottelu
kiihottimena. Ihmisistä toiset olivat elämäänsä kyllästyneitä, toiset
halusivat rikkautta ja toisen omaisuutta tai rikkaisiin naimisiin
lapsiaan. Noitakeinojen avulla kävi mahdolliseksi tyydyttää noita haluja
ja siksi levisi noitausko laajalle, eikä siitä vielä nytkään ole täysin
vapauduttu "sivistyneissäkään" maissa.
Noitumistaito kehittyi yhtaikaa piru-uskon kanssa. Yksin pirulta voivat
noidat saada yliluonnolliset voimansa, hänelle kun kaikki oli
mahdollista. Kirkko kehui pirua mahtavimmaksi olennoksi. Sen seurauksena
alkoi uskonkiihkoilijain mielissä kypsyä ajatus, että piru on
voimakkaampi kuin Jumala siis on edullisempi rukoilla pirua kuin
Jumalaa. Syntyi sitä aatetta ajavia uskonlahkoja. 1360-luvulla
nostettiin kanne lusiferilaisten lahkoa vastaan pirun palvelemisesta.
Samallaisia kanteita nostettiin temppeliläisiä, albigenseja y. m.
vastaan. Nuo kanteet olivat uskonnollisen suvaitsemattomuuden tuloksia.
Kerrottiin, että pirulle pidettiin palveluskokouksia kuten Ranskassa
"Sabbati" ja Italiassa "Gurolodella signora" kokouksia.
Keskiaikana oli alaluokan asema pohjattoman kurja, se kärsi aateliston
ja papiston kavalaa sortoa. Nälässä ja orjuudessa sai työväestö virua,
Jumalan rukoileminen ei mitään auttanut. Ihmekö, että kansa
tietämättömyydessä ja epätoivossa kääntyi pirun puoleen, voidakseen edes
sortajilleen kostaa.
Suurimmat noitamestarit olivat saraseenit (arabialaiset) ja juutalaiset.
Löytyipä noita kouluja esim. Espanjassa, Salamancassa, Toledossa ja
Puolassa Krakaussa.
Ensimäinen noitatemppu oli pirun manaaminen ja oli pirun
"vastaanottotunti" tavallisesti kello 12 yöllä. Silloin piti manaajan
mennä määrättyyn paikkaan ja piirtää maahan ympyrä, jonka sisäpuolelta
ei saanut astua pois, muuten oli perikadon oma, kuten eräs pappi, jonka
piru kuristi kuoliaaksi kun hän astui yli piirin. Eräs koulupoika
kurotti kätensä kauniin naisen muodossa ilmestyvälle pirulle, joka
tarjosi sormusta. Käsi oli yli piirin ja piru talutti hänet helvettiin.
Pirun esiinmanaamiseen tarvittiin manaussanoja ja niitä oli useanlaisia
ja piti ne lukea virheettömästi, jos mieli saada pirun tulemaan. Olipa
noitakirja, jossa oli yksityisistä sanoista ja numeroista muodostettuja
manaussanoja. Sen omistajalla oli valta manata piruja, antaa niille
käskyjä ja käyttää heitä apunaan.
Eräät manaussanat olivat seuraavat: "-- -- ja että sinä + Amala + Satm +
Fara + Lamim + Saumi + ma + kohta täyttäisit mitä pyydän. Tule, tule,
tule!"
Monilla muilla tavoin voitiin piruja kutsua.
Noidat tekivät kaikkea "alaansa kuuluvaa", keittivät rakkausjuomia,
estivät vihollisia tulemasta, kostivat niille, muuttivat savea kullaksi,
ihmisiä eläimiksi ja päinvastoin, veivät tai toivat eläinonnea, aina
miten heitä kohdeltiin. Se vaan noitien kunnioitusta ja pelkoa lisäsi ja
se oli itse noidille edullista. Se kehittyi tulojatuottavaksi ammatiksi.
Noidilla oli yhteisiä kokouksia, joita pidettiin synkissä metsissä,
tulivuorien juurella ja hautausmailla. Jokaisessa maassa oli noitien
juhlapaikka ja juhlat kerran viikossa.
Juhlat olivat eri maissa erilaiset, paikallisten olojen mukaan. Saatana
esiintyi väliin hallitsijana valtaistuimella väliin alttarilla pappina
ja väliin jonkun elukan muodossa; oli väliin pahalla päällä, väliin taas
leikkisä, jolloin lauleli ja soitteli noita-akoille, jotka häntä
uskollisesti palvelivat.
Ensin pidettiin jumalanpalvelus sakramenttineen, jonka jälkeen alkoi
varsinainen juhla helvetin herkuilla katettuine juhla-ateriapöytineen.
Oikeudenkäynnit noitia vastaan.
Meistä näyttää järjettömyydeltä kaikki se, mitä keskiaikana uskottiin,
mistä puhuttiin ja kirjoitettiin, aikana jolloin kirjotettiin paksuja
kirjoja turhista väittelyistä, kuten esim. siitä, oliko neitsyt Marialla
jälkipoltteita Jeesuksen syntyessä, aikana jolloin uskottiin, että on
noitia olemassa, ja siinä uskossa jonkun ihmisen polttaa, tai muuten
surmaa, rangaistakoon kuolemalla. Kaarle Suuri katsoi noituuden siis
petokseksi ja rankaisi luuloteltujen noitien murhaajia kuolemalla.
Inkvisiittorien olisi käynyt huonosti. V. 840 kuollut järkevä piispa
Agopardus moitti kansan uskoa noitiin. Kauvan aikaa määräsi kirkkokin
vain lievempiä rangaistuksia noitauskojille, ja useat paavit pitivät
noituutta typeränä epäuskona: Unkarin kuningas Koloman (1095--1114)
lausuu eräässä käskykirjeessään: "Noitia ei ole olemassa, eikä niiksi
itseään luulevia vastaan ole nostettava oikeudellisia kanteita".
Mutta tällainen katsantokanta ei kestänyt kauan. 13 vuosisadalla,
selitti jo Aquinon Tuomas, että noituus ei ole mielikuvitusta, vaan
totta. Samalla vuosisadalla annettiin inkvisitsionioikeus
Dominikaanimunkkien käsiin.
Sen jälkeen alkoi pitkä murhenäytelmä. Kirkko rupesi taikauskon
suojelijaksi ja kiihotti tietämättömän kansan alhaiset vietit raivoon.
Noitavainot tulivat käytäntöön, ja kävivät kamalammiksi. Paavit
pyhittivät noitavainot pyhäksi sodaksi Jumalan puolesta perkelettä
vastaan ja v. 1484 antoi paavi Inocent VIII kuuluisan käskykirjeen,
jossa järjesti ja vahvisti inkvisitsionioikeudet. Verraton
joukkoteurastus alkoi. Sinä aikana kirjoitti Dominikaani-inkvisiittori
Jakob Shrenger tyhmän ja kamalan kirjansa "Makeus Maleficarum",
(Noita-vasara), josta tuli Europan inkvisiittorien evankeliumi. Sitä
seurasi toisia yhtä typeriä ja kamalia kirjoja. Noitausko laajeni ja
järjettömyydessään kohosi, muuttuen miltei mielipuolisuudeksi. Noitia
vastaan keksittiin keino -- tulirovio, ja joukottain poltettiin ihmisiä,
joita ihmisten näköinen petoeläinjoukko piti noitina. Lothringenissä
poltettiin 15 vuodessa 900 ihmistä ja sama määrä Würzburgissa 5:ssä
vuodessa. Yhdessä vuodessa poltettiin Comossa 100 ihmistä. Toulousessa
kerralla 400. Kukaan ei ollut varma hengestään. Personallisesta vihasta
johtuva ilmianto oli kylliksi saattamaan viattoman ihmisen tuliroviolle.
Poltettiin miehiä, naisia, avuttomia vanhuksia ja lapsia, ensin niitä
kamalasti kidutettua. Kidutettujen tuskan huudot ja ihmislihan käry
täytti ilman -- herralle otollisena lepytyshajuna!
Protestanttinen kirkko jatkoi edeltäjänsä alottamaa tehtävää, noitien
polttamista, samallaisella raivolla. Lutheruksen "puhdistus" ei
poistanut valtaluokkain apulaista -- perkelettä, eikä noitiakaan.
Jumalalta miekkansa saanut esivalta heilutti sitä ahkeraan ja rekordin
noitavainoissa saavutti Englannin kuningas Jakob I. Satoja tuhansia
ihmisiä poltettiin 300 vuoden aikana. Tuomarit näkivät
"oikeusistunnoissa" vaan "noidat", mutta inkvisiittorit eivät epäilleet,
etteikö perkele ollut myös istunnoissa läsnä syytettyjen "puolustajana",
mutta näkymättömänä!
Jos noita kuoli kidutukseen oli se perkele joka hänet kuristi, jos
kidutettava onnistui tekemään itsemurhan, oli perkele häntä siihen
kiihottanut "pelastaakseen omansa!"
Hessenissä Lindheimin kylässä syytettiin 6:tta vaimoa siitä, että olivat
kaivaneet lapsen ruumiin haudasta, ja keittäneet siitä noitasoppaa.
Syytettyjä kidutettiin ja he "tunnustivat". Vaivoin sai erään vaimon
mies luvan mennä kaivamaan hauta auki, jolloin nähtiin, että ruumis oli
paikallaan. Inkvisiittorit selittivät, että se oli perkeleen petosta,
sillä syyllisethän "tunnustivat", ei tarvita todistajia. Naiset
poltettiin elävänä, niinkuin laki ja kolmiyhteisen Jumalan kunnia vaati!
Ensimäinen, joka uskalsi kohottaa äänensä tätä raakuutta vastaan, oli
Kornelius Agrippa Netesheimistä 1600-luvulla, mutta kauan kesti
ennenkuin tuliroviot sammuivat. Meksikossa poltettiin ihmisiä vielä
1860--1873 aikana.
Helvetti.
Maailma on kolmekerroksinen, ylhäällä paratiisi, keskellä maa ja
alhaalla helvetti, jossa ruhtinas Saatana enkeleineen piinaa
kadotettujen sieluja.
Missä helvetti sijaitsee? Pyhä Augustin ei tiedä sitä kun Jumala ei sitä
ilmoita.
Otaksumisia on useanlaisia; toiset sen otaksuvat olevan ilmassa, toiset
auringossa, toiset taas sen tietävät olevan Josafatin laaksossa, tai
tulivuorissa. Etnan vuoressa kerrottiin syntisten sieluja paistettavan.
Brandan näki perkeleen takovan tulisia sieluja tulivasaralla. Eräässä
ranskalaisessa laulussa 12:lla vuosisadalla kerrotaan helvetin
sijaitsevan Maysantin saarella.
Kerrotaan Kristuksen murtaneen helvetin portit kun piru ei niitä muuten
avannut, mutta ei kerrota missä se oli. Gervario Tillbury kertoo ne
portit olevan pronssista. Tulivuoret ovat helvetin ilmaventtiilejä.
Kuumat lähteet ovat helvetin kanssa yhteydessä.
Tuskan ja pimeyden valtio[1] täytyy olla suuri, kun sinne niin suunnaton
asukasten joukko -- ihmiskunnan enemmistö -- mahtuu. Eräs
anglosaksilainen taru kertoo Kristuksen käskeneen Saatanan mittaamaan
helvetin. Se oli portista perälle 100,000 peninkulmaa pitkä. Jesuitta
Bornelius vakuutti, että sen laajuus on 200 Italian neliöpenikulmaa.
Eräs saksalainen teologi väittää, että neliöpeninkulmalle mahtuu 100
miljoonaa sielua.
[1] On huomattava, että kun yhteiskunnassa kehittyi valtio, syntyi myös
perkeleiden valtio hallituksineen.
Helvetissä on vuoria, mäkiä aarniometsiä petoineen, haisevia rämeikköjä,
soita ja järviä. Ei puutu kaupungit ja linnoituksetkaan "helvetin
baabelista".
Tietysti on siellä käsin koeteltava pimeys tuli ja tuska. Kasvit ovat
surkastuneet ja koko luonnon on sammumaton tuli hävittänyt. Ilma on
sietämättömän haiseva, alituinen melu on korvia särkevä.
Toiseen maailmaan pääsee vaan kapeaa siltaa myöten, jolla syntikuorma on
selässään, se putoaa sillalta helvettiin.
Helvetissä on omintakeiset eläimet ja kasvit. Eläimet ovat niiksi
muuttuneita perkeleitä. Kasvit ovat teräväokaisia ja kasvavat
myrkyllisiä hedelmiä. Eläimistä on tunnettu portinvartija, koira
Cerbera, lentävät hullut koirat, kilpikonnat, käärmeet ja syöpäläiset.
Helvetissä sanotaan olevan kaikista kansankerroksista asukkaita. Siellä
on paaveja, kuninkaita, munkkeja, ritareita, kauppamiehiä ja pieniä
lapsiakin. Kullakin on asemaansa ja tekojansa vastaava kidutus. Piru
pyydysti sieluja ja vei niitä helvettiin tai putosivat ne sinne
syntiensä painosta. 8:lla vuosisadalla näki erakko Baronto pirujen
kulettavan sieluja tavattomalla nopeudella läpi ilman helvettiin. Pyhä
Obizzo, (k. 1201), näki että sieluja satoi helvettiin kun lunta ja pyhä
Brigitta sanoi niitä satavan kun santaa joka päivä. Kuinka paljon
taivaaseen? -- ei kukaan tiedä.