se oli enkelinä, mutta lankeemisen jälkeen kävi ruumis tiuhemmaksi ja
painavammaksi. Mutta se on vielä köykäisempi kun ihmisen ruumis, jotta
se voi esiintyä näkymättömänä. Toisella vuosisadalla vertaili Fatsian
pirua ilmaan tai tuleen, 7:llä vuosisadalla selitti Isidor Sevillosta,
että pirun ruumis on kuin utukuva.
Koska pirulla oli ruumis, tarvitsi hän ihmisellisiä elämisvälineitä,
m. m. ruokaa. Siksi selittivät Origenes Tertullianus, Antenagoros, Johan
Kultasuu y. m., että piru ahneesti nieleksi pakanain uhrisavua ja
höyryä. Sellainen "portsuuni" ei riittäisi ihmisille, mutta pirulle se
riitti.
Eräät juutalaiset rabbit selittivät, että piru elää savusta ja
vesihöyrystä, mutta on ahne verelle. Eräs saksalainen satu kertoo pirun
syövän kärpäsiä.
Kansa kertoo vanhoista ja nuorista piruista, eräät selittivät, ettei
piru vanhene, eikä kuole, toiset taas, että piru voi kuolla kuten
ihminen. Pirut voivat myös sairastua! Se tunnustus puristettiin noidilta
kidutuksia, pirun sairastaessa oli noitien valvottava sairasvuoteen
ääressä!
Yleisen luulon mukaan, on pirulla ihmisen näköinen ruumis, eikä se ole
ihme. Ihminen loi Jumalan omaksi kuvaksensa, miksei myös pirua samoin?
On sentään hiukan eroa pirun ja ihmisruumiin välillä, ja se ero tuli
syntiinlankeemuksessa, jossa pirulta meni alkuperäinen jumalainen
kauneus ja hänestä tuli kamalan suuri ja ruma ihmisen ja Jumalan
sekasikiö, jonka kuvaamiseen kirjailijat ja maalarit ovat taitonsa
käyttäneet. Pirusta on tehty niin hirmuisia kuvia, että kyllä hän
itsekin hämmästyisi, jos sattuisi kuvansa näkemään. Keskiajalla
tunnettiin juttu maalarista, joka oli kuvannut pirun liika rumaksi.
Tästä vihastui piru niin, että töyttäsi maalarin alas telineiltä. Tämä
olisi kuollut, ellei Jumalan äiti olisi tarttunut putoavaan kiinni ja
pelastanut hänen henkensä siitä hyvästä, että hän oli maalannut Jumalan
äidin erittäin kauniiksi.
Useat tiesivät kertoa nähneensä pirun. Pyhä Antonius näki hänet niin
suurena, että pää ulottui pilviin, toisen kerran oli piru musta ja vain
lapsen kokoinen. Mustaksi selitettiin piru jo ensimäisillä vuosisadoilla
j. Kr., joka johtui siitä, kun kristinusko levisi ensin valkoihoisten
keskuudessa. Luonnollista oli pirun kuvitteleminen jättiläiseksi,
kaikkien kansojen muinaistarujen jättiläisethän olivat pahoja. 7:llä
vuosisadalla oleva satu kertoo pirulla olevan sata kättä ja jalkaa,
sellaisena näki pirun pyhä Brigitta 1,400-luvulla.
Danten Lusifer on kolme naamainen. Dante ei ole ainoa joka keskiajalla
yritti kuvata pirua sellaisena. Keskiajalla kuviteltiin Jumala
ihmiseksi, jolla oli kolme naamaa. Koska kolmiyhteinen Jumala oli
perkeleellisen kolminaisuuden vastakohta, jossa oli kolme ominaisuutta,
niin oli luonnollista, että Jumalan ja perkeleen kuvailemisessa vallitsi
sama sääntö. Kolmiyhteisellä perkeleellä oli kuvissa väliin kruunu,
väliin oli se ilman, väliin oli hänellä miekka ja valtikka, väliin oli
hän ilman niitäkin.
Mitä enempi piru-pelko kasvoi, sitä kamalammaksi muodostui piru, kunnes
viimein kuviteltiin hänet mustaksi enkeliksi, jolla oli karvainen
ruumis, yölepakon siivet, kaksi tai useampia sarvia, pitkät terävät
korvat, pitkät kynnet ja kaviot jaloissa. Sitä kuvaa vielä
täydennettiin, selitettiin, että pirulla on härän sarvet ja aasin
korvat, ja pitkä häntä, vihdoin vielä käärmeen pää ja hanhen jalat.
Vielä ei ollut ihmisten mielikuvitus lopullaan. Uskottiin, että pirulla
on vain etupuoli ruumista ja tyhjä sisältä kuin mätä puu. Takapuoli on
laiskottelemisesta mädännyt ja pudonnut pois. Pyhä Fursea näki kerran
suuren joukon piruja joilla oli pitkät kaulat ja vaskikattilan tapaiset
päät ja syöksivät suustaan tulta. Pyhä Brigitta näki ilmassa pirun,
jolla oli sepänpalkeet päässä, korvat olivat pitkät, käsivarret kuin
käärmeet, sääret kuin kepit, jalat kuin haat.
Keskiajan piru oli mahdollisimman ruma, mutta siitä on poikkeuksia;
eräässä latinalaisessa raamatussa, 10:llä vuosisadalla, jota säilytetään
kansalliskirjastossa, löytyy kuva Jobin historiasta. Siinä ei Saatana
ole ruma, sillä on vielä enkelin siivet ja hiukan kalvennut pyhyyden
loiste kasvoillaan. Jaloissa on kaviot ja vasemmassa kädessä tulella
täytetty malja. Eräässä ranskalaisessa tarussa 12-vuosisadalla kerrotaan
kauniista pirusta, jolla on leveä suu ja kovera nenä. Folignon piispa
Frezzi tapasi helvetissä sattumalta kauniin pirun. Pirut voisivat
muuttaa muotoaan, eikä löydy yhtään ruumiin muotoa, jota eivät pirut
olisi käyttäneet, voisivatpa esiintyä tarpeen mukaan kauniilla
ulkomuodollakin.
Useasti näkivät kirkon miehet pirun jonkun muinaisajan Jumalan
näköisenä, kuten Jupiterin, Merkuriuksen ja Baccuksen y. m.
Kielitieteilijä Bilgardo näki joukon piruja klassillisten kirjailijain
Virgiliuksen ja Horation muodossa.
Lukuisia juttuja kerrotaan pirun ilmestymisestä kauniina neitona, tai
lähimpänä tuttavana tai sulhasena. Kerran tuli piru komeana ritarina
pyhän Kunigunden makuuhuoneesta. Taas kerran meni hän Natsaretin piispa
Sylvanuksen muodossa erään kauniin naisen luo ja löydettiin sängyn alta
(!) Canterburyn Tuomas kertoo, että hän v. 1258 näki joukon piruja
tanssivan kauniina nunnina lähellä Kölniä.
Hyvin usein ilmestyi piru eläinten muodossa, yksin kärpäsinä ja
sääskinäkin. Siksi sisältää eräs vanha kirkkokäsikirja rukouksen
saastaisia eläimiä vastaan. Keskiajalla annettiin sellaisia eläimiä
oikeuden käsiin, joissa arveltiin pirun majailevan. 1474 oli Baselin
maistraatin edessä pirullinen kukko, joka oli -- muninut. Kukko
tuomittiin elävänä poltettavaksi. Elottomina esineinäkin esiintyivät
pirut. Eräs mummo luuli nielleensä pirun salaattilehtenä sisäänsä.
Mutta vielä ihmeellisempää! Piru esiintyi Jumalan, Jeesuksen ja neitsyt
Marian haahmossa.
Vielä esiintyi piru kuolleiden ihmisten muodossa. Cesario kertoo pirun
ilmestyneen kuolleen papin hahmossa ja laulaneen.
Kun keskiajalla joku ihminen kuoli ja vielä liikkui sen jälkeen, oli se
pirun elkeitä ja "kuollut" haudattiin usein elävänä. Meidän aikana on jo
senverran taikauskosta vapauduttu, että moni ihminen pelastuu joutumasta
elävältä haudatuksi.
Pirujen lukumäärä, arvoluokat ja sisäinen järjestys.
Piruja oli suuri joukko. Puhe pirusta yksilönä tarkottaa päämiestä, tai
koko pirusukua. Kokonaisuudessaan on piruja erään teologin mukaan 10,000
biljoonaa.
Siitä joukosta riittää niitä jokapaikkaan. Niillä on vapaus kuleksia
ympäri tuomiopäivään asti, sitten on heidän mentävä helvettiin, josta
eivät enään pääse. Niitä onkin joka paikassa, on metsäpiruja, vesipiruja
j. n. e.
Jokaisella pirulla on erikoistehtävä, jossa se on spesialisti, yksi on
yhdessä ammatissa taitavampi, toinen toisessa. Kaikki pirut eivät ole
yhdenarvoisia. Ei -- niiden keskuudessa on "arvo-jako". Pirujen päämies
on Luukkaan mukaan Belsebub, vaikkakin on erimieltä siitä onko päämies
Saatana tai Lusifer. Dante on niistä kolmesta tehnyt yhden, toiset
väittävät, että ne kaikki ovat itsenäisiä piruja. Kukahan on oikeassa?
Pirujen virka-arvoista puhuvat m. m. Eenokin kirja, sekä pyhä Tuomas,
selittämättä kuitenkaan yksityiskohtaisesti, mainitsevat kuitenkin
niiden "valtakunnassa" olevan ylä- ja alaluokan.
Dante nimittää Lusiferiä tasavallan keisariksi. Maailma on muka jaettu
kolmeen osaan: Taivaan valtakunta ylhäällä, helvetin valtakunta maan
alla ja ihmisten valtakunta maan päällä, -- joka vielä nyt on kirkon
opin perustana.
Myöhemmin järjestettiin oikein saatanallinen "hovijärjestys". Johannes
Faustin, (jonka kamalan historian Göthe otti aineekseen) noitakirjassa
kerrotaan, että helvetin kuningas on Lusifer, apulaiskuningas on Belial,
Saatana, Belsebub, Astaroth ja Pluto ovat sijaiskuninkaita! Mefistofeles
ja 6 muuta -- ruhtinaat, 5 ministeriä ja yksi valtiosihteeri, ja joukko
alempia virkamiehiä. Toisissa sellaisissa kirjoissa kerrotaan vielä
kreiveistä, herttuasta j. n. e., sekä legioneista alamaisista.
Pirujen ominaisuudet, tieto ja valta.
Pirut ovat luontonsa puolesta sotaisia henkiä ja heidän sotaväkensä on
taivaan sotaväen vastapaino. Antiokian pyhän Marian kertomuksen mukaan
ajaa pirujen ruhtinas vaunulla öisin ympäri ja hänen seurassaan joukko
sotaväkeä ja lisää Pietari: kunniallinen täysissä sotatamineissa.
Saatanallisen kuningashovin metsästysseurueet kulkivat samoin öisin
metsästysretkillä ja repivät puita juurineen ylös ja tekivät muita
ilkeyksiä.
Kristuksen syntymästä ja lunastustyöstä on, kirkkoisien mukaan, pirulla
vaillinaiset tiedot, joten piru pettyi, kun hän osaltaan aiheutti
Jeesuksen kuoleman, siis kaivoi itsellensä kuoppaa.
Luonnon salaisuuksia väittivät toiset pirun tuntevan, mutta ihmisten
sieluelämästä taas väitetään sillä herralla olevan vaillinaiset tiedot,
mutta teologi Aquinon Tuomas väittää pirun tuntevan ihmisten ajatukset.
Honarius Augustodunensis (k. 1130) selitti, että piru tietää vain ihmisen
pahat ajatukset, ei hyviä. Se on totta, että monta pyhää miestä, jotka
näkivät vaivaa pirujen ulosajamisessa lähimäistään, joutuivat saamaan
pitkän nenän, sillä vihtahousu näytti heille heidän oman
"syntirekisterinsä" myös "ajatussyntineen".
Mutkikas on myös kysymys: tietääkö piru tulevaisista tapahtumista?
Toiset ovat kielteisellä kannalla, sillä "eihän Jumala voi sallia, että
piru tietää ennakolta, mitä hän aikoo tehdä". Jos pirut olisivat
tienneet tulevaisuudesta ja olleet kaukonäköisiä, eivät ne olisi
taivaassa tehneet ajattelematonta kapinaa ja siten aiheuttaneet
itselleen taivaasta häätöä! Eivät hyvät enkelitkään tiedä enempää kuin
Jumala heille suvaitsee tietoja antaa.
Toiset väittävät, että pirut ennustavat tähdistä.
Pirut olivat mestaria tieteissä ja senpävuoksi keskiajan kirkonmiehet
pitivät tieteitä perkeleellisinä ja polttivat tieteilijöitä elävänä.
Filosofiassa ovat pirut heikkoja, mutta raamatun selittämisessä
mestareita, ovat näet esittäneet Jumalan hengellä täytetyitä
kirkonmiehet sellaisia kysymyksiä raamatusta, etteivät nämä ole voineet
vastata.
Piru väitteli myös Lutheruksen kanssa, niin kerrotaan, ja Luther hävisi.
Cesar kertoo pirusta joka oli taitava asianajaja.
"Tieto on valtaa", niinpä pirukin omasi tietoja, siis valtaa; vaikka hän
tappelussa Mikaelin kanssa kärsi tappion ei hän siitä ollut
millänsäkään, vaan taistelee edelleen ja vaikka Kristuksen kehutaan
hänet voittaneen, niin jäi hänelle aseet käsiin.
Luonnon aineista on tuli pirulle mieluisinta -- tulessa on hän kuin
kotonaan. Jumaluusoppineista toiset väittävät pirun voivan (Jumalan
sallimuksesta kyllä!) panna ukkosen jyrisemään, salamat liekkimään,
tehdä sadetta, nostaa myrskyjä ja rajuilmoja. Myrskyn ulvonta on pirujen
ulvomista. Revontulet synnyttää muka piru, samoin tulivuorten purkaukset
ja maanrepeämät, joiden kautta piru meni kotiaan helvettiin!
Monet kasvit ovat pirulle mieleisiä, samoin hiilet ja tuhka, mutta
kynsilaukka ja suola vastenmielistä, siksipä suolanlukemisella ajettiin
piruja pois eläimistä ja ihmisistä, Suomessakin[1]. Kilpikonna oli pirun
uskollinen palvelija, mutta kukko itsepäinen vastustaja.
[1] Suomentajan muistutus.
Ihmisten ja eläinten taudit, sodat, rutot, kapinat, huonot kuninkaat
y. m. olivat pirun lähettämiä (Jumalan sallimuksesta taaskin).
Piru on myös taitava käsityöläinen, mutta halveksii likasia töitä on
taitava rakennusmestari. Vanhassa maailmassa löytyy joukko pirun
rakentamia torneja, valleja, siltoja, vesilaitoksia ja -- kirkkoja.
Englannin ja Skotlannin rajalla löytyvä muuri on pirun rakentama, samoin
Schöllenin silta Sveitsissä, Tonavan silta Regensouraissa, Rhonen silta
Avignonin lähellä ovat "pirunsiltoja". Piru on tehnyt Kölnin ja Aachenin
kirkkojen piirustukset, sekä Grönlandin luostarin Englannissa.
Normandiassa löytyy St. Michaelin kirkko, joka on pirun rakentama.
Suuria kalliolohkareita kantoi piru paikasta toiseen.
On lisättävä, että piru voi vaan yöaikana tehtäviään suorittaa,
päivänkoitto hänet työmaaltaan karkotti.
Piru kiusaajana.
Saatana on ainaiseksi menettänyt osansa taivaassa. Siksi hän koittaa
mahdollisimman suuressa määrin valtakuntaansa helvettiä kansoittaa. Se
käy päinsä kiusaamalla ihmisiä "syntiin" josta Jumala rankaisee
ikuisella helvetin tulella. Siihen täyttää hän kaiken tarmonsa ja se
onkin monipuolinen toimi tuo kiusaaminen.
Elää maailmassa syntiä tekemättä, on yhtä mahdotonta, kun hypätä mereen
ja jäädä kastumatta, uskonnollisen katsantokannan mukaan. Sen tietää
piru, eikä hän jätä pienintäkään kiusaamistilaisuutta käyttämättä. Ja
uskottiinhan, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli mukanaan,
mutta myös pirun enkeli.
Yöaika oli kiusaamiseen soveliain, sillä ihminen nukkuessaan oli pirulle
alttiimpi kuin päivällä. Siksipä Pacomius makasi istuallaan ja rukoili
Jumalaa pitämään hänet hereillä.
Eri ihmisiä kiusasi piru eri tavalla: Seuraavat "kiusaamisjutut" ovat
omiaan valaisemaan pirun taitavuutta pääammatissaan:
Nälkäiselle Hilariolle toi piru runsaasti katetun ruokapöydän eteen.
Antiokian näyttelijättärelle Pelagiolle toi piru joukon jalokiviä,
sormuksia, kaulakoristeita y. m., mutta ne katosivat äkkiä.
Viettelemisen osottaissa tehottomuutta, käytti piru pelotusta. Niinpä
kun Hilario saarnasi, ilmestyi hänen silmiensä eteen joukko kiljuvia
petoja, kettuja, hanhia, jalopeuroja, gladiaattoreita ja kuolleita
ihmisiä. Eräänä yönä kuului lasten parkumista, lampaiden määkimistä,
jalopeurain kiljumista ja vihdoin sotilasleirin elämää. Kuun valossa
näki hän tulisten hevosten vetämät vaunut tulevan kohti.
Useille pyhille miehille ilmestyi piru kauniina naisena, ja harvat
saattoivat kiusausta vastustaa.
Erään yksinäisen erakon asunnolle tuli kaunis nainen ja pyysi yösijaa,
munkkierakko otti hänet majaansa. Nainen vietteli munkin, joka luuli
olevansa maailman hurskain mies, niin pitkälle, että tämä rakastui
naiseen silmittömästi ja oli juuri aikeissa harjoittaa
sukupuoliyhteyttä, kun nainen kiljasi kamalasti ja katosi äkkiä. Hurskas
mies jäi hyvin epämiellyttävään asentoon -- -- --
Senjälkeen alkoi erakko epäillä pyhyyttään, palasi ihmisten ilmoille ja
alkoi tehdä syntiä ja -- joutui kai helvettiin!
Pyhiä naisia kiusasi piru nuorien kaunisten miesten haamussa.
Kun piru ei voinut muuta tehdä, synnytti hän yöllä siemenvuotoja, (jotka
ovat luonnollisia, mutta kristinopin mukaan syntisiä) ja ne tapahtuivat
sukupuoliyhteydestä nähtyjen unien yhteydessä.
Munkki Heronin luo tuli piru Jumalan enkelin muodossa ja käski hänen
hypätä kaivoon näyttääkseen uskollisuuttaan Jumalalle. Munkki teki sen
ja oli menettää henkensä, mutta toiset ehtivät apuun.
Kiusausretkille lähtiessä saivat pirut päälliköltään neuvoja. Sitä
varten pidettiin kokouksia. Sellaisen kokouksen kertoo Gregorius Magnus
nähneensä entisessä Apollon temppelissä.
Toisen kerran eräässä Jumalan temppelissä näki papin poika sellaisen
kokouksen.
Saatana istui valtaistuimella, ja pikku piru tuli kumartaen hänen
eteensä. Saatana kysyi:
"Mistäs tulet, ja mitä olet tehnyt?"
"Olin siellä ja siellä maalla, yllytin sotaan ja vuoti paljon verta."
-- Kuinka pitkä aika kului siihen?
-- 30 päivää.
-- "Niin kauan!" huudahti Saatana antaen voimakkaan kepiniskun pirulle.
Tuli toinen.
-- "Missä olit ja mitä teit?"
-- "Olin merellä, nostatin myrskyn ja upposi laivoja ja ihmisiä hukkui."
-- "Paljonko kului aikaa?"
-- "20 päivää."
-- "Liika paljon!" huusi Saatana ja rankaisutti pirua.
Tuli kolmas ja kertoi häissä kiihottaneensa ihmiset tappelemaan, useat
saivat surmansa niiden mukana sulhanen. Se 10:ssä päivässä.
-- "Viekää pois!" huusi Saatana ja antoi hänet pyövelille.
Neljäs kertoi:
-- "Olin korvessa ja kiusasin erakkoa 40 vuotta ja vasta viime yönä sain
hänet kiusatuksi haureuteen".
Saatana suuteli pirua ja pani hänet valtaistuimelle, sanoen:
-- "Olet tehnyt paljon, olet kunnon mies!"
Kuten näkyy, oli kiusaaminen vaivaloista työtä, mutta harvat ihmiset
kiusauksen kestivät, siis suurin osa joutui helvettiin, jossa Jumala
heitä piinaa, kun ensin on sallinut perkeleen kiusata heidät syntiin.
Pirun kepposet ja urotyöt.
Piru ei ollut yksin kiusaaja; hän oli myös järjestelmällinen kiduttaja
ja valehtelija. Eräs keskiajan kirjailija kertoo pirun menneen Kretan
saarelle, ja luvanneen viedä sikäläiset juutalaiset luvattuun maahan.
Hän vei juutalaiset laivalla merelle ja hukutti ne.
Jos Saatana teki jotakin hyvää ihmisille, muuttui se pian
päinvastaiseksi. Rahat, joita piru jakeli, muuttuivat puunlehdiksi,
jalokivet hiiliksi, ruoka-aineet hiekaksi tai lannaksi. Prodentius oli
oikeassa nimittäessään pirua taskuvarkaaksi.
Saatana huvitteli tekemällä ihmisille kepposia. Hän teki kaikellaisia
ilkeyksiä pyhille ihmisille, paljasti heidät yöllä, sammutti kynttilöitä
rukouksen aikana, likasi ruoka-astioita y. m. teki Benedikten oppilaille
mahdottomaksi nostaa erästä kiveä luostarirakennuksen seinään.
Hullunkurisinta lienee se, että piru köytti yhteen sukupuoliyhteydessä
tapaamansa miehen ja naisen.
Usein hävittivät ja rikkoivat pirut kuolleita esineitä.
Toisille pyhille miehille piru laittoi ruumiillisia tuskia. Ramnaldon
jalkojen päällä istui piru joka yö ja piteli hartioista pyhää Ägidiusta,
toisia se kivitti ja solvasi (ei kerrota nostivatko
kunnianloukkausjutun) toisia pieksi ijäkseen vaivaseksi, yrittipä
heittää eräitä jokeen. Mitä kärsikään pyhä Christine Stammelnista, jota
200,000 pirua kiusasi?
Eipä jättänyt piru kuolevaakaan rauhaan, vaan kiusasi viimeiseen
hengenvetoon, täyttäen kuolevien huoneet kuten esim. Ludvig Hurskaan,
jonka viimeiset sanat olivat: "Ulos, ulos!" Tarpeen olikin v. 1512
ilmestynyt Dominiko Camanican kirja "Kuolemisen taito".
Vieläpä menivät pirut ihmisten sisälle ja silloin oli ihminen pirun oma,
jos piru oli päässyt sisään, sitä ihmistä tanssitti piru aivan pillinsä
mukaan. -- Tavallisesti meni piru suusta sisään, ellei muistanut tehdä
ristinmerkkiä kun nautti jotakin.
Eräällä lapsella oli jano. Piru tuli ihmisenä ja antoi lapselle juoda.
Lapsi joi tekemättä ristinmerkkiä suun eteen. Piru meni sisään.
Alkupuolella kerroimme mummosta, joka nieli pirun salattilehtenä.
Toisilla ihmisillä oli piru jo syntymästä asti sisässä, nimittäin
kastamattomina perisynnissä syntyneillä ihmisillä. Kasteessa lensi piru
lapsen suusta ulos.
Luukas kertoo: eräässä ihmisessä oli 6,666 perkelettä, jotka pyhä
Fortunato ajoi ulos. Pyhä Ubaldo ajoi eräästä ihmisestä 400,000
perkelettä ulos. Onpa sattunut, että yksi ainoa piru on ollut useassa
ihmisessä. Evankelistat kertovat langettavatautisissa pirun asuneen.
Ihmiset, joissa asui piru, erosivat monessa suhteessa tavallisista
ihmisistä. Historioitsija Teodoreta (500 luvulla) kertoo naisesta, joka
söi 30 kanaa päivässä. Piru vei toisilta makuaistin, jotta he söivät
kaikellaisia sotkuja. Toisille teki ruuan vastenmieliseksi. Pirut
pakottivat "asunnokseen" ottamansa ihmisen tekemään kaikellaisia
hassunkurisia temppuja, syöksemään suustaan tulta, haisemaan pahalle,
lentämään m. s. Toista pakottivat pirut valehtelemaan, väliin tottakin
puhumaan, kuten katolisuuden aikana kerettiläisiä inkvistittoreille
ilmiantamaan ja "salasyntejä" paljastamaan. Pirun riivaamat olivat
toisinaan iloisia, toisinaan surullisia, joskus taas ennustelivat
tulevaisia asioita.
Luostarin asukkaat, nuo pyhät, näyttivät olleen piruille mieluisia
"asuntoja". Laudeenin Ursullalaisten luostarissa (17 vuosisadalla)
menivät pirut sisar Giovanna degli Angelin sisälle ja sitten kaikkiin
70:een nunnaan. Vuonna 1490 menivät pirut Belgiassa Querzyn luostarin
nunnien sisään ja olivat siellä monta vuotta. 1,124 menivät pirut
Norbertin luostarin munkkeihin[1]
[1] Pirukohan heille lapsia synnytti, joita sitten tappoivat kätkivät
kellareihin ja kaksinkertausten seinien väliin? Suom.
Itse eivät ihmiset voineet vapautua sisässään asuvista perkeleistä ja
sentähden oli pirujen ulosajo (Exorzismi) tuottavana ammattina, joka
kirkon puolelta järjestettiin varsinaisten Exorzistien toimeksi.
Nykyaikana ei pirujen ulosajajilla enää ole mitään tehtävää. Sen
suorittavat nyt lääkärit, ja yhä kehittyvä lääketiede on karkottanut
"pirut" ihmisistä ainaiseksi.
Piru vihollisena.
Piru on ihmisen alituinen väsymätön vihollinen. On vaikeaa nykyajan
ihmisten käsittää, minkälaista oli ihmisten elämä keskiajalla, jolloin
pirut häntä alituiseen ympäröivät, ja joka paikka -- ilmakin -- oli niin
piruja täynnä, että se oli vallan tomupilven tapainen. Ne tunkivat
jokapaikkaan, ei ollut sellaista säiliötä, missä olisi mikään voinut
olla pirulta rauhassa. Eräs pappi joi kallista samppanjaa. Piru lensi
kärpäsenä lasin reunalle. Pappi ajoi sen pois, mutta samassa lasi putosi
permantoon ja kallis juoma meni hukkaan. Kaikki pienimmätkin vastukset
olivat pirun töitä. Onneton Bikalmus pelkäsi niin piruja, ettei tiennyt
mitä olisi puhunut kun pelkäsi puhuvansa pirun yllytyksestä pahaa. Hän
se oli, joka kuuli mitä pirut kokouksessaan päättivät -- ne kun puhuivat
huonoa latinaa. Eräs munkki kertoi, että messunajalla satoi perkeleitä
niin, että luostarin piha lainehti. Juutalaiset rabit selittivät, että
ihmisellä on 10,000 perkelettä kummallakin puolella. -- Keskiajalla oli
niitä joka ihmisellä enempi, niitä kun oli jalkojen alla, pään päällä,
sivuilla, etu- ja takapuolella ja ilma aivan kohisi perkeleitä.
Suurissa, synkissä korpiloissa, metsäjärvissä, vuorilla, kirkkojen ja
linnojen raunioissa oli eniten piruja. Rippi-isä Peregrina näki eräässä
metsässä lauman perkeleitä, jotka huusivat: "Mitä sinä täältä haet? Tämä
metsä on meidän, jossa harjottelemme pahaa tekemään!"
1,300-luvulla oli Kaledoniassa korkean vuoren huipulla pohjaton järvi,
josta kohosi linna, missä asui piruja. Jon d'Argirone ajoi piruja pois
Etnan vuorelta ja pyhä Eudberg Farnen saarelta. Ei mikään estänyt piruja
tunkeutumasta huoneisiin, kirkkoihin ja luostareihin, jotka
viimemainitut juuri olivatkin perkeleiden pesäpaikkoja. 4:nnellä
vuosisadalla näki Makarius pirut pieninä, mustina lapsina hyppelevän
linnassaan. Kuten Jumalakin, oli piru jokapaikassa läsnäoleva.
Jumalanpalvelusten ajalla pirut alituiseen kiusasivat pappeja
ilkeyksillään, kiljuivat ja mörisivät, laittoivat urut epäkuntoon,
sekottivat laulun säveliä y. m. s.
Joskus huomasivat papit, että kirkko oli piruja täynnä, esiintyivätpä ne
pappeinakin ja ripittivät ihmisiä. Erääseen kirkkoon tuli piru pappina,
jolle prinssi Henrich tunnusti syntinsä, kuten ainakin rippi-isälle.
Piru ei antanutkaan hänelle syntiä anteeksi, vaan julisti hänet pannaan.
Lukemattomat ovat pirun urotyöt. Huonot tavat, huonot lait,
ylellisyysnäytelmät, raha -- kaikki on pirun keksintöä. Näyttelijät,
teatterit, tanssijat y. m. ovat pirun palveluksessa -- -- -- Viattomat
huvituksetkin ovat "perkeleellisiä!"
Sellainen vihollinen oli ihmisillä ja sitä pelättiin keskiajalla enempi
kuin Jumalaa -- niin, piruhan oli silloin mahtavampi kuin Jumala. Europa
oli suuri hullujen huone ja perkele oli sen päätirehtööri. --
Pirun rakkausseikkailut ja lapset.
Ollessaan alituiseen ihmisten kanssa tekemisissä, eivät pirut jättäneet
tilaisuutta käyttämättä, mennäkseen myös ihmisten kanssa naimisiin.
Sellaisesta avioliitosta syntyneillä lapsilla oli pirulliset ja
ihmiselliset ominaisuudet sekasin. Ihmiset usein erottivat sellaiset
pirun lapset keskuudestaan; he niitä pelkäsivät.