Itsevaltiaan asema on kerrassaan vaativa ja ankara. Sen Nikolai käsitti
hyvin häittensä jälkeen, jolloin hänelle ei suotu sitä mitä hän olisi
eniten kaivannut, todellista kuherruskuukautta. Oli otettava huomioon
valtioasiat ja ankaran hovin vaatimukset. Yksinvaltaisen hallitusmuodon
puitteissa ei ole vastuunalaista ministeristöä, eikä päätöksiä voitu
tehdä missään tärkeässä asiassa ilman keisarin suostumusta, joten
Nikolaille ei suotu yhtään ainoaa lomapäivää. Hovitavat vaativat, että
hänen ja Alixin oli käytävä vastavierailuilla suvun jäsenten luona,
seurusteltava pääkaupungissa olevien ulkomaisten kuninkaallisten
henkilöiden kanssa ja näyttäydyttävä kansalle. Sitäpaitsi olivat vielä
sähkösanomat! Koko maailma oli lähettänyt onnittelunsa, ja näiden
tervehdysten joukossa oli monta kruunupäiltä ja sukulaisilta, joihin
Nikolain ja Alixin oli pakko vastata henkilökohtaisesti. Avioelämänsä
ensimmäisen aamun he omistivat sähkösanomavastausten kirjoittamiseen,
samalla kun sähkölennätinlaitoksen lähettejä saapui virtanaan, mikä
vaellus alkoi vähentyä vasta kolmantena päivänä.
Keisarinna Maria tuli heidän luokseen vieraisille muutamiksi
minuuteiksi seuraavana aamuna, ja lounaan jälkeen Nikolai ajoi Alixin
kanssa avonaisissa vaunuissa linnoitukseen rukoilemaan rakkaan ja
unohtumattoman isänsä haudalla. Kaduilla kansanjoukot tervehtivät
vastanaineita, mutta sellaiset ihmiset, jotka muistivat, kuinka Maria
Feodorovna oli ajanut Pietarin läpi hääpäivänsä jälkeisenä päivänä,
olivat sitä mieltä, ettei keisarinna Aleksandran kuvapatsasmainen
kauneus herättänyt sellaista rajatonta ihastusta kuin prinsessa
Dagmarin inhimillinen herttaisuus oli synnyttänyt melkein kolmekymmentä
vuotta sitten. Teeaikana perhe "tunkeutui sisään" tuoden lahjoja
Alixille ja viipyi sietämättömän kauan. Päivällispöydässä nuorella
parilla oli seuranaan Alixin veli, Hessenin suurherttua Ernest,
ja sitten heidän oli pakko lähteä asemalle lausumaan hänelle ja
muille matkustaville kuninkaallisille henkilöille jäähyväiset.
Kotiin palattuaan Nikolai ja hänen nuori vaimonsa näkivät uuden
kimpun onnittelusähkösanomia, joiden vuoksi he saivat olla toimessa
keskiyöhön asti. Heillä oli ollut puuhakas päivä, mikä ei vastaa meidän
käsitystämme täydellisen kuherruskuukauden ihanteesta. Seuraavana
aamuna asianomaiset hovipalvelijat eivät herättäneetkään heitä klo
kahdeksan, niinkuin määrä oli, vaan tuntia myöhemmin. Nikolain oli
pakko pukeutua nopeasti, koska ministerit odottivat puheillepääsyä.
Nuori aviomies näki vaimoaan "koko aamuna vain lyhyen hetken ajan".
Lounaan jälkeen Nikolai anasti hetkisen viedäkseen Alixin ajelulle;
sitten hänen oli mentävä kävelylle äidinisänsä, vanhan Tanskan
kuninkaan Kristianin kanssa. Se aika, joka vielä jäi jäljelle ennen
päivällistä, käytettiin sähkösanomien kirjoittamiseen, ja illalla "koko
suku tuli katsomaan häälahjoja". Viikko kului tällaisella suututtavalla
tavalla. Vihdoin nuori pari pakeni maalle. He lähtivät Tsarskoje
Selon palatsiin viettämään todellista kuherruskuukautta — neljäksi
kokonaiseksi päiväksi! "En voi kuvailla, millainen ilo onkaan elää
rauhassa näkemättä ketään — koko päivä ja yö yhdessä". Nikolain riemu
on liikuttava, kun hän saattaa merkitä päiväkirjaansa: "Söimme lounasta
kahden kesken ja päivällistäkin kahden kesken..." Ja Alix? Hänen
sydämensä oli tulvillaan. Ottaen päiväkirjan mieheltään hän kirjoitti
sirolla käsialallaan:
Yhä selvemmin, yhä voimakkaammin ja syvemmin rakkauteni ja alttiuteni
palkitsivat sinua kohtaan tuntemani kaipuun. En voi koskaan kiittää
Jumalaa tarpeeksi siitä aarteesta, jonka hän on antanut minulle
ikiomakseni. Mikä onni voi olla suurempi, kuin että minua sanotaan
sinun omaksesi, lemmittyni? En koskaan unohda tätä paikkaa, joka on
nyt jo minulle rakas vuoden 89 muistojen vuoksi ja — näiden päivien
tähden, jotka ovat meidän ensimmäinen rauhallinen aikamme kahden
kesken. Jumala siunatkoon sinua, rakas pikku mieheni. Peitän sinun
armaat kasvosi suudelmilla.
En koskaan luullut tässä maailmassa voivan olla niin täydellistä
onnea, sellaista yhteyden tunnetta kahden kuolevaisen olennon välillä.
RAKASTAN SINUA — näihin kahteen sanaan sisältyy koko elämäni.
Ei enää lainkaan eroa! Vihdoinkin yhdistyneet, liittyneet toisiimme
elinajaksi, ja kun tämä elämä on lopussa, tapaamme jälleen toisessa
maailmassa pysyäksemme yhdessä ikuisesti. Sinun, sinun!
Silloinkaan kun rakkaus oli siirtänyt Alixin kaikkien dogmaattisten
mietelmien yläpuolelle, ei hän voinut unohtaa niitä periaatteita,
jotka olivat vallitsevina hänen elämässään: uskontoaan, kiintymystään
entisyyteen ja varmaa asennettaan tulevaisuuden suhteen, mitkä kaikki
piirteet olivat hänessä niin selvästi vakiintuneet, ettei hän voinut
kuherruskuukauden kiihkeässä hurmiossakaan vapautua niiden vallasta.
Hän oli kuitenkin nainen, jonka suonissa virtasi verta; niinpä hän
kykenikin käsittämään huvittavia piirteitä pikku seikoissa. Esimerkkinä
siitä voi mainita seuraavan lauseen (se on kirjoitettu venäjäksi,
jota kieltä hän alkoi oppia puhumaan oikein): "Ei ole hyvä pureskella
hampaita yöllä: tätisi ei voi nukkua".
Kun nuori pari palasi Pietariin, asiat sujuivat paremmin, koska
ulkomaalaiset kuninkaalliset henkilöt olivat matkustaneet
pois lukuunottamatta Alix tätiä (Walesin prinssin puolisoa).
Viimeksimainittu ja keisarinna Maria, jotka nauttivat toistensa
seurasta, pysyttelivät hyvin paljon yksissä. Pian suku ymmärsi, että
nuori keisarinna tahtoi pitää miehensä itse eikä hyväksynyt kaikkiin
mahdollisiin vuorokauden aikoihin tehtyjä vierailuja. Aleksanteri
III:n kuoleman aiheuttama hovisuru vaikutti sen, ettei ollut paljon
virallisia kutsuja suoritettavana, eikä lainkaan huvituksia. Tämä
soi Nikolaille ja Alixille aikaa nauttia toistensa seurasta, mistä
seikasta he olivat hyvinkin iloisia. He asuivat edelleenkin keisarinna
Marian Anitshkovin palatsissa, sillä välin kuin heidän huoneitaan
suuressa Talvipalatsissa pantiin uudelleen kuntoon ja sisustettiin
heidän henkilökohtaisesti valvoessa töitä. Uudenvuoden iltana Nikolai
huomauttaa:
Oli kauheaa seisoa kirkossa ja ajatella sitä hirveää muutosta, joka
on tapahtunut tänä vuonna. Mutta minä panen kokonaan luottamukseni
Kaikkivaltiaaseen ja otan uuden vuoden vastaan pelottomin mielin...
Menetykseni on korvaamaton, mutta Jumala on antanut minulle sellaisen
onnen, josta en uskaltanut uneksiakaan. Hän on antanut minulle Alixin.
Niin kuluivat päivät ja kuukaudet yhtämittaisessa ilossa toinen
toisensa omistamisesta. Toukok. 14 p. 1895 Alix huomauttaa tavanomaisen
täsmälliseen tapaansa.
Nyt olemme olleet naimisissa puoli vuotta. Et voi käsittääkään,
kuinka tavattoman onnelliseksi olet tehnyt vaimosi. Jumala siunatkoon
sinua, oma uskollinen rakas mieheni — tunteeni muuttuu päivä päivältä
puhtaammaksi, voimakkaammaksi, syvemmäksi.
Kesäkuun kolmantena päivänä puolisot tekevät pyhiinvaellusmatkan
Pietarhovin palatsin (se on lähellä Pietaria Suomenlahden rannalla)
puistossa olevalle huvihuoneelle katsomaan lapsuusajan rakkautensa
muistoa, yhteen piirrettyjä nimikirjaimiaan, jotka Nikolai oli
kaivertanut kymmenen vuotta aikaisemmin ikkunan pieleen. Heidän
välillään on nyt side, joka on voimakkain avioliiton siteistä. Alix
kuiskaa eräänä päivänä salaisuuden Nikolain korvaan; siitä pitäen
heidän ajatuksensa lakkaamatta palasivat siihen.
Armas kelpo mieheni, vaimosi rakastaa sinua syvästi ja voimakkaasti,
olet ainoani ja kaikkeni. Muutamia kuukausia vielä, ja sitten...
oi enkelini, mikä suunnaton onni... meidän... meidän ikiomamme...
mikä onni voi olla suurempi? Vaimon täytyy nyt vain koettaa olla
mahdollisimman hyvä ja kiltti, sillä muuten eräs pikku olento voi
joutua kärsimään... suuri suutelo.
Koko Venäjä tiesi, mitä oli odotettavissa, ja toivoi kruununperillistä.
Marraskuun kolmantena päivänä keisarinna Aleksandra synnytti
esikoisensa: suuriruhtinatar Olgan. Maa oli pettynyt, mutta Nikolai,
joka iloitsi tietäessään rakkaan Alixinsa selviytyneen vaarasta,
riemuitsi tyttärestä.
Tätä päivää en ikinä unohda. Olen kärsinyt hyvin, hyvin paljon
tänään. Jo klo 1 ap. alkoivat tuskat, jotka estivät Alix kullan
saamasta unta. Hän makasi koko päivän vuoteessaan hirveissä tuskissa,
lemmitty raukkani. En voinut katsoakaan häneen. Äiti tuli noin klo
2 ip. Pysyimme koko ajan Alixin läheisyydessä. Kellon lyödessä
yhdeksän hengähdimme helpotuksesta kuullessamme lapsen kirkumista.
Iltarukouksen aikana Jumalan meille antama tytär kastettiin Olgaksi.
Kun kauhu oli haihtunut ja kiihtymys lakannut, tuntui minusta tuon
tapauksen vuoksi aivan kuin olisin ollut taivaassa. Jumala olkoon
kiitetty: Alix kesti koettelemuksen hyvin, ja illalla hän oli
reippaalla mielellä.
Alix oli pettynyt. Hän oli toivonut saavansa pitää sylissään poikalasta
ilahduttaakseen Nikolaita ja tyydyttääkseen kansaa. Mutta hänen
ensimmäinen tunteensa ei kestänyt kauan, kun lapsi oli laskettu hänen
rinnalleen. Hiipiessään huoneeseen Nikolai näki vaimonsa uinuvan
tyytyväinen hymy huulillaan ja pikku tytär hellästi sylissään.
Avioliittonsa alkuaikoina keisarinna Aleksandra ei näytä välittäneen
politiikasta. Hän jätti sen anoppinsa huoleksi, jonka kanssa
keisari neuvotteli joka päivä, koska leskikeisarinna oli ollut
myöskin Aleksanteri III:n uskottu ja tunsi hänen mielipiteensä
ihmisistä ja asioista. Miksi nuori tsaaritar olisikaan vaivannut
mieltään tyhmillä valtiollisilla asioilla, kun hän oli rakkauden
kuningatar? Perhe-elämään mieltyneenä hän vapaaehtoisesti luovutti
leskikeisarinnalle ensimmäisen sijan hovin asioissa, koska ne
vaivasivat häntä. Omasta puolestaan hän oli läsnä virallisissa
juhlamenoissa velvollisuudesta eikä omaksi ilokseen. Hänen suhteensa
keisarillisen perheen jäseniin olivat myöskin viileät. Hän muisti
ylpeiden suuriruhtinattarien alentuvan käytöksen niiltä ajoilta,
jolloin hän itse oli vain köyhä saksalainen prinsessa. Hän halusi
saada heiltä osakseen korkean asemansa edellyttämän kunnioituksen
hivenenkään vertaa vähentymättömänä. Kun suvun naiset riitaantuvat,
miehetkin joutuvat mukaan kiistoihin. Oli niin ollen luonnollista,
että Nikolai omaksui vaimonsa käsityskannan. Miehensä sukulaisista
Aleksandra tapasi useimmin Nikolain sisarta Xeniaa, joka oli mennyt,
samana vuonna kuin hänkin, naimisiin erään serkun, suuriruhtinas
Aleksanteri Mihailovitshin kanssa. Xeniallakin oli pikku tytär, ja
nuorilla äideillä oli lastenhuoneissaan yhteinen harrastusten kohde
ystävällisten suhteiden solmimiseksi. Mutta jos jo Aleksanteri III oli
pitänyt sukunsa jäsenet loitolla, Nikolai II meni vielä pitemmälle
tähän suuntaan, niin että hänen seurustelunsa useimpien heidän kanssaan
oli luonteeltaan tilapäistä ja vailla välitöntä vilpittömyyttä. Näin
muodostui kuilu, joka pysyi muuttumattomana kaksikymmentä vuotta. Kun
vallankumouksen aikana tehtiin yritys sen täyttämiseksi, oli jo liian
myöhäistä.
Seurapiirejä suututti keisarinnan eristyneisyys ja hänen asenteensa,
joka esti heitä näyttelemästä pukujensa ja jalokiviensä upeutta. Pian
taikauskoinen kansa alkoi kuiskailla keisarinnan nimen kuullessaan:
"Niin, hän on kaunis, mutta kylmä! Hän tuli morsiameksi kuolinvuoteen
ääressä. Olivathan häntä vihittäessä työmiehet vielä olleet täydessä
touhussa laittaessaan Aleksanteri III:n hautaa lopulliseen kuntoon! Se
on paha enne!" Sitten hänelle annettiin liikanimi: _Njemka_ — saksatar.
Prinsessa Alix, kuningatar Viktorian tyttärentytär, saksalainen!
Kuusivuotiaasta asti hän oli kasvanut Englannissa isoäitinsä hoidossa,
ja englannin kieli tuntui hänestä tutummalta kuin saksa: hänen
elintapansa olivat läpeensä englantilaiset. Ujo, onneton morsianraukka
— häntä sanottiin Njemkaksi, ja Njemkana hän pysyi. Hän ei päässyt
koskaan kansan suosioon, vaikka hän koettikin myöhemmin parhaansa
mukaan haihduttaa ennakkoluuloja, jotka olivat muodostuneet hänestä.
Epävarmaa on, aavistiko hän ensimmäisinä onnellisina vuosina, millainen
alhaisten vihjausten musta pilvi oli kokoontunut hänen ylleen, niin
kokonaan hän oli vajonnut omaan onneensa. Sitäpaitsi hänen oli
järjestettävä tärkeitä asioita. Hänen pikku tyttärelleen Englannista
lähetetty imettäjä osoittautui pahaluontoiseksi, joten oli välttämättä
päästävä hänestä eroon. Tämän vaikean pulman mainitsee päiväkirjassaan
erikoisesti Nikolai, joka näyttää osoittaneen enkelimäistä
kärsivällisyyttä kaikissa Alixia koskevissa asioissa. Palkinnoksi hän
sai Alixin rakkauden.
Armas Nickyni, mitkään sanat eivät voi ilmaista, kuinka syvästi
rakastan sinua, päivä päivältä yhä enemmän, syvemmin, vilpittömämmin.
Armas mieheni, uskotko sen, tunnetko, kuinka sydämeni lyö nopeasti ja
ainoastaan sinulle, mieheni? (Maalisk. 29 p. 1895.)
Nikolain ja Alixin poikkeuksellinen rakkaussuhde ei estänyt heitä
kokemasta perheikävyyksiä. Ne aiheutuivat jälkimmäisen pikaisesta
luonteenlaadusta, eivätkä sanat, joita hän lausui, aina olleet
miellyttäviä. Hän katui nopeasti ja riensi rakkaan Nickynsä luokse.
Suo minulle anteeksi kaikki tylyt sanat, jotka olen sinulle lausunut.
Ollessani hyvin väsynyt olen vastannut sinulle töykeästi! Anna minulle
anteeksi, oma kultani! Kaduin sitä heti sydämeni pohjasta. Jumala
siunatkoon sinua ja antakoon sinulle voimaa, rohkeutta ja tarmoa
kaikissa yrityksissäsi rakastetun maamme hyväksi. Suutelen sinua
hellästi. Vaimosi.
Nikolai oli lapsuudesta asti kasvatettu siihen horjumattomaan
vakaumukseen, että itsevaltias on jumalallista alkuperää. Alixin
luonteen taipuvaisuus mystillisyyteen vaikutti, että hänen oli
helppo omaksua täysin sydämin sama mielipide. Molemmat puolisot
olivat vakuutetut siitä, että Venäjän oli Jumala uskonut keisarille
sekä että hallitseminen oli peritty velvollisuus, jota ei voinut
jakaa toisten ihmisten kanssa. Nikolailla ei ollut suurtakaan iloa
vallan omistamisesta, jota hän pelkäsi ja jonka hän otti vastaan
välttämättömyyden pakottamana taakkana, sillä häntä ei oltu koskaan
tutustutettu kansanvallan alkeellisimpiinkaan periaatteisiin, vaan
hän piti sitä yksinomaan vallankumouksena. Alixin vallitsevin
luonteenpiirre oli ujous, joka aiheutti hänelle sietämätöntä kärsimystä
sellaisten ihmisten seurassa, joita hän ei tuntenut hyvin. Nämä seikat
yhdessä saivat perhe-elämän sydämellisyyden tuntumaan heistä molemmista
paratiisilta.
Aivoihin kertyneet vaikutelmat virkoavat äkkiä eloon valaisten
entisyyttä. Tekijä muistaa nyt käyneensä poikasena ystävällisen
palatsinpäällikön opastuksella katsomassa keisarillisten huoneistoa
heidän poissaollessaan. Majesteetilliset, tyhjät salit ja upeasti
koristetut huoneet, joissa heidän elämänsä virallinen puoli paljastui
kaikessa kaavamaisessa komeudessaan hämmästyneen katsojan nähtäväksi,
eivät herättäneet mitään täsmällistä mielikuvaa. Sitä elävämpi
on yksityiseen käytäntöön määrättyjen huoneiden muisto. Niitä ei
ollut monta. Ensinnäkin kirjastohuone, jossa oli kirjoituspöytä.
Viimeksimainittu näytti kerrassaan suhteettoman pieneltä verrattuna
suunnattoman suuriin kaksirivisiin kirjakaappeihin, jotka taas
puolestaan näyttivät kääpiömäisiltä tavattoman kookkaassa huoneessa.
Sitten oli keisarinnan arkihuone, joka oli peitetty tomuverhoilla
ja näytti sen vuoksi hyvin persoonattomalta, sekä makuuhuone.
Viimeksimainittu oli suuri huone palatsin nurkassa, ja sinne tuli valoa
kahdelta suunnalta suurista kaari-ikkunoista. Siellä oli kaksi seikkaa,
joihin huomio kohdistui: jostakin vaaleasta puusta tehty suuri vuode
ja kokoelma pyhäinkuvia, jotka peittivät vuoteen toisella puolella
olevan seinän katosta melkein lattiaan asti. Tarkka muistikuva luo
valoa taaksepäin entisyyteen, niin että tekijä näkee nyt silmiensä
edessä tuon kaiken: suuren vuoteen, joka on yhteiselämän vertauskuva,
ja seinällä vieri vieressä jumalankuvat, joissa kimmelsi kultaa, hopeaa
ja jalokiviä, sekä niiden edessä kalliissa metalliketjuissa riippuvat
vähäiset valaistuslaitteet.
Pojan uteliaisuus houkutteli vielä tutkimusmatkalle kahteen
pieneen pukeutumis- ja suureen kylpyhuoneeseen, johon päästiin
seinälaudoitukseen sovitetusta salaovesta. Siinä kaikki. Suuri vuode
ja jumalankuvat olivat keskuksena keitaassa, jonne yksityiselämä oli
paennut ulompana olevien, kaavamaisen juhlallisten huoneiden kylmyyttä.
Nikolai ja Alix painautuivat toisiinsa pienessä turvapaikassaan
koettaen olla ajattelematta sitä kalseaa yksinäisyyttä, joka ympäröi
heitä joka taholla. Sellaista oli Pietarin Talvipalatsin upeudessa.
Seuraavan kuvauksen on esittänyt muuan keisarinnan läheinen ystävä [62]
hänen Tsarskoje Selossa olevasta yksityisasunnostaan; Tsarskoje Selo
oli keisarillisen perheen maaseutuasunto, jonne oli pääkaupungista
matkaa neljättä kilometriä.
Keisariparin makuuhuone oli suuri kaksi-ikkunainen huone, josta oli
näköala puistoon... Vaaleasta puusta tehty iso kaksoisvuode oli
lähellä ikkunoita, joiden välissä oli keisarinnan pukupöytä. Vuoteen
oikealla puolella oli seinässä pieni ovi, joka vei pieneen ja pimeään,
riippuvien lamppujen valaisemaan rukouskammioon. Siellä keisarinnan
oli tapana rukoilla. Kammiossa oli pöytä ja rukousalttari, jolla oli
raamattu ja Vapahtajan kuva... Keisarillisen palatsin huonekalut
oli verhottu paksulla kukallisella kankaalla, ja lattialla oli
hyvin tavallisen näköinen värikäs, pehmeä, kukikas matto. Keisarin
pukeutumishuoneen erotti makuuhuoneesta käytävä; toisella puolella oli
keisarinnan pukuhuone ja kylpyhuone — mutta voi, miltä se näyttikään,
kun ajatteli huhuja, joita oli liikkeellä hänen ylellisyydestään ja
"omituisista" mieliteoistaan! Kylpyhuone ei ollut lainkaan ylellinen
hopea- ja marmorihuone, vaan pimeä komero, johon oli sijoitettu
vanhanaikainen amme, ja keisarinna, joka rakasti viktorialaista
siisteyttä, vaati, että kylpyamme oli päivän ajaksi peitettävä
irtonaisella kretonkiverholla...
Rajattomilla käyttövaroillaan keisaripari olisi voinut järjestää
elämänsä sellaisella ylellisellä ja mukavalla tavalla, joka on
yleistä ylpeiden miljoonamiesten keskuudessa. Mutta heidän makunsa
ja tarpeensa olivat peräti yksinkertaiset, ja ainoa seikka, jota he
todella kaipasivat, oli saada olla yhdessä ja viettää elämänsä täysin
eristettyinä maailmasta nauttien vain toistensa seurasta. Nikolai
noudatti isänsä Aleksanteri III:n esimerkkiä, sillä hänkin oli ollut
koti-ihminen ennen kaikkea. Mutta ajat muuttuivat nopeasti, ja jos
itsevaltius aikoi pysyä pystyssä, sen täytyi näytellä osaansa elävänä
kansallisena laitoksena, jokapäiväisten yksityisihmisten elämää paljoa
korkeammalla tasolla.