Nikolaille ei tuottanut mitään iloa se ajatus, että hän saisi viettää
kuukauden päivät Windsorissa peloittavan Grannyn kotkansilmien
vartioimana, mutta hän iloitsi rajattomasti tietäessään saavansa
nähdä Alixin. Hän lähti Englantiin _Poljarnaja Svesdalla_, hienolla
keisarillisella huvipurrella, suuren valtakunnan perijälle sopivalla
komeudella. Hän on kertonut päiväkirjassaan tämän käyntinsä vaiheet;
niissä on runsaasti mieltäkiinnittäviä yksityiskohtia Englannin hovin
sisäisestä elämästä.
Rakkaussuhteen tasaista kehittymistä voi seurata jokapäiväisten
muistiinmerkintöjen avulla. Huomaamme tuttavallisuuden lisääntyvän
rakastuneiden kesken. Prinsessa Alix tuntee mielenkiintoa rakkaan
Nickynsä päiväkirjaa kohtaan, ottaa sen välistä omaan haltuunsa ja
kirjoittaa siihen peräti tunteellisia säkeitä hyväksyttyyn Viktorian
aikaiseen tyyliin. Joinakin hetkinä Alix on vain teennäinen ja tyhmä
pikku neiti. Voimakas tunne kuvastuu kaikista hänen huomautuksistaan.
Voimme lukea viisaita lauseita, jotka ennustavat, millainen
vaikutusvoima hänellä on myöhemmin avioelämässä. Äidillisyys ja
jonkinlainen henkisen ylemmyyden tunne ovat huomattavissa ja luovat
valoa tuleviin suhteisiin. Tässä kohdin ovat Alixin heinäkuun
kahdentenakymmenentenä päivänä kirjoittamat sanat erittäin huomattavat.
Ilmeisestikin Nikolai oli tunnustanut muutamia nuoruusvuosiensa pikku
syntejä, muiden muassa seikkailunsa erään nuoren balettitanssijattaren
kansa. Alixin huomautukset ovat korkealla siveellisellä tasolla ja
uskonnollisen tunteen värittämät. Mutta nuoruus ei anna kieltää
itseään, ja usein näemme rakastavat hilpeällä mielellä. Lempinimet
Spitzbube ja Lausbube [36] eivät ole voineet esiintyä vakavassa
keskustelussa. Rivien välistä luemme Grannyn selän takana siepatuista
suudelmista ja tuntikausia kestäneestä autuaasta toistensa
ajattelemisesta.
Päiväkirjassaan Nikolai ei esiinny suurena miehenä, ei edes älykkäänä
miehenä, mutta hänen rakkautensa Alixia kohtaan oli ehdottomasti
vilpitön. Tuonnempana lainatuissa otteissa on Alixin kirjoittamat
lauseet painettu kursiivilla. Jos laskettaisiin, mitä nimiä Nikolai
on useimmin maininnut, niin saataisiin huomata, että luettelossa on
ensimmäisellä sijalla Frogmore. Sen yhtämittainen toistuminen osoittaa,
millainen sija prinssipuolison muistolla oli kuningatar Viktorian
sydämessä. Frogmoren kuninkaallinen hautakammio oli se keskus, jonka
ympärille kuninkaallisen lesken elämä keskittyi.
Kesäk. 20 p., keskiviikko.[37] Klo 6.30 saimme näkyviimme Galloperin
majakan ja käännyimme Thamesin suuhun. Kylmä viima puhalsi Englannin
rannoilta, ja oli harmaa aamu. Klo 10.30 jouduimme Thamesin suulle ja
aloimme nousta jokea ylös ilman luotsia. Thunderer — panssarilaiva —
ja Sheernessin linnoitus tervehtivät kunnialaukauksilla nostaen meidän
merilippumme... Ylimääräinen juna kiidätti minut Lontooseen. Waterloon
yhdysasemalla tapasin Staalin.[38] Ludvig [39] tuli salonkivaunuun, ja
minä erosin Dymkasta.[40] Viisikolmatta minuuttia myöhemmin saavuin
Waltoniin ja klo 3 tapasin rakkaan Alixini. Tunnen taas sitä iloa,
jota ilman olen ollut aina Koburgin ajoista lähtien. Meidän neljän on
hauska elää Viktorian ja Ludvigin pienessä talossa. Satoi kaatamalla,
ja me vietimme lopun päivän sisällä. Söimme ilman vieraita päivällisen
klo 8.
Kesäk. 21 p. torstai. Nukuin erinomaisesti mukavassa pikku
huoneessani. Kuinka onnellinen olinkaan herätessäni aamulla ja
muistaessani asuvani saman katon alla rakkaan Alixini kanssa...
Kesäk. 22 p., perjantai. Taas ihmeellinen ja rauhallinen päivä.
Samanlainen kuin eilinenkin. Tämä on tosiaankin kuin paratiisin
elämää!... Koko aamun vietin puutarhassa Alixini kanssa istuen
kastanjoiden varjostaman pikku polun varrella. Hän teki käsityötä, ja
minä luin hänelle Lotin "Matelor'ta".
Kesäk. 23 p., lauantai. Mielipahakseni meidän oli pakko pakata
matkatavaramme ja luopua tästä Elm Groven (Waltonin) huolettomasta
elämästä. Koko aamun lounaaseen asti istuin rakkaan Alixini seurassa
lukien hänelle. Klo 4 Victoria, Alix, Ludvig ja minä ajoimme
kuninkaallisissa vaunuissa Windsoriin, jonne saavuimme tunnin
kuluttua... Päivällinen syötiin klo 9. Meitä oli pöydässä neljätoista
henkeä. Olimme pukeutuneina polvihousuihin. Kenkäni olivat kauhean
ahtaat. Rakas Alix ja minä vietimme ihmeellisen illan yhdessä.
Kesäk. 24 p., sunnuntai. Nousin vuoteesta 8.30. Ilma oli suurenmoinen.
Join kahvia huoneessani, ja klo 10 ajoin Grannyn ja Alixin kanssa
Frogmoreen aamiaiselle. Klo 11 — hautakammiossa — jumalanpalvelus,
josta pidin hyvin paljon... Eilen klo 10 illalla syntyi poika [41]
Yrjölle [42] ja Maylle. Yleistä iloa ja riemua.
Kesäk. 25 p., maanantai. Aamulla ajoimme Grannyn ja Alixin kanssa
Frogmoreen aamiaiselle. Sitten istuin morsiameni kanssa puutarhassa
nauttien kesäilmasta täysin siemauksin. Olimme yhdessä ajelulla
ja palasimme kotiin noin klo 1. Söimme lounasta klo 2 ja ajoimme
avonaisissa vaunuissa kaikkein juhlallisimpien hovitapojen mukaisesti
noutamaan Grannya Bagshotista, jossa asuvat Arthur setä [43] ja
hänen puolisonsa. Nautimme teen teltassa. Katselin kaikki paikat
hänen kauniissa talossaan ja näin intialaisen huoneen. Palasimme
Grannyn kanssa. Suuret alppiruusupensaat hämmästyttivät minua. Söimme
päivällistä 9.30. Ensimmäisen kerran pukeuduin Windsorin takkiin,
jossa on punainen kaulus ja kalvosimet. Sitten istuin rakkaan Alixini
huoneessa.
Kesäk. 26 p., tiistai. Ilma oli raskas. Klo 10 menimme tapamme mukaan
Frogmoreen aamiaiselle. Kävelin vähän Alixin kanssa lammikon rannalla.
Klo 4.45 matkustimme junalla Richmondiin ja sieltä vaunuilla White
Lodgeen, jossa Yrjö ja Mary nykyjään asuvat. Olin hyvin iloinen
tavatessani heidät. Yrjö näytti meille vastasyntyneen poikansa. Täti
Alix, Victoria ja Maud tulivat myöskin. Lähdimme klo 7. Ilma oli
tavattoman raskas ja pimeä, vaikka ei satanutkaan. Päivällisellä oli
vain pieni seurue koolla. Illalla istuin rakkaan Alixini seurassa.
Kesäk. 28 p., torstai. Nousin vuoteesta varhain, join kahvia rakkaan
Alixini kanssa ja lausuin hänelle jäähyväiset puoleksitoista
päiväksi. Klo 8 matkustin Sandringhamiin ylimääräisellä junalla
Dymka G:n ja eversti Byngin [44] seurassa. Saavuimme perille 11.15
auringon paistaessa ihmeellisen kirkkaasti. Siellä olivat meitä
vastassa täti Alix, Victoria ja Maud. Ajoimme kaunista tietä nuorten
kuusi-istutusten välitse heidän taloonsa ja tapasimme siellä
Bertie sedän. Klo 12.30 lähdimme suurena seurueena Kings Lynniin
ollaksemme läsnä, kun Bertie sedän hevossiittolasta myötiin hevosia
huutokaupalla. Ensin menimme tavattoman suureen kesärakennukseen,
jossa istui noin 200 maanviljelijää perheineen syöden lounasta, johon
mekin otimme osaa istuen erityisen pöydän ääressä korokkeella, joka
oli kuin näyttämö. Viidenkymmenen hevosen myöminen kesti hirveän
pitkän ajan. Alussa asiat sujuivat vauhdikkaammin. Minä ostin kaksi
tammaa varsoineen. Tämä aiheutti "kuvaamattoman ihastuksen". Sitten
ilma muuttui kylmäksi, ja minä aloin tuntea vetoa. Kotiin palattua
nautimme teetä ja menimme puutarhaan. Tuuli kuljetti sumua mereltä.
Me tarkastimme tallit, koirankopit ja muut rakennukset. Rakennuksen
huoneet ovat erittäin hyvin kalustetut. Söimme päivällistä klo 9,
sitten olimme keilasilla ja tupakoimme alakerrassa. Kaipasin Alixia
kovasti. Olin peräti alakuloinen.
Kesäk. 29 p. perjantai. Aamu oli ihana, kun heräsin. Kylvyn jälkeen
join kahvia Bertie sedän kanssa hänen huoneessaan alakerrassa. Hän
lähti klo 10 Lontooseen. Minä jäin Alix tädin ja serkkujen luokse.
Menimme yhdessä kävelylle, ja katselimme mitä emme olleet eilen
nähneet. Kävin pastorin luona heidän vanhassa kirkossaan, poikkesin
tervehtimässä Probyniä,[45] käväisin puhdasrotuisten hevosten
siittolassa ja kasvihuoneessa. Katselin Eddy paran huonetta. Söimme
lounasta 11.30. Istutin puun puutarhaan, ja klo 3 lähdimme asemalle.
Junan kuumuus ja pölyisyys oli sanoin kuvaamaton. Sydämeni oli täynnä
iloa ajatellessani, että saisin tavata Alixin. Niinkin lyhyt ero
hänestä tuntuu liian pitkältä. Arkkiherttua Frans Ferdinand [46]
saapui illalla. Hänen kunniakseen oli suuret päivälliset musiikin ja
univormujen kera. Ankaraa hikoilua!
Kesäk. 30 p., lauantai. Aamulla kävin tervehtimässä arkkiherttuaa,
joka oli jätetty aivan yksin palatsiin klo 12 asti. Granny, Alix ja
minä ajoimme Frogmoreen kahville. Sitten me kaksi lähdimme Cumberland
Lodgeen tervehtimään Snipea [47] ja hänen sisartaan. Oli sanomattoman
kuuma. Ennen lounasta luin ja kirjoitin. Lykon [48] ja Beatrice tädin
lapset olivat mahdottomia ruokapöydässä, niin että Grannykin suuttui.
Klo 4 saapuivat Victoria ja Ludvig. Alix istui minun huoneessani.
Me nautimme kaikki teemme Frogmoressa ja ajoimme sitten pois eri
ryhmissä. Päivällisillä oli läsnä vain pieni seurue, ja soittokunta
soitti eteishuoneessa.
Heinäk. 2 p., maanantai. Klo 1 koko Windsorissa asuva suku, Grannya
lukuunottamatta, lähti Lontooseen päämääränään Marlborough House,
jossa oli suuri sukulounas. Jäin yläkertaan klo 5:een asti Victorian
ja Maudin huoneisiin. Heidän huoneensa palauttivat mieleeni viime
vuoden. Klo 5 ajoin Victorian ja Ludwigin kanssa Clarence Houseen
Maria tädin puutarhajuhlaan. Onneksi ilma viileni illemmällä. Tapasin
J.I. Shahovskoin [49] ja Poljarnaja Svesdan upseerit. Klo 6.30 lähdin
Windsoriin Alixin, Albanyn herttuattaren [50] ja hänen tyttärensä
kanssa. Olin iloinen ajatellessani, että saisin jäädä taas kahden
kesken rakkaan morsiameni kanssa. Sandra [51] on saapunut kahdeksi
päiväksi. Söimme päivällistä 9.15 ja sitten kuuntelimme musiikkia
alakerrassa.
Hiljaa, armas, uinuos sa,
taivaan siunaus suloinen
kattakoon sen vuoteen, jossa
lepäät suojass enkelten.
Päiväs olkoot parhaat ain'.
Heinäk. 3 p., tiistai. Klo 8 lähdin ratsastamaan Sandran, neiti Hoodin
[52] ja Dymkan kanssa. Kuinka valitettavaa onkaan, ettei Alix kulta
voi vielä ratsastaa meidän mukanamme, koska hän on vasta toipunut
eikä hänen jalkojensa kipu ole vielä lakannut. Karkuutimme peltojen
poikki kuin mielettömät. Palasimme kotiin 9.30. Klo 10.15 ajoimme
Frogmoreen. Sitten istuin Alixin kanssa raunioiden lähellä ja luin
sanomalehtiä hänen ommellessaan. Palasimme kotiin klo 12 tapaamaan
Janysheffia.[53] Lounaalla oli läsnä Albanyn herttuatar, joka
matkusti pois sen jälkeen. Maria täti saapui klo 5. Lähdin Alixin ja
Sandran kanssa vaunuilla Grannya vastaan Eastern Terracelle, jossa
1,000 poikaa, tulevia merimiehiä, suoritti voimisteluharjoituksia
soiton säestyksellä. Sitten he suorittivat ohimarssin. He ovat
Greenwichin koulusta. Joimme teetä Frogmoressa ja ajelimme kolmisin.
Nauroimme aika lailla kertoessamme toisillemme hupaisia juttuja.
Ilta oli ihmeellinen ja paljoa viileämpi kuin edelliset illat.
Söimme päivällistä 9.15 muutamien harvojen vieraiden kanssa. Sitten
esitettiin alakerrassa soittoa. Alfred setä tuli minun huoneeseeni
tupakoimaan ja joi pari kolme lasia pilsneriä. Niin minulta meni
ylimääräinen puolituntinen, jonka olisin voinut viettää rakkaan
Alixini seurassa. Seuraavat sanat ovat morsiameni kädestä. Olen
syvästi liikutettu — hän kirjoitti ne minun huoneessani.
_Rajattoman uskollisella rakkaudella, joka on paljoa suurempi kuin
osaan sanoakaan_.[54]
Heinäk. 5 p., torstai. Klo 8 ratsastin Beatrice tädin kanssa
kuningatar Annan ajotien päähän. Palasimme hiestä likomärkinä 9.30.
Join Grannyn kanssa teetä Frogmoressa ja sitten palasin Alixin kanssa
nopeasti linnaan matkustaakseni vuorokaudeksi Lontooseen. Klo 1
lähdimme Windsorista ja menimme suoraa päätä Marlborough Houseen.
Oli hauskaa ja samalla suloista istua rakkaan Alixini kanssa junassa
ja ajaa, (_Monta hellää suudelmaa_) niinkuin itse halusimme, läpi
kaupungin, vaikka Gretchen [55] ja Byng olivat mukanamme vaunuissa.
Oli tavattoman kuuma. Klo 2 söimme päivällistä Alix tädin, Victorian
ja Maudin kanssa. Minusta oli hauskaa olla heidän seurassaan edes
lyhyen aikaa. Klo 5 ajoimme Louisan [56] ja McDuffin luokse, jossa
joimme teetä. Näimme heidän lapsensa — kaksi pikku tytärtä. Söimme
päivällistä 7.45 ja lähdimme sitten Gaiety teatteriin katsomaan
kuuluisaa kappaletta "Rouva Suorasuu". Ranskalaiset näyttelijät olivat
jumalallisia. Palasimme 11.30 ja söimme illallista Alix tädin kanssa.
Istuin rakkaan morsiameni seurassa klo 1:een asti.
Heinäk. 6 p., perjantai. Heräsin 9.30 ja otin kylvyn samassa
nurkkakylpyhuoneessa yläkerrassa kuin ennenkin. Meitä oli neljä
kahvilla: Alix, Victoria, Maud ja minä. Aamiaisen jälkeen menimme
Alix tädin luokse, jossa Victoria sai syntymäpäivälahjansa. On
omituinen yhteensattuma, että olen kahtena vuonna peräkkäin joutunut
olemaan heidän seurassaan näihin aikoihin. Istuin Alixini seurassa
ja kirjottelin kirjeitä kotiin. Lounaalle tuli Bertie setä, Georgie,
Louisa ja McDuff. Kuumuus — yliluonnollinen! Lounaan jälkeen molemmat
tytöt esiintyivät jonkin verran (_Jumala sinua siunatkoon, enkelini!_)
toinen soitti viulua ja toinen tanssi — espanjalaisen tanssin
tamburiini kädessään. Maria täti tuli lausumaan jäähyväiset: hän
lähtee Rosenauhun. Olimme nääntymäisillämme kuumuuteen ja odotimme
tapamme mukaan väsyneinä lähtöhetkeä. Klo 5:n junalla palasimme
Windsoriin. Matka yhdessä rakkaan Alixini kansa on minulle rajaton
ilo. Asemalta ajoimme suoraa päätä Frogmoreen teelle. Granny tuli
vähän sen jälkeen. Kuumuus oli tukahduttava, ja vihuri ajoi kaikki
sisään huoneisiin. Palasimme linnaan juuri kun alkoi sataa virtanaan.
Klo 8.45 oli päivällinen. Se oli perhetilaisuus, jossa oli saapuvilla
lihavia tätejä ja heidän miehiään. Klo 10 menimme Waterloo Halliin,
jossa kuuntelimme kolme tuntia musiikkia. Siellä esitettiin "Philemon
ja Baucis" ja "Navarratar", joka on aivan uusi Massenet'n ooppera. Sen
jälkeen oli seisomapöytä-illalliset, mutta ensin oli jokaisen mies- ja
naisvieraan käytävä suutelemassa (kuningattaren) kättä. Istuin Alixin
seurassa ja menin nukkumaan päivän koittaessa.
Heinäkö 8 p., sunnuntai. Olen muuttunut tavattoman laiskaksi enkä
tule kirjoittaneeksi kotiin, vaikka minun pitäisikin lähettää tietoja
itsestäni. Jokainen tunti Alixin seurassa on minulle kallis, ja
minusta tuntuisi ikävältä luopua niistä hetkistä. Ilma on muuttunut
pilviseksi, ja sataa. Klo 5 tuli keisarinna Eugénie [57] nuoren
sukulaisensa Napoleonin kanssa, joka oli viime vuonna Pietarissa.
Granny otti heidät vastaan "kuningattaren työhuoneessa", samassa
huoneessa, jossa minulle viime vuonna annettiin Sukkanauharitarikunnan
merkki. Juotuani teetä Alixin kanssa lähdin hänen seurassaan
Cumberland Lodgeen tervehtimään vanhan Christianin [58] perhettä.
Puhelimme aika paljon, ja paluumatkalla meidät yllätti sade. Söimme
päivällistä klo 9. Istuin keisarinnan vieressä. Keskustelimme klo
11:een asti. Se pakotti pysymään seisoallaan ja esti tupakoimasta.
Tunsin olevani perin pohjin väsynyt.
Heinäk. 10 p., tiistai. Ilma on viileämpi. Satoi väliin. Klo 10
Frogmoreen. Kävelin Grannyn ponin vetämien vaunujen rinnalla.
Sitten istuin (ikuisesti oman) Alixini seurassa ja palasin hänen
kanssaan linnaan klo 1. Lounaalle tulivat Beatrice täti ja Lyko. Sain
sähkösanoman rakkaalta äidiltäni Turusta. Klo 5.30 lähdimme sateesta
huolimatta Frogmoreen ja nautimme teetä sisällä, minkä jälkeen ajoimme
Etonin ja Sloughin kautta: Alix ja minä kahden umpivaunuissa. Klo 9
istuuduimme päivällispöytään muutamien erittäin ylhäisten lordien ja
ladyjen kanssa. Soittokunta soitti. Aterian jälkeen keskusteltiin
loppumattomasti seisoallaan. Vietin ihanan, pitkän illan Alixini
seurassa.
Heinäkö 11 p., keskiviikko. Lounaan jälkeen pukeuduin
husaarinunivormuuni ja 4.15 lähdimme junalla Aldershotiin. Arthur
setä ja hänen seurueensa olivat meitä vastassa Farnboroughin
asemalla, ja suojelussaattue Inniskillingin rakuunoista seurasi
kuninkaallisia ajopelejä leirin läpi ajettaessa. Joukot on majoitettu
täällä kasarmeihin, majoihin ja telttoihin. Noin klo 6 saavuimme
yksikerroksisen puurakennuksen luokse, joka oli kuin intialainen
kesämaja. Minun huoneeseeni päästään samasta käytävästä kuin kaikkien
tätien ja Alixin huoneeseen. Pelkäsimme kovasti
_Niin ihmeellist' ei mikään muu
kuin missä lempi palaa,
kaks sielua kun sulautuu
ja sanaakaan ei salaa!_
_Ei riemua, ei tuskaakaan,
jok' ei ois kevyt kantaa,
ens' suudelmasta kuolemaan
ne toisilleen kaikk' antaa!_
että meidät eroitettaisiin. Joimme teetä Grannyn kanssa, juttelimme
puutarhassa ja ihailimme näköalaa. Alix ja minä istuimme yhdessä ennen
päivällistä. Pukeuduin keisarillisen kyrassierijoukon univormuun.
Varusväen kenraalit oli kutsuttu päivälliselle. Klo 10 lähdimme
jalkaisin kuuntelemaan iltasoittoa. Granny tuli tätien ja Alixin
kanssa. Pimeänä iltana soihtujen valossa marssi ohitsemme neljä eri
soittokuntaa kunniavartioineen edustaen Yhdistyneiden kuningaskuntien
neljää eri kansallisuutta; sitten ne yhtyivät. Soitannollinen ohjelma
suoritettiin erinomaisesti. Me palasimme puoliyön tienoissa, ilma oli
kylmä ja kostea. Istuin jonkin aikaa rakkaan Alixini seurassa, vaikka
täällä voikin kuulla melkein kaikki väliseinien lävitse.
Heinäk. 12 p., torstai. Nukuin erittäin hyvin. Heräsin vasta klo 9,
kun Alix huusi minulle ikkunasta puutarhasta ja kutsui aamiaiselle
Grannyn kanssa. Ilma oli keskulainen, pilvinen, mutta aurinko tuli
välistä näkyviin. Pukeuduin täyteen husaarinunivormuun, ja klo
10.45 seurasimme ratsain kuninkaallisia ajopelejä paraatikentälle.
Saapuvilla oli kaikkiaan noin 10,000 sotamiestä. Kuninkaallisten
tervehtimisen jälkeen alkoi ohimarssi; ensin ratsastava tykistö,
sitten ratsuväki, jalkaisin kulkeva tykistö ja jalkaväki.
Viimeksimainitut marssivat ohitse toisenkin kerran prikaatikolonnina.
Ratsuväki — ensin ravia, sitten neliä. Ihailin hevosia ja hevosten
vetämän tykistön nopealiikkeisyyttä. Skotlantilainen jalkaväki oli
kaunista lyhyissä mekoissaan. Sotaväen tarkastus päättyi yleiseen
ohimarssiin ja ylistysvirteen. Ratsastimme asemalle. Alkoi sataa
kovasti. Klo 5.30 menimme Frogmoreen teelle, josta ajoin Alixin kansa
ponin vetämissä rattaissa. Ilta oli kirkas ja lämmin. Klo 8 ajoin
univormussa ratsukaartin upseerien kerhoon päivälliselle (loppu hyvä,
kaikki hyvä). Kaikki oli yksinkertaista ja luontevaa. Juttelin niin
kauan, että kello tuli 11.30. Palattuani menin rakkaan Alixin luokse,
jonka kanssa vietin ihmeellisen hetken.
_Rakkautta anon
sekä rauhaa suomaan
sulle, kun näin sanon:
armas, Luojan huomaan!_
Heinäk. 14 p., lauantai. En lähtenyt aamulla ratsastusretkelle, koska
olin hyvin uninen. Klo 10 menin Frogmoreen. Oli kuuma, välistä kuului
ukkosen jyrähdyksiä. Némoursin herttua [59] söi lounasta meidän
kanssamme. Hän on oikea vanhan ajan ranskalainen. Klo 5 lähdin Alixin
kanssa ponin vetämillä vaunuilla Cumberland Lodgeen, jossa joimme
teetä. Herra Wolf soitti viulua.
_Ma istun mielelläin
ja mietin läpi yön
lähellä syvyyden,
jonk' yli kulkien
kuu heittää hopeisen
ja hohtavaisen vyön._
(Victor Hugo.)
Säestyksestä huolehti ensin Snipe, sitten Alix. Helena täti näytti
minulle yläkerran huoneensa. Lähdimme pois 6.30. Minun päätäni
pakotti. Makasin Alixin huoneessa koettaen nukkua. Päivällinen oli klo
9. Vierashuoneessa oli pieni konsertti. Lauluja esittivät neiti Calvé,
Plançon ja Alvarés. Kaikki kolme ovat yhtä kuuluisia. He suorittivat
ohjelman ihmeteltävästi. Granny antoi lahjoja kaikille kolmelle.
Menimme huoneisiimme 11.45. Istuin Alixini kanssa.
Heinäk. 15 p., sunnuntai. Päivällinen 9.15. Vain hovin virkailijoita.
Pikku lordi Playfair, ylikamariherra, erehtyi luulemaan minua
Windsorin kappalaiseksi ja opasti minut pöydän yläpäähän kuningattaren
viereen, minkä johdosta kaikki läsnäolevat nauroivat iloisesti ja
kauan. Istuin rakkaan Alixin kanssa.
Heinäk. 16 p., maanantai. Aamulla satoi klo 9 asti. En voinut lähteä
ratsastamaan Beatrice tädin kanssa, vaan kirjoitin ja työskentelin
omassa huoneessani. Klo 10 lähdin hänen kanssaan kävelylle. Saavuimme
Frogmoreen yht'aikaa kuin Granny ja Alix vaunuilla. Lounas syötiin
vähän aikaisemmin, ja 3.30 ajoimme rankkasateessa Richmondiin (_Oma
rakas sulhaseni, Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua ja suokoon,
ettet koskaan unohda häntä, jonka hartain toivo ja rukouksen aihe on
tehdä sinut onnelliseksi_), jossa jouduimme julkiseen vastaanottoon.
Joukoittain ihmisiä liikehti kaduilla, ja kunniavartiona oli joukkue
kahdeksannesta husaarirykmentistä. Klo 5 suoritettiin White Lodgessa
koko perheen läsnäollessa Yrjön ja Mayn pikku pojan ristiäistoimitus.
Granny antoi hänelle seitsemän nimeä. Minäkin olin muiden mukana
kummina. Sen sijaan, että olisi kastanut lapsen veteen, (Canterburyn)
arkkipiispa kostutti sormensa ja kuljetti sitä kehässä hänen päänsä
ympäri. Sitten nautimme teetä teltassa puutarhassa. Neljä sukupolvea
valokuvattiin yhtenä ryhmänä. Paluumatkalla ei ollenkaan satanut.
Muuan upseeri oli vähällä vahingoittua, sillä hänen hevosensa
kompastui. Saavuimme Windsoriin 7.45 (_Lausbube_) Päivällinen syötiin
myöhään, ja ilta päättyi klo 11. Istuin Spitzbuben kanssa pitkän aikaa.
Heinäk. 17 p., tiistai. Juotuani kahvia rakkaan Alixin kanssa menin
asemalle ja lähdin Lontooseen sanomaan jäähyväiset Alix tädille.
Palasin Windsoriin niin ajoissa, että ennätin lounaalle. Tuuli
kovasti. Ruhtinas Shahovskoi ilmoitti sähkösanomalla Cowesista
saapuneensa sinne.
_On päiviä ja hetkiä, jotka voivat luoda säteitä vuosien päähän!
Pääsiäisyö huhtikuun. 20 p! Unohdammeko sitä koskaan, oi armas,
suloinen miekkoseni!_ (Tähän on piirretty sydän, jonka sisään on
kirjoitettu: sinä, sinä, sinä, sinä.)
Klo 3 menimme vierashuoneeseen. Reszken veljekset lauloivat. Kaksi
jalokivikauppiasta oli asettunut minun huoneeseeni. Ostin pikku korun
kummaltakin. Joimme teetä Frogmoressa ja ajelimme sitten pitkän aikaa.
Lopulta minua alkoi suorastaan viluttaa. Paluumatkalla pysähdyimme
kappelin lähelle, jonne Eddy on haudattu, ja Granny käski Alixin
laskea seppeleen hänen hautakummulleen. Päivällisen jälkeen oli taas
konsertti. Laulettiin valittuja kohtia uudesta oopperasta "Signa" — se
on englantilaisen Cowenin heikko sävellys. Vietin ihmeellisen illan
suloisen morsiameni seurassa. Olen aivan nääntymäisilläni rakkaudesta
häneen!
Heinäk. 18 p., keskiviikko. Yrjö tuli lounaalle. Hän ja Alix istuivat
minun huoneistossani minun kanssani — lisäsin sanat "minun kanssani",
koska lauseeni muuten tuntui niin oudolta. Ilma on parantunut, ei enää
tuullut niin, ja pilvet ovat poissa. Klo 6 menimme Frogmoreen. Joimme
teetä huvihuoneessa Helena tädin, Thoran ja Louisin kanssa. Ennenkuin
ajoimme pois, kävimme katsomassa lehmiä ja koiria, joille Granny
lausui jäähyväiset. Tulimme kotiin klo 8. Päivällinen oli hiljainen,
läsnä oli vain talonväki. Soittokunta esitti soittoa. Illalla istuin
Alixin seurassa.
_Näin unta, että olin rakastettu. Heräsin ja huomasin sen olevan totta
ja kiitin Jumalaa polvillani siitä. Todellinen rakkaus on Jumalan
antama lahja — se tulee päivä päivältä voimakkaammaksi, syvemmäksi,
täydellisemmäksi ja puhtaammaksi_.
Heinäk. 19 p., torstai. (_Hurraa!_) Tuon sanan kirjoitti rakas Alixini
iloissaan, kun kuuli minun jäävän vielä pariksi päiväksi. Tämä onkin
hyvä, sillä alkujaan minun oli määrä lähteä lauantaina. Joimme kahvia
Grannyn kanssa ja lähdimme Windsorista 10.15. Junassa me kaksi
jouduimme eroon. Naiset istuivat toisessa vaunussa, Lyko ja minä
toisessa, Portsmouthiin saavuimme 12.40 rankkasateessa, Siirryimme
pieneen huvialukseen Albertaan, ja kun matkatavaramme oli tuotu sinne,
lähdimme pitkin kaunista salmea Wightin saarta kohti. Risteilijät
ampuivat tervehdyslaukauksia Spitheadin väylältä, Poljarnaja Svesda,
joka kellui ankkurissa kaikessa kauneudessaan vastapäätä Cowesia,
noudatti esimerkkiä. Rantaan päästyä siirryimme vaunuihin ja lähdimme
suoraa päätä Osborneen. Olin täällä yksikolmatta vuotta sitten, ja
on kummallista, etten voi muistaa siitä oikeastaan mitään, (_Oma
kultani._) Pidän hyvin paljon talosta ja sen paikasta. Näköala
ikkunoista salmelle ja toiselle puolelle on tavattoman kaunis. Lounaan
jälkeen asetuin mukavasti alakerran huoneisiin, Alix asuu ylemmässä
kerroksessa. Katselimme talon kaikki huoneet ja uuden lisärakennuksen,
jossa on intialainen huone, Sitten menimme merenrannalle, jossa
kahlailin avojaloin kuin lapsi, Palasimme ponin vetämissä vaunuissa ja
söimme päivällistä klo 9, mutta ilta venyi klo 11 asti. Istuin Alixin
seurassa.
Heinäk. 20 p., perjantai. Grannyn oleskelu täällä on aivan täydellinen
jäljennös Windsorin elämästä. Meille se on erilaista meren vuoksi.
_Oma rakas poikani, joka et koskaan muutu ja olet aina uskollinen!
Luota ja usko tyttö kultaasi, joka rakastaa syvemmin ja uskollisemmin
kuin voi koskaan sanoa. Sanat ovat liian köyhiä ilmaisemaan
rakkauttani ja ihailuani ja kunnioitustani — mikä on mennyttä, on
mennyttä, eikä palaa koskaan, ja me voimme muistella sitä tyynin
mielin. Joudumme kaikki kiusauksiin tässä maailmassa, ja kun olemme
nuoria, emme voi aina taistella ja pitää puoliamme kiusausta vastaan,
mutta niin kauan kuin kadumme ja palaamme hyvään ja oikealle tielle,
Jumala antaa anteeksi meille._
"Jos tunnustamme syntimme, niin Hän on uskollinen ja oikeamielinen
ja antaa anteeksi syntimme". Jumala antaa anteeksi niille, jotka
tunnustavat vikansa. Anna anteeksi, että kirjoitan näin paljon, mutta
tahdon, että sinä tiedät oikein varmasti minun rakastavan sinua, ja
rakastavan sinua vieläkin enemmän siitä syystä, että kerroit minulle
tuon pikku jutun. Luottamuksesi minua kohtaan liikutti minua, oi,
niin syvästi, ja rukoilen Jumalaa, että voisin aina osoittautua sen
arvoiseksi.
Jumala siunatkoon sinua, Nicky rakas.
Nautittuamme kahvin puisessa huvihuoneessa, joka on aivan samanlainen
kuin Frogmoressakin, menimme katsomaan kasvihuonetta. Ilma oli
pilvinen, mutta lämmin.
Heinäk. 21 p., lauantai. Aamulla satoi, ja me söimme aamiaisen
ruokasalissa. Minut valokuvattiin puutarhassa. (_Kello lyö tornissa
ja muistuttaa meille hetkien kulumista, mutta kukaan ei välitä siitä
ajasta, joka seuraa nykyhetkeä. Sillä vuodet kuluvat, mutta rakkaus
säilyy. Tunnen hänen suudelmansa kuumalla otsallani. Jos meidän on
erottava, oi, miksi sen täytyy tapahtua nyt? Onko tämä unta? Silloin
herääminen olisi tuskallista. Oi älä herätä minua, anna minun taas
nähdä unta!_) Klo 1 päivällä Beatrice täti, Alix, Thora ja minä
menimme höyrylautalla katsomaan kilpailun alkamista. Tuuli oli
melkoinen, Lyko johti huvipurrellaan, (vain yksi sana — kirjoitin niin
paljon eräälle aikaisemmalle sivulle — Rakkaus!) mutta palkinto joutui
eräälle toiselle herralle. Palasimme kotiin lounaalle. Ilma parani.
Ajoin Alixin kanssa hedelmätarhaan, jossa söimme hedelmiä. Sitten
katselimme tarkoin Osbornen ja Albertin rakennukset. En voi muistaa
mitään niiltä ajoilta, jolloin oleskelimme täällä v. 1873. Joimme
teetä klo 6 ja odotimme sitten hyvin kauan Grannya — on sietämätöntä
istua kädet ristissä ja odottaa hetki hetkeltä loppumattomasti.
Vihdoin, klo 7.30, me kolme lähdimme saarelle Newportin kaupunkiin.
(_Jokaisessa kielessä on pikku sana, hyvin rakas, englannissa se on
forget me not, ranskassa souvenir_) Paluumatkalla tapasimme kolme
upseeriamme, jotka olivat kävelyllä. Söimme päivällistä klo 9, ja
sitten vietin ihmeellisen illan rakkaan Alix kultani kanssa.
Heinäk. 22 p., sunnuntai. Merimiehemme tulivat puutarhaan. Siellä
heidät esitettiin Grannylle, joka tervehti heitä. He asettuivat riviin
pengermälle. Ajoin Alixin kanssa ponin vetämissä vaunuissa meren
rannalle. Istuimme hiekalla ja katselimme nousuvettä. Upseerimme
tulivat päivälliselle. Esitin heidät Grannylle. Vietin viimeisen
(_Iäti vilpitön ja iäti rakastava, uskollinen, puhdas ja voimakas kuin
kuolema_) illan morsiameni kanssa.
Heinäk. 23 p., maanantai. Surullinen päivä — eron päivä — vietettyäni
toista kuukautta ihanaa elämää paratiisissa. Aamulla satoi, sitten
nousi sumua. Saadaksemme päivän pitemmäksi Alix ja minä joimme
kahvia yhdessä klo 9 ja menimme sitten aamiaiselle klo 10. Meidät
valokuvattiin taas. Ensin minut seurueineni. — Dymkan ja eversti
Byngin kanssa —, sitten minut rakkaan Alixini kanssa vierashuoneessa.
Noin klo 12 ajoin hänen ja Snipen kanssa Cowesiin. Menimme Medina-joen
poikki lautalla. (_Rakkaus on saatu kiinni. Olen sitonut sen siivet,
rakkaani. Se ei enää pääse karkuun eikä lentämään pois. Meidän
molempien sydämessä laulaa rakkaus aina_) Kävimme eräässä myymälässä,
jossa valmistetaan emaljoituja lippuja rintaneuloihin. Tilasin
kaksi korua Alixille. Menimme höyrylautalla ulkosatamaan ja sitten
Osbornen lahdelle, jossa siirryimme veneeseen, koska höyrylautta
jatkoi matkaansa hiekkasärkälle, joka on laivasillan luona. Lounas
klo 2. Meidän alakuloisuutemme lisääntyi eronhetken lähestyessä.
En väistynyt hetkeksikään oman kulta (_Armas Nickyni_) morsiameni
rinnalta. Grannyn ja Alixin kanssa lähdin teen jälkeen viimeisen
kerran ajelemaan Ryden kaupunkiin päin. Päivällinen syötiin vähän
ennen 9, ja Portsmouthin meriväen soittokunta soitteli. Lausuin
jäähyväiset naisille, herroille ja Munshylle,[60] pukeuduin meriväen
univormuun, hyvästelin ystävällisen Grannyn ja ajoin Alixin ja Lykon
kanssa laivarantaan. Erosin rakkaasta morsiamestani, minkä jälkeen
minut vietiin soutuveneellä alukseeni. Poljarnaja Svesdassa minua
odotti Alixin lähettämä pitkä ja ihmeen kaunis kirje (_älä koskaan
unohda omaa uskollista Spitzbubeasi, joka rakastaa sinua niin
syvästi_), jonka hän oli antanut Radzigille. Olin syvästi liikutettu.
Lähetin hänelle vastauksen Byngin mukana. Alakuloisuus ja kaipaus ovat
vaikuttaneet sen, että tunnen itseni heikoksi. Janishev ja herra Heath
olivat jo laivassa. Jumala suokoon, että saamme taas tavata iloisina
ja terveinä. Mutta se ei voi tapahtua pian. Vasta parin kuukauden
kuluttua.
Poljarnaja Svesdan kulkiessa yhä kovempaa vauhtia Englannin kanaalia
kotimaahan päin Nikolai koetti lohduttaa mieltään lukemalla niitä
sanoja, jotka Alix oli kirjoittanut ennakolta hänen päiväkirjansa
lehdille:
_Ain' uskollisna häntä odottaa,
hänt' yhä rakastaen levittää
kätensä ja ne aina hälle
ojentaa. Tälle valkoiselle
sivulle mitä voinkaan muuta
piirtää kuin ainoan sanan:
onni!_