(Kasku on katolilainen
Muinon Munkkien tekemä).
Neitsyt Maaria Emonen
Kerran kerkisi kesällä
Astua asannostansa
Tunniksi tuvasta mennä,
Käydä tuulta tuntemassa
Ilmoja ihailemassa
Pienen poikansa keralla.
Käki kukkuvi kujalla
Seisten seipähän nenässä.
Se kuin näki nämät käyvän
Tulla tuuskahti lähelle
Vaatimaan Vapahtajalta
Pyytämään pyhältä Luojan
Siipeinsä silistämistä
Hoyheneinsä höystymistä.
Kiuru laulo kiitosvirttä
Pilven pitkän päärmäsillä,
Vielä ylemmäks yritti,
Vaan kuin näki nämät käyvän,
Pitkin pellon pientaria,
Tuli kuin tuiskulta ajettu
Heti Herran hartioille
Vaatimaan Vapahtajalta
Pyytämään pyhältä Luojan
Hyväilyksen hyödytystä
Höyhenensä höystymistä.
Menit männikkö-mäelle
Ilman linnut ihastuvat
Nähdessä näiden tulevan
Karkasivat kaikkialta
Joka haaralta halaasit
Vastahan Vapahtajata
Jonka kautt' on kaikki tehty
Kaikki luotu ja luettu.
Menit rannalle mäeltä
Meri tyyneksi tyrehty
Järvi järkkymättömäksi.
Kalat kaikki kavahtivat
Synkiltä syvänteiltä.
Jyrkiltä jyrkänteiltä
Laa-oille lahen vesille
Rapaselle rannikolle
Vastahan Vapahtajata
Jonka kautt' on kaikki tehty
Kaikki luotu ja luettu.
Neitsyt Maaria Emonen
Sanoovi sanoilla näillä:
Kuss' olis tällä kunnahalla
Pehmoisella penkereellä
Olo-paikkoa palasen
Istuin-sioa sipale
Pimentoa pikkaraisen
Olla tässä ompelian
Tahik' neulan tarvitsijan.
Osautu ompelukset
Olla kanssa kainalossa
Niitä niitulle levitti
Pimennosa pihlajaisen
Tuomen kukkivan kuvassa
Poika pienoinen sylini
Kuletteli kukkasia
Niistä nio ja letitti
Semmoisia seppeleitä
Joilla solmisi somasti
Kapaloitsi kaunihisti
Äidin päätä päärlytöntä
Kullatonta kulmasilta
Eikä kieltänyt Emonen
Laitoksia lapsukaisen
Mutta muisti Simeonin
Vanhan miehen sen vakaisen
Ennustuksen Emo kaunis,
Koska siunaten Simeonin
Sylin pienoista pitelen
Oli julki julistanut:
_Sinunkin sielusi lävitse
Pitää kerran miekan käymän
Tämän tähden lapsukaisen._
Jota muka muistaissa
Neitsy Maaria Emosen
Mieli helty hentukainen,
Että paikalla pasahti
Silmistä sinertävistä
Yltä kyllin kyyneleitä.
Siihen liittohon likeni
Poika äitiä poloista
Käsin kaulahan karaten
Lohdutteli lempiästi
Mammon maalista sydäntä
Mieltä ihan ihmisyyden
Neitsyt Maria Emonen
Paino pojan povellensa
Kahden kainalon välille.
Taivas täytti täysinensä
Neidon synkiän sydämen.
Ilmi itkivät molemmat
Äiti itki, poika itki
Enkelit ilosta itkit
Eikä ratki rauvennunna
Mihinkään mitättömähän
Tämä synnitön syleilys:
Heräht' henki heinän päihin,
Sydän sytty kukkasihin.
Perhusina pienoisina,
Sintävinä sinervoina,
Kirjavina, kiiltävinä
Sekä kaikin karvasina
Alottivat aikojahan
Levahtivat lentämään
Kierten päätä päärlytöntä.
Auringohon aivotusta.
Pieni perhonen pitäisi,
Vaan ei anna volin voima
Kyky kylläksi ylety.
[Ennen painamaton.]