Piti paimen pillinänsä,
Käyen karjan kaitsejana
_Thessalian_ laitumilla
_Almetillä_ alimmaissa,
Vähin voimin voitettua,
Soassa kilpasoittajoihin
Parahimman paimenia;
Vasten mieltä _Miitahaisen_,
Jongan kulta-korvahaani
Puhui pillillä pahasti;
Josta korvat korkenivat,
Ett'ei saattanut salata
Eikä peittoja pitellen,
Eikä väkivallan kautta.
Kantele.
Sitten soitti sormillansa,
Itse istuen perässä,
_Liemoveen_ lainehetta
Purjehtiissä purrellansa.
Silkkisiä seiliänsä
Taivutellen, tuulillensa.
Kuten tahto tuuliansa
Taipumaahan taivahinen;
Siten sormia sovitti
Minun kulta kielilleni.
Josko tyyntä, tyynemästi,
Josko jäitä, jäykemmästi
Paino peukalon perällä.
Huilu.
Sitten ankara _Apollo_
Lainas laulu-neioillonsa,
Jotka, somast soitettua,
Säilyttivät sisällänsä.
Opin siellä ollessani.
Sanat syttyneen syämmen,
Joita pojat puhuttavat,
Piiat kilvoin kuultelovat
Rakkanen rauettua.
Muutin, maallisten majoista
Tykkänähään taivahaaseen,
Joss' on tuttu toimeheni,
Joss' ei puuttune puhujat.
[Painettu »Oskyldigt Ingenting» -lehteen v. 1821.]