(J.L. Runeberg).
Mä silmän' luon ylös taivaasen
Ja käten yhtehen liitän;
Sua, Herra, ystävä lapsien
Mä sydämmestäni kiitän.
Ah, iloist' on sua ylistää,
Ja mielellän' mä sen teenkin;
Mä tiedän: et mua hyljää sä,
Vaan katsot myös vähäiseenkin.
Oi kiitos kaikesta, mitä soi
Sun armos armasta mulle,
Oi kiitos muustakin, jot' en voi
Mä tyystin lausua sulle!
Mä olen taimi sun tarhassas
Ja varten taivasta luotu,
Sun isällisehen huomahas
Jo syntymästäni suotu.
Mua suojaa sä, Isä armoinen,
Sun henkes voimalla vielä.
Ja tieni johdata taivaasen,
Ijäiseen elohon siellä!
Keväällä 1879. U.S. Virsikirja 410.