N:o 226.
(J.L. Runeberg.)
Oi terve Herran huonetta,
Miss' yhtyy Herran kansa,
Soi laulut, Herran totuutta
Julistaa saarnaajansa!
Siell' lapset Herran juhlass' on,
Sen suhtehen on arvoton
Maan riemu kaikkiansa.
Siell' ilo, rauha annetaan
Ja valkeus Jumalalta,
Me sinne niinkuin valkamaan
Ohjaamme myrskyn alta;
Kun riehuu riidat maailman,
Meit' ympäröipi Jumalan
Suloisen hengen valta.
Sen sinä tiedät, Sielunen,
Jok' ääntä tunnet taivaan:
Kun sydän oli murheinen,
Sait lohdutusta vaivaan;
Vaipuissas rukouksihin
Näit Herran hengen useinkin
Sua virkistävän aivan.
Ja Herra poisti synkkyyden,
Mi mieltäs kamaloitti,
Mi sieluasi painoi, sen
Nyt valon oppi voitti;
Mik' epätoivoon surkastui,
Taas siunattuna kirkastui,
Kun elon valkeus koitti.
Oi huone, jossa murhe saa
Iloita hetken verran,
Oi pyhyys, joka avajaa
Tien luokse taivaan Herran:
Se totuus yhä soikahan,
Mi avas meille taivahan
Ja isillemme kerran.
Keväällä 1879.
N:o 311.
(J.L. Runeberg).
Rauha riemun luopi; missä
Rauha, siellä riemastus,
Rauhan terveyslähtehissä
Voim' on, elo, virvoitus.
Rauha onnen, turvan tuo,
Niinkuin kesäkaste luo
Taivahista lohdutusta,
Levittääpi siunausta.
Rauhaa Herra korkeuden
Tahtoo, käskee, rakastaa;
Rauhass' ääret avaruuden
Hänen eessään vaeltaa;
Rauhaa, rakkauttakin
Soipi ääni enkelin;
Rauhaa Herran sovinnossa
Taivahan on kartanossa.
Rauha, tulleeko se maalle
Ennen katoomista maan?
Milloin koittaa hurskahalle
Rauhan hetki, milloin vaan?
Herra, koetusaikanain
Rauhallas mua tue ain';
Anna toivo saapumahan
Iiäisehen rauhan maahan!
Keväällä 1879.
N:o 345.
(J.L. Runeberg.)
Herra kaikki mailma janoo
Runsautes lähteellen,
Leipää jokapäiväist' anoo
Sulta mielet tuhanten;
Ja sa helmas aukaiset,
Luodut kaikki ravitset.
Kaikillen sa lahjas kannat,
Joille elo suotu on,
Ruumiin, sielun hyväks annat
Runsahan sa ravinnon;
Kiitos, Isä armainen,
Kiitos iankaikkinen!
Keväällä 1879. Vrt. U.S. Virsikirja 431.