(J.L. Runeberg).
Jumala, suojaa maatamme
Ja voimallasi varjele
Niin sodassa kuin rauhassa
Ja murheen, onnen aikana.
Tääll' aarteemme on armaimmat
Ja perintömme parhaimmat;
Lähellä, loitompanakaan
Ei meille vertaa tämän maan.
Tääll' isämme on asuneet
Ja taistelleet ja toivoneet;
Me saman saimme asunnon
Ja samat vaiheet kohtalon.
Ja tietä meidän viittomaa
Tääll' lapsemmekin vaeltaa
Perien työmme, rientomme
Ja kiittäin Herraa niinkuin me.
Oi, huomaas ota rakkaaseen
Tää maamme tuhatjärvineen;
Hyvyytes siihen vuotakoon
Kuin kaste kukkataimistoon!
Ja siunaa rehelliset maan
Ja hyvänsuovat aikeissaan;
Mut kaada juonet ilkeät,
Sen onneen, rauhaan tähtäävät.
Sen anna aina olla sun,
Iloisen, vapaan, turvatun,
Sovussa kasvaa, neuvoissa,
Ja täynnä Henkes armoa.
Sa pimennosta autoit sen
Kuin silmikosta kukkasen;
Siis kaikkina suo aikoina
Sen valkeudessas varttua.
Se valkeus sun sanas on;
Sen taivaallisen auringon
Suo meille täällä ainiaan
Säteillä kirkkaudessaan.
Maamme kirja 1886; parann. 1905.