Ja Leena istuvi kankaallaan
Ja morsiusseppel on kulmillaan.
Lyö pirtaa, niisiä helskyttää,
Ja oudosti silmä se välkähtää.
»Oi laps, mikä kiire sull' on työ?
Käy, raukka, maata, jo pääll' on yö.»
--»En, en, mua vartovi armahan',
Ma morsiusvaatetta valmistan.»
--»Oi raukka, sun ruumiis raukee pois.»
--»Oi jospa se vieläki raukeemp' ois.»
--»Sun silmäs tuike se tummenee.»
--»No, tummetkoon, se ei haittaa tee.»
--»Sun poskeltas puna pois putoaa.»
--»Mun kultani lempivi kalpeaa.»
--»Oi, turha on toivosi, onneton,
Sun petti hän, hällä jo toinen on.»
--»Ei pettää voi minun kaivattun',
Ens sunnuntaina hän noutaa mun.»
Käy pirta ja niidet ne helskähtää
Ja oudosti silmä se välkähtää.
Pyhäaamu on, tyynt' yli vetten, maan,
Ja huomenkello se kaikuu vaan.
»Laps, nouse, päivä jo kirkas on,
Ja kellot jo kutsuvi kirkkohon.»
Mut Leena hän työnsä on päättänyt
Ja vaivoistansa hän huokaa nyt.
Ja tyynenä nukkuvi vuoteellaan,
Ja morsiusseppel on kulmillaan.
Ja hääpuku valkea yllähän,
Ja valkeamp' entistään on hän.
»Jo kirkonkellot ne yhteen soi,
Oi lapsi raukka, mik' on sun, oi?»
Hän kättä sen koskevi kalpeaa,
Mut vastaukseks likistyst' ei saa.
Hän suutelon painavi huulillen,
Ei tunnu henkäys lämpöinen.
Hän posken poskellen lähentää,
Mut kylmä ja valju se on kuni jää.
Kansanvalistusseuran kalenteri 1882.