Petäjistössä kankahalla
Vaivainen on hökkeli vain,
Ja vieläkin vaivaisempi
Sen hökkelin on asujain.
Kyll' on rikas ollut hänkin,
Nuor' ollut on aikoinaan,
Rujo nyt on, pettua syöpi,
Tytär ainoa riemunaan.
Syys=ilt' oli myöhä kerran,
Pesävalkea leimuaa.
»Mikä liike ulkona tuolla?
Ken yöksi nyt tänne saa?»
Matalast' ovest' astuu mökkiin
Mies röyhkeä liikkeiltään.
Pukimestaan hohtavi kulta
Ja irstaus silmistään.
»Hyv' ilta!»--»Herran rauha!
Mikä mökkihin kreivin toi?»
--»Olet köyhä, ma tuon avun sulle,
Joka puuttehes poistaa voi.»
Ja kultia hän pivon täyden
Nyt pöydällen levittää,
Ja ne valkean hohtehessa
Niin ihmeesti välähtää.
»Ja sun tyttäres kaunokaisen
Komeaan minä vien hovihin,
Puetan hänet kultiin, silkkiin
Ja kalliisiin kivihin.»
Näin lausuvi, kullat hohtaa,
Ja immyt tuo punottaa,
Ja hän rientävi luo, kädellänsä
Sen poskea koskettaa.
Mut polttava liekki lensi
Ukon silmähän raukeeseen,
Ja hän nousi ja leimuvan katseen
Hän viskasi vieraaseen.
»Pois, röyhkeä!» niin hän huusi
Tuen ottaen sauvastaan,
»Pois, röyhkeä; pois kätes riettaat!
Impi olkohon rauhassaan.
»Veren kansastas olet juonut,
Hien, työn olet ryöstänyt,
Ja tahdotko kunnian vielä
Vaivaiselta riistää nyt?
»Se kallis on kullall' ostaa.
Pois, pois tuo lahjas vie!
Häpeäll' en liikkunut vielä,
Ei tarpehen nytkään lie.
»Jos niin sen tahtovi Luoja,
Voin kuolla ma näljissäin,
Mut lapseni kunniaa myydä,
Ei, herra, se ei käy päin.»
Hän istui, kullan pyyhkäs
Tyköään, kuni polttanut ois;
Mut vieras vait, puhumatta
Rahat otti ja hiipi pois.
Ja riemastuin tytär juoksi
Isän helmahan herttaiseen,
Ja hiilokseks tuli riutui,
Pois hiipuen hiljalleen.
Kansanvalistusseuran kalenteri 1882.