Kun Matti tuli kotipuoleensa, ihmettelivät kaikki, kuinka paljon hän
oli vöyristynyt ja miehistynyt tällä yhden vuoden ajalla. Hänellä oli
nyt kaksikymmentä ruplaa rahaa taskussa, sillä ei hän ollut
kopeekkaakaan kuluttanut vuosipalkastaan. Hän oli nyt rikas mies,
sillä eipä montakaan löytynyt kunnassa, jolla olisi ollut niin
paljon käteistä rahaa. Moni mies kävi häneltä pyytämässä lainaksi,
mutta Matillapa oli omat tuumansa. Hän ei ruvennut mihinkään
palvelukseen, osteli tilaan kirjoja ja alkoi niiden avulla kehittää
kirjoitustaitoansa ja luvunlaskuaan. Irvihampailta sai hän usein
maisterin nimen, mutta semmoisista nimityksistä välitti Matti viisi.
Huolimatta kuitenkaan näistä pyrinnöistään teki Matti minkälaista
ruumiillista työtä hyvänsä, kun vaan tllaisuus siihen tarjoontui ja se
kävikin kyllä laatuun. Kesäisenä aikana oli Matti ahkerasti työssä,
eikä joutanut silloin tieteilemään muulloin kuin pyhäsinä aikoina.
Tällä tavalla aikansa käyttäen kokosi Matti melkoisia varoja ja hänen
arvonsa kasvoi ihmisten silmissä päivä päivältä.
Paikkakunnan immet katsoivat häneen hyvällä silmällä ja tuskinpa olisi
löytynyt semmoista tyttöä, joka ei olisi lähtenyt matkaan kun Matti
olisi vaan kerran vihjannut.
Kuitenkin pysyi Matti vaan kylmänä kaikkia impiä kohtaan, vaikka hän
olikin sisarellisella kannalla heidän suhteensa. Oliko kumma, jos niin
olikin, sillä olihan hänellä tuolla kaukana oma armahansa, jolle hän
oli vannonut ikuista uskollisuutta ja rakkautta.
Kuitenkin oli eräs pienen talon tyttö, jonka suhteen ei Matti voinut
olla aivan yhtäkaikkinen. Matti viihtyi hyvin hänen parissaan.
Kumminkaan ei hänen mieleensä koskaan vähääkään jolkahtanut, että hän
voisi Maijansa tähän vaihtaa.
Ahkeralla kirjevaihdolla piti Matti ja Maija keskenänsä vireillä
rakkauttansa. Nämät kirjeet hehkuivat lämpöä ja ikuista uskollisuutta.
Voi kuinka Matti tunsi sydämensä lämpiävän, kun hän sai kirjeen omalta
sydämensä rakastetulta.
Matin suurimpana huolena näillä ajoilla oli hankkia jotakin
pesäpaikkaa, että saisi armaansa tuoda oman kattonsa alle, sillä hän
halusi olla omassa tutussa paikkakunnassa, koska vieraat olot eivät
häntä ensinkään miellyttäneet. Siinä mielessä hankki hän itselleen oman
torpanmaan ja alkoi puuhata siihen asuinhuonetta. Hänellä oli siksi
varoja koossa, että voi lunastaa sopuhinnalla tarjolla olevan uuden
huoneuksen, jossa oli tupa ja kaksi kamaria. Sen hän puuhasi torppansa
maalle ja vuovasi sen yhteen puhkuun vesikaton alle; itse hän teki
enimmät työt, ainoastaan vaikeimmissa paikoissa piti hän apua. Syksyllä
aikoi muurauttaa ja panna kaikinpuolin asuttavaan kuntoon ja sitten --