Noiden niin paljon toisistaan eroavien, ristiriitaisten
katsantotapojemme takia kävi välimme kankeaksi, sen tunsimme molemmin
puolin. Alkoi tulla äänettömyys ja kumpikin tunsimme sydämmemme
kylmenneen toisiamme kohtaan.
Vihdoin oikasi Kalle itsensä, huokasi raskaasti ja sanoi tuskin
kuultavasti: "Sinä väärin ymmärrät minua."
"Sinä vielä vääremmin minua," sanoin minä.
Kalle nousi hitaasti ylös, ojensi sanaa sanomatta minulle kätensä ja
niin hän lähti.