Omenapuut, omenapuut,
valkeakukkaiset, morsiot kevään,
teissä on muistoja, teissä on suloa
elomme hetkiin, vaivojen retkiin,
vaihteleviin.
Omenapuut, omenapuut,
kertokaa tarina
matalan majan,
aikainen aamu ja keskinen päivä,
elämän kalpea ehtoo.
Omenapuut, omenapuut,
istutti teidät lapsosen käsi,
ohjaama äidin, neuvoma taaton,
vesasta vaaksanmittaisesta,
pienestä niin.
Omenapuut, omenapuut,
tuosta on vierinyt vuosia monta
ilojen, tuskainkin.
Taatto silloin kylillä raatoi,
illoin muokkasi peltoa omaa,
korvesta kuokki apilaspellon,
soralla kattoi kujaisen tien,
viljeli kotoisen kasvistarhan,
pensahat hoit eli, ojaset oikoi,
pihalle laittoi kivisen kaivon;
sen ei kristallikirkas vesi
loppunut milloinkaan.
Omenapuut, omenapuut,
vieläkö muistatte äityen armaan,
kullankeltaiset kiharat kuinka
riippui kulmillaan?
Tuolla hän koivikon rinteellä
suihkutti maitoa Kaunokin nisistä,
kiulusta juotteli pellavapäitä
kaksoispoikasiaan.
Omenapuut, omenapuut,
kasvoitte kukkien keralla, joita
äiti se kasvatti hellin mielin.
Sireenit, jasmiinit puistikon puolla,
liljat ja komea »keisarinkruunu»,
asterit, neilikat, orvokit tummat,
tuoksuva reseda, jonka on seura
hieno kuin ystävän parhaan,
te sekä muut, joitten muisto ei haihdu,
vartuitte varrelta, kukkia loitte,
tuhlaten tuoksuja, värien kultaa
riemuksi rintain sykähtäväin.
Omenapuut, omenapuut,
hymyten näitte, kuinka ne kohos
poikaset polvenkorkuiset,
kuinka ne nuoraa heitteli, hyppi,
linkosi palloa, lennätti leijaa,
kankaalla kirmasi huudellen
raikkailla lapsenäänillään.
Omenapuut, omenapuut,
miksi te äkkiä vaikenette?
— »Ikävä meidän on kummullamme,
katso, on harmaa kaivon vintti,
lahonnut, kallellaan,
matalan majasen ometta tyhjä,
kukkaset peitossa sammaleen.
Nähkää kesantoruohoa laihat
pellot kasvaa vain.»
Omenapuut, omenapuut.
Tiedän, kuinka se tarina päättyi.
Nurmi jo kattaa taaton hautaa,
pojat on mennehet merten taa.
Yksin majassa harmaahapsi
istuvi mummo,
heikko jo vanhuuttaan.
Yksin istuu miettehissään,
kirjettä vuottelee...
Omenapuut, omenapuut,
valkeakukkaiset, morsiot kevään,
saitte jo pilven itkemään...