Muistatko: pieni, keltainen on mökki,
aamun rusko läpi oksien puuntaa,
käkö laulelevi kukkujaan.
Muistatko pajut, miten penkereellä,
ne parhaillaan keltakukkihin kietoutuu.
Ja ilmassa pääsky kiirii.
Muistatko lapsen pellavapään,
hän mökin pihapuistikossa
kiikkuu köysikiikussaan?
Muistatko sauhut kotoisen saunan,
'taas äiti sen lämmittää
lapsosiaan, omia armaitaan varten.
Ja kuule, pienet karitsaiset
navetassa pilttuussaan määkii
ja emoltaan maitoa etsii.
Tule, katso, lilja on puhjennut esiin
mullastaan tuvan ikkunan eessä.
Myös äiti päivänkukkia kylvää.
Muistatko lapsen pellavapään,
joka keskipäivän auringossa
paljasjaloin juosta kinuaa?
Muistatko pientä peltoa, jonka isä muokkasi,
loi ojat, kynti ja kuntoon saattoi.
Kas nyt siinä isä, tuulen tyyntyessä,
illan suussa vakaana astuu.
Noin hän vakkasestaan kauraa kylvää,
ja äiti katsoo, kylvölle siunausta toivoen.
Muistatko lapsen pellavapään,
joka isän kintereillä käy
ja pikku kätösestään jyväsiä heittää.
Muistatko?...
*
KESÄN VIIMEISEN KUKAN...
Kesän viimeisen kukan,
lokakuussa puhjenneen ruusun
tuot mulle,
sinä kuusivuotias.
Sinun tummat kutrisi
ovat hienot kuin silkki,
ja ruskeain silmies pehmeää hohtoa
ja välkettä katsehes kirkkaan
en kyllin ihailla voi.
Olet suloinen lapsi,
suloisempi kuin puutarhani hienoin orvokki
tai karitsainen pieni.
Ja ilomielisnä helkkää
kuin laulelo linnun armaan
sun äänes.
Mun kuusivuotiaani,
tyttöni pieni,
keijuna liitelet ihmisten mailla
hymyisin huulin,
ja sointujen sädevuo
sinusta elämään virtaa...
Somat ovat leikkisi
ja herttaisesti totta pakinoit
päivän mittaan.
Suloinen kuusivuotias,
sinua nähdessä
sydän ihmisen lapsuuden kirkkaissa vesissä
kylpee.
Ja illoin,
kun silmäsi uneen painuu,
täyttävät hyvät henget huoneen, —
ne vuotees äärellä valvoo.
Tai koitossa aamun
säde päivän ikkunahan syttyy,
kun heräät.
Kuusivuotias tyttöni,
olet äitisi runo parhain,
hänen korkein luomuksensa,
suloinen lapsi.
Kesän viimeisen kukan,
äsken puhjenneen ruusun
toit mulle,
kiitos, kiitos!
En ole emosi minä,
noin suloista en synnyttää mä tainnut.
Kuin ruusun ikään
sinut elämä mulle toi.