Mä tiesin: tosiksi muuttuvat suuret
punaiset, nuoret unet...
Pieni laulaja, miten suloisesti soitit
puhjetessa kevään,
jolloin rakas käsi poimi rintaani
ensimmäiset puhjenneet vuokot
valko-sinikukkineen
ja jolloin palaavain joutsenten helmivyö
sinitaivaalla siinsi.
Pieni laulaja, miten iloisesti visersit
painuessa lapion
maan mustaan, siunattuun multaan.
Täytti säveleesi avaruuden,
kun voimakkain iskuin
raivattiin maata
tai hepo asteli edessä auran,
jota ohjasi uuttera mies.
Pieni laulaja, yhä noin sinä laula:
kanna sielumme korkeuksiin!
Soita taivaiset unelmat,
joita siivillesi pilvistä satoi,
sydäntemme kuultaviin!
Pieni laulaja, kätköistä metsäin
tuo meille salaiset vihreät viestit.