Neljäs kohtaus.
SIIRI ja SIPI.
SIPI. No, Siiri? Miksi sinä tänne jäit? Vai etkö tahdo hyvästiäkään
minulle enää sanoa?
SIIRI (alussa hillitysti, vaan sitte yhä pontevammin). Tulehan tänne!
SIPI. No?
SIIRI (vetää Sipiä hihasta). Katsohan tuonne!
SIPI. Katsonhan minä. Entä sitte?
SIIRI (osottaen sormellaan). Näetkös? — Tuolla — portilla?
SIPI (kuivasti naurahtaen). Vielä häntä kysyy?
SIIRI. Sano! Tunnetkos, kuka hän on?
SIPI. Kah! Valkeapään Hilmahan se on.
SIIRI. No. Näetkös, kuinka hän siellä tuulessa värjättää?
SIPI. Mitä sinä nyt viitsit tässä teatteria pelata, Siiri!
SIIRI. Ei. Mutta näetkös, kuinka hän on kovasti muuttunut?
SIPI. Herra Jumala! Silmäthän mulla päässä on.
SIIRI. Ja sinä ilkeät vielä laskea leikkiä, kun pitäisi sydämmesi
sortua. Tiedät kai, kuka hänet on tuommoiseksi tehnyt?
SIPI. Kukako? Minäkös se sinun mielestäsi olen syypää, että hän on
ollut sairas?
SIIRI. Ja kukas sitte?
SIPI. Hyvä! Tahdotkos, että sanon sen sinulle!