ANTTI. Pitäähän minun viedä se säkki. — Hyvin paljon nyt kiitoksia! (On
kuin pyörryksissä.)
ROUVA VALLSTRÖM. Mutta kuulkaahan Antti! Sipi on täällä...
ANTTI (säpsähtäen). Onko hän täällä?
ROUVA VALLSTRÖM. On. No, no, ei mitään... Jos Antti tahtoisi häntä
pyytää sovittamaan?
ANTTI. Sipiäkö pyytää? — — Ei... ei...
ROUVA VALLSTRÖM. Mutta hänestähän se on alkujaan lähtenyt koko
asia. Ehkä hän nyt peruuttaisi, sovittaisi jollakin lailla, jos
pyydettäisiin, — jos koetettaisiin, Antti.
ANTTI. Ei, rouva hyvä, ei. Rouva ei tunne. Ei hän sitä tee — koskaan.
ROUVA VALLSTRÖM. Mistä sen tietää, mistä sen tietää.
ANTTI. Päinvastoin. Hänhän se siihen on yllyttänytkin Loikkasta.
ROUVA VALLSTRÖM. Sitä enemmänhän on syytä pyytää häntä, jos Antti niin
luulee. Ja miks'ei Antti nyt...?
ANTTI. Ei siltä. Kyllähän minä... mut' ei hän... (pyöritellen päätään)
ei, ei, ei.
ROUVA VALLSTRÖM. No, Antti menee nyt ensin ja saa jyvät. Ja tulee sitte
takaisin Hilman kanssa. Jos hänkin...?
ANTTI. Hilmako? — Ettäkö hän pyytäisi?
ROUVA VALLSTRÖM. Niin. Ehkä Sipi toden perään vielä hänen tähtensä
taipuisi, kun näkisi hänet.
ANTTI. Hilma nyt ei liioinkaan... vaikka minuthan elämä jo kyllä on
nöyryyttänyt sitäkin tekemään. — Hyvästi vaan ja kiitoksia hyvin
paljon! (Kääntyy ja menee vasemmalle.)
ROUVA VALLSTRÖM (puhuen Antin jälkeen). Ei nyt pidä noin! Pitää
koettaa! Jos minä puhuttelen Hilmaa. Ja minä tulen itse hänet
hakemaan tänne. (Palaa ottamaan tuolin karmilta huivin, jonka viskaa
hartioilleen.)
SIIRI (joka, seisoen peräovella, ja toisen käden selkä suun edessä,
tarkkaan kuunnellen keskustelua, on vaaninut hetkeä, milloin Antti
menisi pois sekä samalla on koettanut pidättää Sipiä, juoksee Antin
mentyä rouva Vallströmin luo). Täti! Täti!
ROUVA VALLSTRÖM. No? Mitä?
SIIRI (puolikovaan). Täti! Minä olen kuullut kaikki. Minä tiedän jo...
ymmärrän jo kaikki... Se on hirveätä! Kuule, täti, pyydä Hilmaa tänne!
Pyydäthän? Sano, että minä tahdon tavata häntä — välttämättä. Mene ja
sano, täti kulta! Minä puhuttelen sill'aikaa Sipiä. Mutta elä vaan sano
Hilmalle, että hän on täällä.
ROUVA VALLSTRÖM. Hyvä on, hyvä on, tyttöseni! Tehdään niin! (Taputtaa
lohduttavasti Siiriä käsivarrelle ja menee vasemmalle.)
SIIRI (juoksee ikkunan eteen ja lyö kätensä ristiin). Hilma!! Hilma
parka!! (Jää tuijottamaan ulos.)