HELÉN. Eihän se näy tahtovan tulla.
ROUVA VALLSTRÖM (puhuu kyökissä). Mitä se Antti siellä porstuassa...? —
Hyvää päivää! — Antti tulee sisään vaan.
SINKKONEN. Oikein minun on vaikea miesparkaa manata, vaan mikäs siinä
auttaa.
HELÉN. Mikäs siinä auttaa, kun se on oikeuden asia.
Kolmas kohtaus.
Rouva VALLSTRÖM, SINKKONEN, HELÉN ja ANTTI sekä (toisessa
huoneessa) SIIRI (joka näkyy väliin puhuvan jotakin toisessa
huoneessa, mutta samalla koko kohtauksen ajan tarkkaan seuraa
tapahtumia näyttämöllä).
ROUVA VALLSTRÖM. Antti tulee tänne — sisään.
ANTTI. Kiitoksia vaan! (Panee lakkinsa lattialle, oven suussa olevan
tuolin alle.) Enhän minä oikein...
SINKKONEN. Päivää, Antti!
ANTTI (hiukan säpsähtäen). Ka, terveeks'! En huo... huomannutkaan heras
— tuomaria (Kättelevät.)
ROUVA VALLSTRÖM. Antti istuu edes vähän aikaa. Ei suinkaan nyt niin
kiire ole?
ANTTI. Eipä tuota ole paljon aikaakaan. Sinne kun jäi portille tytär
hevosen luo vuottamaan.
ROUVA VALLSTRÖM. Hilmako?
ANTTI. Hi... Hilmahan se on muassa.
ROUVA VALLSTRÖM. No, miks' ei hän tullut? Kutsutaan hänet sisään.
Pehtori on hyvä ja menee kutsumaan.
ANTTI (pysäyttää Helénin). Ei, ei, pehtori! — Kiitoksia vaan, hyvä
rouva, kyllä hän ei tule. Ei sanonut oikein ilkeävänsä.
ROUVA VALLSTRÖM. No, eihän sille sitte mitä mahda. Jyviähän Antti
taitaa olla hakemassa, vai?
ANTTI. Niitähän minä olen... Jos voisin saada?
ROUVA VALLSTRÖM. Pitäähän niitä Antille antaa. Ja johan siitä kauan on,
kun Antti viimeksi sai.
ANTTI. Johan siitä on aikaakin... mitä sitä on?
ROUVA VALLSTRÖM (antaa Helénille kaksi suurta aitan avainta bufetin ja
uunin väliseltä seinältä). Pehtori ottaa ja mittaa sitte Antille sen
tavallisen määrän.
HELÉN. Kyllä. (Ottaa avaimet, mutta viivähtää ja luo katseen
Sinkkoseen, kun ANTTI ottaa lakkinsa ja aikoo lähteä).
SINKKONEN. Niin, tuota, minä kävin siellä tänään Anttia tapaamassa,
vaan ei ollut kuin Sohvi kotona.
ANTTI (hämmästyen). Mi... minuako? Milloinka?
SINKKONEN. Olitte vähää ennen kerinneet lähteä. Täytyi käydä...
pikkuisen asiassa.
ANTTI. Me poikettiin vaan Hilman kanssa vähän kylässä. — Mitäs se
herastuomari...?
SINKKONEN. Sen kauppias Loikkasen puolestahan minun täytyy...