ANTTI. No, en minäkään niitä sitte lahjaksi ota.
SIPI. Kuinka tahdotte. — Ja kun tulee velkakirjan maksupäivä, niin
saapi kääntyä Loikkasen luo.
ANTTI. Mitä te...? Elkää... elkää sitä tehkö!!
SIPI. Nyt se on jo myöhäistä, kun ei äskeinen ehdotukseni kelvannut: Se
on jo siirretty.
ANTTI (itsekseen). Herra — auta! (Kalpenee ja horjahtaa oven pieltä
vastaan, josta pidellen pysytteleiksi pystyssä.)
SIPI. Te olette ylpeä, Antti! Ette tahdo väärin käyttää hyvyyttäni,
mutta ette myöskään osaa olla siitä kiitollinen. Vaan nyt kai sen
käsitätte, kun kotiin palaatte ja taikina jää alustamatta, leipä
paistamatta, perhe syömättä?
ROUVA VALLSTRÖM (oikealta, ovella). No, kauppias Rahikainen, tässä minä
olen. Jokos lähdetään?