Harvat Delawareen muuttaneista suomalaisista ja ruotsalaisista
osasivat lukea, kirjoitustaidosta puhumattakaan. Lukutaito nimittäin
yleistyi Ruotsissa ja Suomessa vasta vähän sen jälkeen, kuin nämä
varhaisimmat siirtolaiset muuttivat Amerikaan. Delawaren seurakuntain
papit alkoivat opettaa uudisasukkaita lukemaan, varsinkin nuorempaa
väkeä. Ripillepääsemisen ehdoksi asetettiin lukutaito ja Lutheruksen
Vähän Katekismuksen ulkoa osaaminen. Tätä sääntöä ei voitu kuitenkaan
noudattaa kuin osittaisesti. Kirkonmenojen ohella kuulusteltiin lasten
lukutaitoa ja annettiin kotiläksyjä. Vanhemmalle väestölle pidettiin
katekismussaarnoja ja kyseltiin heidänkin käsitystään ja tietojaan
uskonopissa. Jotkut papit pitivät “vanhanmaan” tapaan lukusiakin eli
kinkereitä.
Lastenkouluja myöskin pidettiin silloin tällöin siirtokunnassa, joissa
opetettiin ruotsin kieltä ja uskontoa. Nämä koulut olivat kuitenkin
vain tilapäisiä, muutamia kuukausia, korkeintaan vuoden kestäviä
kiertokouluja. Ensimäisenä koulunopettajana mainitaan Evert
Pietersson, joka piti 1658 Uplandissa koulua, missä kävi
kaksikymmentäviisi oppilasta. Hän piti myöskin raamatunselityksiä
Finlandissa ja Uplandissa, mutta kieltäytyi rupeamasta papiksi. Hänen
jälkeensä pitivät lastenkoulua Hans Stolt ja Lenmayer. Taitavana
opettajana mainitaan 1713 siirtokuntaan saapunut Skaran kymnaasin
oppilas Arvid Hernborn, joka piti koulua kahtena vuotena, palaten sen
jälkeen takaisin Ruotsiin. Sittemmin löytyy kirjoissa seuraavien
lastenopettajain nimet: Sven Colsberg, Olof Melander ja Johan Göding.
Etevin näistä opettajista lienee ollut Göteborgista kotoisin oleva,
Lundin yliopistossa opiskellut Nicholas Forsberg, joka piti koulua
1750. Viimeinen Ruotsista tullut opettaja oli Joachim Reinicke
(Reinikka), nimestä päättäen suomalainen. Hän niinikään oli saanut
verrattain hyvän koulukasvatuksen ja vaikutti myöhemmin
herrnhutilaisen veljeskunnan saarnamiehenä Racoonissa ja Molikkamäellä
asuvien suomalaisten ja ruotsalaisten keskuudessa.