Delawaren jokilaaksoon perustettiin 1682 suuri kveekarien siirtokunta,
josta myöhemmin kehittyi Pennsylvanian laaja valtio. William Penn,
tämän siirtokunnan perustaja, oli englantilaisen amiraalin poika, joka
jo nuorella iällään kääntyi tähän veljellisyyttä ja rauhaa rakastavaan
kveekarien lahkokuntaan. Kun heitä Englannissa vainottiin, halusivat
he muuttaa Amerikaan. William Penn, jolle Englannin hallitus hänen isä
vainajansa ansioista oli melkoisesti velkaa, sai sen korvaukseksi
laajat maa-alueet Amerikasta Delaware-joen länsipuolelta kveekarien
siirtokunnan perustamista varten. William Penn joukkoineen astui
maihin ensin New Castlessa, jossa kutsuttiin oikeustalolle
alkuperäiset uudisasukkaat ruotsalaiset ja suomalaiset ja heille
luettiin hallituksen kirje ja esitettiin uutten tulokkaitten
siirtokunta-aie. Siitä purjehti joukko Uplandiin, jossa taas pidettiin
edellämainitun tapainen kokous. Suomalaiset ja ruotsalaiset saivat
pitää maansa ja omaisuutensa, mutta hallinnollisesti tulivat he tästä
lähtien kuulumaan kveekarien siirtokunnan yhteyteen. Kveekarien
siirtokunta kasvoi tavattoman nopeasti, sillä vuoden kuluessa toi 23
laivaa heitä Englannista Pennsylvaniaan.
Ensimäisenä toimena William Pennillä oli Philadelphian kaupungin
perustaminen. Hän valitsi sille sopivan aseman Delaware- ja
Wiccaco-jokien yhtymäpaikasta, joka maa-alue kuului Svenn eli Svanson
nimisille veljeksille, joilta osto- ja vaihtokaupalla hankittiin
omistusoikeus tulevalle siirtokunnan kauppakeskukselle. Se paikka,
mihin ensimäiset kadut mitattiin, tunnettiin nimellä “Sauno” (sauna),
joka nyt muutettiin veljellistä rakkautta merkitseväksi nimeksi:
Philadelphia. Tämän kaupungin itäpuolella oli suomalaisten ja
ruotsalaisten rakentama Wiccacon kirkko, joka kaupungin kasvettua jäi
sen sisään. Ympäristöllä asui suomalaisia ja ruotsalaisia
maanviljelijöitä siellä täällä, ja heidän sekaansa tuli sittemmin
englantilaisia. Philadelphia kasvoi niinikään siihen aikaan tavattoman
joutuin. Ensi vuonna jo rakennettiin kahdeksankymmentä taloa. Kaupunki
olikin kauan aikaa suurin Pohjois-Amerikassa.
Uuden siirtokunnan kuvernööri William Penn, jonka hallintoon joutui
suurin osa entistä Uuden Ruotsin siirtolaa, oli ihmisystävällinen ja
tunnollinen asioissaan ja saavutti alustalaistensa jakamattoman
rakkauden. Suomalaisia ja ruotsalaisia kohteli hän kunnioitettavasti,
osoitti heille huomattavaa luottamusta ja käytti heitä palveluksessaan
erinäisissä toimissa. Kapteeni Lasse Cock, joka osasi useita kieliä,
pysyi kuvernöörin kielenkääntäjänä koko elämänsä ajan. Kun paikallisen
hallinnon järjestämistä varten pidettiin Philadelphiassa
maakuntakokous, oli siellä englantilaisten edustajain rinnalla
suomalaisia ja ruotsalaisiakin: Erick Mollika (Molikka), Wallis
Svensson, Gunnar Rambo, Mauritz Stille ja Johan Cock.
Kulkiessaan alueellaan tarkastamassa lääniään tutustui William Penn
yhä enemmän noihin varhaisimpiin siirtolaisiin. Hän ihaili heidän
ahkeruuttaan ja ihmetteli heidän lapsirikkauttaan, sillä hän tapasi
kaikissa suomalais- ja ruotsalaisperheissä tuvan täydeltä kauniita,
sinisilmäisiä, vaaleatukkaisia poikia ja tyttäriä. “Kauniimpia ja
älykkäämpiä lapsia ei löydä mistään”, hän kirjoittaa. Lieneekö sitten
totta, mitä eräs niiden aikain kuvaaja kertoo, että eräässä talossa
samana yönä emäntä olisi saanut kaksoset, läävässä lehmälle syntynyt
kaksi vasikkaa ja lampaalle kaksi karitsaa.
Englantilaisten tulo Delawareen ja Philadelphian kaupungin
perustaminen suomalaisten ja ruotsalaisten asukkaiden keskuuteen
vaikutti sen, että näitten kielet alkoivat hävitä. Ainoastaan
etäisimmillä seuduilla: Kristiinassa, Uplandissa, Finlandissa ja
Racoonissa säilyivät vielä pohjolan kansain kielet ja tavat jonkun
aikaa.