Siirtokunnan sisäisen hallinnon kehittyessä saavuttivat Delawaren
vanhimmat siirtolaiset ajan pitkään täydellisen luottamuksen. Uplandin
oikeudessa, joka kuninkaan käskystä ja nimessä pidettiin 1676,
nimitettiin siviilihallintoa varten jonkinlainen lautakunta, jossa
esimiehenä tuli olemaan varakuvernööri Edward Carr ja hallituksen
edustajana kapteeni Johan Collier sekä jäseninä Peter Alrich, Otto
Ernest Cock, Peter Rambo, Israel Helme, Peter Kock (Kukko), Lesse
Andrie ja Oele Svenn.
Kaikenlaisiin paikallisiin luottamustoimiin valittiin niinikään Uuden
Ruotsin vanhimpia asukkaita, niinkuin esimerkiksi rauhantuomareiksi
New Castlen piiriin Hans Block ja Johan Molikka (Mulilla), Delawaren
jokialueelle Peter Rambo, Laes (Lassi) Andries, Wolle (Valee) Swaine
ja Israel Helme. Tiekomisareiksi nimitettiin Peter Yokehane (Jokinen)
Andrew Rambo ja Erick Mollika (Molikka).
Englannin hallitus noudatti oikeuden ja kristillisyyden periaatteita,
ja uudisasukkaat yleensä tunsivat itsensä verrattain onnellisiksi
sellaisen hallituksen turvissa. Aikakautta kuvaavaa on seuraava
julistus, jonka hallitus antoi Uplandin oikeudessa 1682. Siinä muun
muassa sanotaan: “Olkoon kaikille tiettävä, että uskonnon pilkkaaminen
ja vainoominen on kokonaan ankarasti kielletty ja että hallituksen
luottamustoimiin ei oteta pilkkaajaa eikä sellaista, joka kieltää
Jeesuksen Kristuksen. Jumalan pilkkaaminen rangaistaan. Sunnuntai on
vietettävä lepopäivänä. Vanhoja tulee kunnioittaa. Väkijuomain myynti
indiaaneille on ankarasti kielletty. Samoin kielletään miekkailut,
kaksintaistelut, nyrkki- ja kukkotappelut, kortinpeluu, arpomiset,
lotterit y. m. sellaiset. Rauhanhäiritseminen, siveetön puhe ja
kielenkäyttö sakon uhalla kielletään.”
Niinikään suositteli hallitus maanviljelyksen edistämistä Delawaressa,
tarjoten uudisasukkaille lisää maita erittäin edullisilla ehdoilla.
Seurauksena olikin, että melkein kaikki silloiset suomalaiset ja
ruotsalaiset ottivat itselleen hyvinkin suuret alat maita turvatakseen
lastensa aseman siirtokunnassa.