Siirtykäämme taas Ruotsiin, jossa puuhataan Delawaren siirtokunnan
asuttamiseksi, valmistellen uusia retkikuntia. Siirtolaisia
hankittaissa kohdisti kreivi Pietari Brahe huomionsa taitaviin
suomalaisiin käsityöläisiin, joita oli kehotettava muuttamaan
Delawaren siirtokuntaan. Tämä Suomen rakastettu kenraalikuvernööri,
joka asui tällä kertaa Tukholmassa valtakunnanneuvoston jäsenenä, oli
epäilemättä oppinut tuntemaan suomalaiset uutteriksi käsityöläisiksi,
jollaisina he menestyisivät Amerikassa, missä juuri sellaista väkeä
tarvittiin.
Siirtokunta-asioita valvova johtokunta kutsui palvelukseensa virastaan
vapautetun kapteenin _Johan Printzin_, joka oli yksi
kolmikymmenvuotisen sodan sankareita. Hän sai toimekseen matkustaa
pohjois-Suomeen kehottelemaan tilattomia perheitä muuttamaan
Amerikaan, jossa heille annettaisiin uudistiloja verrattain
edullisilla ehdoilla. Mitään varmaa tietoa ei ole siitä, kuinka monta
siirtolaista Printz sai toimitetuksi lähtemään Delawareen, mutta
mikäli hajanaiset asiakirjat myöhemmin mainitsevat, seurasi useita
suomalaisia Printziä Delawareen Länsi-Pohjan maakunnasta,
Tornionjoelta ja Korsholman linnan läänistä.
Pakkokeinoja käytettiin tälläkin kertaa, varsinkin pikku rikollisten,
karanneitten sotamiesten ja velkavankien lähettämiseksi Amerikaan.
Tällaisista siirtolaisista mainittakoon kirjanpitäjä Johan Fransson
Viipurista ja kaksi luvattomasta metsästyksestä syytettyä miestä
Ahvenanmaalta. He saivat määräajan siirtokuntaa palveltuaan takaisin
kansalaisoikeutensa ja nähtävästi uudistilatkin.
Ruotsin metsäsuomalaisiakaan ei unhotettu. Varsinkin kodittomina
kuljeksivia suomalaisia kehotettiin perheineen muuttamaan Delawareen.
Mutta kun ei siirtolaisia näillä keinoin saatu nytkään karttumaan
riittävää määrää, annettiin taaskin määräys Vermlannin ja Taalain
kuvernööreille vangita sellaiset suomalaiset, jotka voitiin vielä
asettaa syytteeseen kielletystä metsänraiskauksesta ja tuoda heidät
Göteborgista lähtevään siirtolaislaivaan.
Tämän viidennen retkikunnan laivat olivat “Svan” ja “Fama”.
Matkustajista mainitaan siirtokunnan kuvernööriksi nimitetty,
everstiluutnantin arvon saanut Johan Printz, pastori Campanius Holm,
herra Kristopher Boije sekä noin viisikymmenhenkinen siirtolaisjoukko.
Uudisasukkaiden enemmistön muodostivat Suomen ja Ruotsin suomalaiset,
jota vastoin linnanpalvelukseen matkustavat sotamiehet ja merimiehet
olivat ruotsalaisia. Myrskyisen matkan perästä ankkuroivat laivat
Kristiinan satamassa v. 1643.
Kuudetta retkikuntaa varten varustettiin laivat Fama ja Kalmar Nyckel.
Tällä kertaa näyttää Uuden Ruotsin kauppayhtiön tarkoituksena olleen
vientiliikkeen laajentaminen Keski-Amerikan satamiin ja Caribean
saarille. Laivat lastattiin puutavaralla, tervalla y. m.
vientitavaralla. Oli määrä poiketa samalla retkellä Delawaressa ja
viedä sinne niinikään lastia ja siirtolaisiakin. Mutta pieneksi
supistui tämän retkikunnan siirtolaisjoukko, vain muutamia kymmeniä
oli mukana. Näistä mainitaan joitakin olleen Suomestakin, kuten eräs
karannut sotamies Kajaanista, eräs talonisäntä Huittisista ja toinen
Pomarkusta, jotka viime mainitut rikolliset saivat omasta pyynnöstään
luvan matkustaa Amerikaan. Niinikään mainitaan olleen joitakin
Vermlannin suomalaisia ja muutamia ruotsalaisia siirtolaisia. Tämä
retkikunta saapui Delawareen talvella v. 1644. Paluumatkallaan
joutuivat laivat seikkailuihin ja olivat pidätettyinäkin. Tämä oli
Kalmar Nyckelin neljäs ja viimeinen matka.
[Kuva: SUOMALAINEN AMIRAALI KLAUS FLEMING, siirtokunnan asioitten
uskollinen ja kyvykäs valvoja Ruotsissa.]