Kuuluisa ranskalainen merenkulkija Cartier löysi vuonna 1534 St.
Lawrence-virran sekä laski perustuksen ranskalaiselle siirtokunnalle
Pohjois-Amerikassa. Mutta varsinainen ranskalaisasuttaminen alkaa
vasta seitsemännentoista vuosisadan alusta, jolloin kuuluisa Samuel de
Champlain perusti ranskalaisen siirtokunnan Acadiaan ja toisen
tärkeämmän asutuksen nykyisen Quebecin kaupungin paikalle,
rakentamalla siihen puisen linnoituksen lähetystyön ja turkiskaupan
suojaksi (v. 1608). Tätä siirtokuntaa kutsuttiin ensin “Uudeksi
Ranskaksi” , mutta myöhemmin yleistyi Canadan nimi, jonka indiaanit
olivat siirtokunnalle antaneet. Se nimi merkitsee linnoitettua kylää
ja tarkoitti aluksi Champlainin linnoituskylää Quebecin luona. Näillä
laajoilla retkeilyillään, joita ranskalaiset lähetyssaarnaajat,
valtionasiamiehet ja turkisliikkeen välittäjät tekivät
seitsemännentoista vuosisadan loppupuolella Huron-, Superior- ja
Michigan-järvien rantamille, kulkivat he Mississippi-virtaa myöten
aina Mexicon lahdelle saakka, perustellen lähetys- ja kauppa-asemia:
Sault Ste. Marien, Detroitin, St. Louisin ja New Orleansin paikoille.
Nämä sivistyksen tienraivaajat ovat Marquette, Hennepin, Jolliet ja La
Salle.
Ranskalainen asutusalue Amerikassa tuli alustapitäin tavattoman
laajaksi, ja siitä syystä ei se voinut muodostaa kansallisuuden
säilyttämiselle välttämätöntä yhtenäisyyttä eli kokonaisuutta. Ja
seurauksena olikin ranskalaisten nopea sulautuminen alkuasukkaisiin
indiaaneihin. Tällä lailla syntyi Canadalle ominainen
ranskalais-indiaani sekarotu, jonka jätteitä nykyään tapaa aika paljon
Quebecin ja Ontarion valtioissa.