Vuonna 1584 ryhtyi etevä englantilainen merenkulkija ja valtiomies
Walter Raleigh kuningatar Elisabethin myötävaikutuksella perustamaan
siirtokuntaa Pohjois-Amerikaan. Hän lähetti ensin tutkijaretkikunnan
etsimään sellaiselle siirtokunnalle mahdollisimman sopivaa
maa-aluetta. Retkikunta valitsi Roanoke-saaren lähellä olevan
rantamaan, jonka nimeksi annettiin kuningattaren kunniaksi _Virginia_.
Seuraavana vuonna lähetti Raleigh ensimäisen siirtolaisjoukon
Virginiaan, mutta siirtolaiset eivät viihtyneetkään “Uudessa
maailmassa”, vaan palasivat takaisin Englantiin. Siitä, mihin toinen
matkue, jonka Raleigh lähetti v. 1587, myöhemmin hävisi, ei ole
koskaan saatu varmuutta. Näin tuloksettomaksi jäi englantilaisten
ensimäinen siirtokunnan perustamisyrite. Näitten retkien kautta tuli
kuitenkin hyödyllinen perunakasvi tunnetuksi Europassa.
Englannissa päätettiin nyt ryhtyä voimaperäisempiin toimenpiteisiin
siirtokuntain ja uutten kauppa-asemain perustamiseksi Amerikaan.
Tarkoitusta varten muodostettiin kaksi suurta kauppayhtiötä: Londonin
ja Plymouthin kauppayhtiöt, joille kummallekin kuningas antoi
erikoisoikeuksia asuttamiinsa maihin Pohjois-Amerikassa. Sovittiin
niin, että Londonin kauppakomppania asuttaisi Pohjois-Amerikan
etelärannikot ja Plymouthin komppania pohjoisrannikot.
Londonin kauppayhtiön toimesta tehtiin v. 1607 uusi yritys Virginian
siirtokunnan asuttamiseksi lähettämällä sinne toistasataa
siirtolaista. Nämä muodostivatkin sitten pysyväisen perustuksen
Englannin siirtolaisasutukselle Virginiassa. Saaden vuotuisesti uusia
tulokkaita Englannista ja harjoittaen emämaan kanssa vilkasta tupakan
y. m. siirtomaatavarain kauppaa kasvoi asutus verrattain ripeästi ja
alkoi kehittyä kukoistavaksi siirtokunnaksi.
Uskonsa tähden vainotut _“pilgrimit”_, jotka olivat muuttaneet
Hollantiin, halusivat siirtyä Amerikaan, sillä siellä he erityisenä
siirtokuntana toivoivat saavansa säilyttää uskontonsa ja kielensä.
Englannin hallitus suosi tätä hanketta ja antoi heidän muutolleen
tarpeellista avustusta. V. 1620 saapui Plymouthin kallioiselle
rannikolle Massachusettsin valtioon toistasataa pilgrimiä, pannen alun
“Uuden Englannin” asutukselle. Yhdeksän vuotta myöhemmin siirtyivät
_“puritaanit”_, toinen vainottu kristittyjen joukko, Englannista Uuden
Englannin rannikolle ja perustivat laajanpuoleisen yhteiskuntansa
Salemin ja Bostonin kaupunkien seuduille. Kahdessa vuodessa saapui
kaikkiin kansanluokkiin kuuluvia puritaaneja 800 henkeä.
Maanviljelijöitä, kauppiaita, käsityöläisiä, pappeja ja opettajia
siirtyi tänne kaikin puolin aineellisesti hyvin varustettuna joukkona
ja siitä oli seurauksena tämän uudisasutuksen tavattoman nopea
kasvaminen ja voimistuminen. Uuden Englannin siirtokunnasta levisi
englantilainen asutus pohjoiseen päin Maineen ja New Hampshireen ja
etelään Rhode Islandiin ja Connecticutiin.