»syö vaan, Pekka, sinäkin siitä, omaan mahaasihan sinä syöt, jos syöt
vieraankin kanssa.»
Minä en saattanut syödä muuta kuin kipeimmän nälän silmään. Koetin
niellä niitä muikkuja ja vähän karkeata leipääkin. Piimä oli niin
hapanta vinkerätä, että veden kiskoi silmästä. Isäntä vaan särpi, että
orret tärisi ja puheli välissä. Kyseli minun vanhempiani miten ovat
rikkaat ja miten minä olen tullut sepäksi oppimaan, Minä selvitin asiat
niin paljo kuin oli tarpeellista. Sen kotoa lähtemisen kun kuuli, niin
sanoi pilkallaan:
»Te näytte olevan nälän opettama seppä.»