Isäntä käski minun istua syömään ja sanoi, että

»Ei tässä ole hyvin erilaiset nämät syömisetkään, vaan sitähän se lintu

linnulle, jota linnulla itsellään.»

Minä istuin pöytään ja sanoin:

»Kyllä se välttää vieraalle ajakseen, joka talon väelle aina. Ja kyllä

se nälkä ruuan suolaa. -- No eikös isäntä ole vieraan arvonen? Ettekö

tule syömään yhtä aikaa?»

Korpelan Tapani: Kuvaus kansan elämästä · 第 62 / 67 题