Tuoni käynyt Tervolassa.
»Mitäs siellä nyt Pokke haukkuu, kun säköö, että luulee tuleen
syttyvän?» sanoi äitini muutamana Elokuun iltana kalakaukeloa
iltaspöytään tuodessaan.
Isäni oli liesihiilloksesta tulta päreesen virittämässä. Päre kun oli
syttyä hulmahtanut palamaan, pisti hän sen uunin nurkassa olevaan
rautapihtiin ja sanoi: »Se on vanha sana, että silloin tuli päreesen
kun kuhilas pellolle.»
Sitte hän hiljalleen astua löntsi pöydän päähän, jossa hän tavallisesti
asuskeli, ja istahti ikkunan pieleen. Muu väki, joka oli vasta
ruispellolta leikkuusta tullut, istuivat iltasta odotellen alakulosina
ja väsyneen näkösinä ympäri pirttiä mikä missäkin, sanaakaan
haastelematta.
Yhä alkoi Poken haukunta kuulua kovemmasti. Isäni katsoi akkunasta ulos
ja sanoi: »Mahtanee Kanalan halmeen leikkaajat tulla tänne yöksi.
Taitavat olla leikkuussa: tässä illan kuhjassa sieltä kuului puheen
pälinätä... Kylläpä tosiaankin Pokke räsöttää. Eihän vaan se Kanalan
rengin pöyskä härnänne tuota koiraa? Ruvetkoonhan sen kanssa pahoin
päin pelihtemään, niin kyllä siitä saa vetimensä. Vaan elköön panko
pahakseen, jos nilkastaankin löytää... Kyllähän sen kalu härnää, kun
niin äkäsesti räseltää kuin tuli katajapehkossa. On silloin mieli
vähässä aikusella tolvanalla, kun koiran hännässä... Ei, yksi nainen
sieltä tulla kiskoo. Kävellä silpoo semmoista hojakkaa, ettei häntä
perää tavota.»
Renki Pekka istui toisessa poskessa pöydänpää-ikkunaa ja kurkisti ulos,
sanoi totisesti, että
»kyllä tulee äkäsesti, tulla tohkasee kuin höyrypaketti
markkinahaminaan täynnä herroja ja mustilaisia.»
Jokainen naurahti pikkusen kuivan naurupalan ja kapasi ikkunasta
katsomaan ja tunnustelemaan tulijaa. Eipä tuntenut kukaan, ennenkuin
aukasi pirtin oven ja työntyi sisään, astui tasasesti keskelle lattiaa,
sanoi kainon hyvänillan. Jokaisen kautta kierteli sitten ympäri pirttiä
kättä tarjoten tervehdykseksi, pistipä kättä Renki Pekallekin, joka
istui kuin tuomittu sivupenkillä. Pekka katsoa tuikasi terävästi
vieraan silmiin, niin kysyvän näkösen katseen, että mistä tämä tuli?
Vieras istua röhähti peräpenkille kuin tavallinen heinäruko.
Äiti kysyi:
»Mitäs sitä nyt kaukavieraalle kuuluu?»