Työnteossa.
Heinä kun saatiin tehdyksi ja leikkuut leikatuksi, niin äiti alkoi asua
kotosalla. Minäkin sain vähän vapautta, ja nyt oli Samppakin jo
vahvistunut, ettei tarvinnut souvatusta. Se vanha kätkytkin oli jo
hävinnyt koko talosta. Vaan välit ei meillä Katrin ja Sampan kanssa
paranneet siitään. Katri ei ollut heittänyt pois kielen pieksämistä.
Samppa taas kun vahvistui, niin alkoi kyetä kanssani nätelemään. Minä
kun pahan sydämmeni tähden olin joutunut sortotilaan, niin hän hoksasi
sitä jo pienenä käyttää hyväkseen. Hän pakkausi minun kanssani
nätelemään, kun ei hänelle suotu minkäänmoista leikkikalua paremmin
kuin muillekaan. Hän kiersi minua kuin paha pässi karitsa, että oli
ristinä joka paikassa, ja kun lien sitten sattunut sysäämään häntä
vähänkään, niin silloin oli jo vankumassa ja ränkymässä kuin päästään
leikattava. Se lankesi luonnosta, että minulle siitä selkään
loikutettiin, olipa syy kenen tahansa. Sanottiin vaan, että vanhemman
pitää olla viisaamman ja antaa perään. Semmoisenaan se meni aika
edelleen, viikko viikon perästä.
Tuli kesäkin taas, vaan sitte sain jo seurata työmiehiä sekä niitylle
että pellolle. Nyt luulivat vanhukset minun voimistuneen niin, että
kykenen työhön muitten mukana, ja niinpä ajettiinkin aamusella ylös
silloin kun muutkin lähtivät työhön. Se tuntui liian vaikealta taas
vuorostaan. Niittämään pakotettiin, vaan eihän siitä tullut porikkata.
Jälki tuli kuin lehmän syömä, että hävetti itseänikin. Silloinpa olin
virkani menettänyt ja pantiin lehtiä taittamaan. Niitä kyllä rupesi
tulemaan kuin turkin hiasta, kun vaan olisi voimia riittänyt. Vaan
siitä tahtoi olla risti, ja nälkä pakkausi lopulla rupeamaan ihan
yhdeksi taloksi, kun ruokaa ei annettu minulle tiheämpään kuin
aikuisillekaan henkilöille. Semmoisen poika palleron luultiin kestävän
miehen rinnalla. Tosinhan minä tavallani kestinkin, vaan huonomman se
väsymys ensiksi voitti. Iltasellakin iltasta syödessä kun sain ruokaa
kipeimmän nälän silmään, niin nukuin pala suuhun, että saivat muut
kantaa vuoteelle. Mutta joskus jäin siihenkin, että yöllä kun satuin
heräämään, niin palanen oli kourassani. Silloin ratuutin leipää vähän,
nukahdin uudelleen, sillä unilusikka oli makeampi, aamulla neljättä
käydessä kun piti olla matkassa.
Niin sitä mennä nuivattiin eteenpäin, ettei sen merkillisempää koko
kesänä tapahtunut. Selkäsaunojakin tuli harvempaan, kun sain olla
Sampasta erilläni.