juutalainen -- sitte meni Henoch, nelinryömin kontaten vinnin yli
kanahuoneen tikapuiden luo, ja kun alkoi niitä myöten kiivetä alas,
tikapuut katkesivat, ja Henoch putosi maahan, nenä poroon, mutta Jumala
salli hänen vielä toki jäädä eloon, ehkä sentähden, että pääsisi
Lanzkeen varoittamaan junkkeria, jott'ei hän joutuisi konnien kynsiin,
vaan että armollinen Jumala saisi pitää hänet ihmisten ilona sata
vuotta vielä! (Lähenee nöyränä Bugslaff'ia, suutelee hänen röijynsä
lievettä).
_Bugslaff_. Kiitos, Henoch. Sinua en unhoita, mutta nyt matkaan!
_Lange_. Minne ai'otte, junkkeri? Kun ne jo ovat tuolla tiellä; onhan
tämä seutu niin autio ja lakea, kuin kämmeneni tuossa; luuletteko,
ett'eivät ne näe teitä ja ett'ei viisitoista miestä voi tietänne
salvata?
_Bugslaff_. Minä tunnen hevoseni.
_Lange_. Ee-e', junkkeri, ei sinnepäinkään. Sen ovea on piru kiini
naulinnut.
_Dörte_. Meidän täytyy piiloittaa junkkeri.
_Lange_. Kyllä kai ne toki ovat siksi sukkelat, että joka mytyn ja
korren pari kertaa pyörittävät. Junkkeri, tiedättekö mitä? Ottakaa
Henoch'in pitkä talli-nuttu yllenne ja heittäikää tuohon penkille
pitkäksenne ja -- Henoch, onhan sulla poika?
_Bugslaff_. Kurjaa naamari-peliä! En, min'en siihen suostu! Ennemmin
viikatteilla ja sauvoilla tuonne ulos -- -- --
_Lange_. Jotta ne saisivat piestä meidät pahanpäiväisiksi joka sorkan?
Huomatkaa, junkkeri: Kun ei voi hypätä ylitse, pitää kontata alitse.
Ettekö tiedä maailmassa käytettävän sota-petosta? Siis sukkelaan,
Henoch!
_Henoch_. Minun nuttuni, minä olen vain kurja juutalainen, se ei ole
tehty noin korkeaa herraa varten. Mutta täällä mytyssä (aukasee
kiireesti mytyn) -- tääll' on ihan uusi, jonka ostin Rügenvalden
puodista Isaak-lankoani varten -- tääll' on lakki myöskin --
ja -- -- --
_Lange_. Nyt, junkkeri! (vetää nutun hänen ylleen). Näettekös, ei pidä
halveksia ainoatakaan Luojan luomaa elukkata, eipä edes köyhää
juutalaistakaan, jolla on tynnyrittäin rahoja kellarissaan. Kas niin!
Lakki vielä. (Dörte noutaa takasta hiilen, jolla mustaa Bugslaff'in
kulma-karvat). Eipä hullummaksi, Dörte! Ja nyt tuonne nurkkaan;
kaikeksi onneksi on jo jotenkin hämärä, ja jos ne Teiltä jotain
kysyvät, olkaa oikea sianlihan-vihaaja, muusta me kyllä pidämme huolen,
jotta ne saavat pitkällä nenällä pötkiä tiehensä jälleen.
_Henoch_. Taivahan Tekiä, junkkerihan on ihan Gideon tai itse
David-kuningas! (Bugslaff heittäikse pöydän takana penkille ikkunan
ääreen, Henoch istuu vastapäätä häntä, selkä toisiinpäin, pää
käsivarren nojassa).
_Lange_. Hyväinen aika, johan kuuluu töminä pihalta. No, tääll' on
kaikki täydessä kunnossa. Aljettakoon vaikka heti paikalla.
_Dörte_. Polveni vapisevat.
_Lange_. Voithan toki pitää pääsi pystyssä, tyttö?
_Dörte_. Min'en suinkaan tointanne hämmennä, isä. Mutt' entä jos ne
jäävät tänne koko yöksi?
_Lange_. Me teemme mitä voimme, Dörte. Hän tuolla (viitaten korkeuteen)
kyllä pitää lopusta huolen.
Kuudes kohtaus.
Entiset. Achim ja neljä aseellista.
_Achim_ (ovessa). Heinrich, Lütke ja Degener ratsastaa navetan
ympärillä, Franz ja Peter Bützov vartioi portteja, toiset latoon ja
talliin. -- Hyv'iltaa isäntä! (sisään).
_Lange_. Jumal'antakoon, Jumal'antakoon, herra päämies. No, kas vain,
sepä hyvä sattuma, että juuri eilen puimme riihtä. Varmaankin tahdotte
rehuja ostaa. Hei, Henning, Henning!
_Achim_ (aivan lähelle häntä). BugslafF-herttua on sinun talossasi.
Kutsu hänet tänne. Minull'on hälle asiaa.
_Lange_. Bugslaff-herttuako? Ee-e', herra päämies, hän ei ole enää
Lanzkessa. Ikävä kyllä hälle itselleen, mutta poissa hän on.
_Achim_. Poissa?
_Lange_. Aivan poissa, herra päämies. Hän oli löytänyt suden-jäljet, ja
sitten ei hän enään olisi pysynyt pukinnahkaisissa pöksyissäkään; sillä
hukka rakkareita hän väijyy, kuin piru syntisten sieluja.
_Achim_. Mitä höpiset!
_Lange_. Kyllä vaan, minä juuri itse vielä kehoitinkin häntä jättämään
juoksunsa huomiseksi. Mutta vieläkö mitä! Nyt on meillä kuutamo,
Lange-isä -- hän kutsuu minua Lange-isäksi -- ja samassa sieppasi
jousen seinältä, ja nyt metsään niin paljon, kuin käpälistä pääsi, se
sakramenskatun poika.
_Achim_. Ja minne hän meni?
_Lange_. Metsään -- minnekkäs muuanne? Jälkiä myöten -- minne sudet
ovat löngöttäneet -- suohon tahi hongikkoon -- min'en niin tarkoin
tiedä, missä ne rakkarit oikeastaan oleskelevat. Jos Tekin ehkä
tahdotte mennä hänen kanssaan metsästämään, minä tulen saattamaan Teitä
suolle.
_Achim_. Tuletko? Hm! Sinähän olet täydellisin, verrattomin konna.
_Lange_. Minäkö?
_Achim_. Sinä juuri, kettu lampaan-naamoinesi! Luuletko, ett'emme sua
tunne? Sinä saattaisit meidät suolle, joka on niin syvä ja vetelä, että
mies hevosineen sinne uppoisi, -- eikö niin?
_Lange_. Kauniita hevosia suohon -- sehän olisi vahinko! Hyi, herra
päämies, minä tosin olen halpa talonpoika, mutta -- -- --
_Achim_. Mutta koiraa koko mies. -- Hän on siis sutta ajamassa?
_Lange_. On ollut jo kaksi tuntia.
_Achim_. Eipä hullummasti valehdeltu. Sillä puoli tuntia sitten oli
vanha Liisa nähnyt hänet tuolla ulkona, pihalla.
_Lange_, Kas niin, Dörte, mitä minä olen sanonut. Liisa-muorin laita ei
ole oikein, hän näkee unta keskellä päivää. Liisa, näettekös, herra
päämies -- -- --
_Achim_. Vaiti, konna! Junkkeri on talossasi, sanon minä.
_Lange_ (suuttuvinaan). No, koska hän täällä on, niin kai hän täältä
löydetäänkin.
_Achim_. Niinpä luulen minäkin. (Kahdelle seuralaisistaan). Menkää,
tarkastakaa kaikki nurkat, koputtakaa kaikkiin laipioihin ja repikää
arkut ja laatikot auki.
_Lange_. Dörte, mene heidän mukaansa, avaa pöytä-laatikko ja
suola-astia. Ja kaiketipa heidän pitää pistää nenänsä vanhaan
kehtoonkin, joka on siellä ylisellä.
_Achim_. Pilkkaatko meitä, talonpoika? (kaksi aseellista ja Dörte
pois).
_Lange_. Siitä mua Herra varjelkoon. Mutta kyllä koko tämä mylläkkä
hyvin narrimaista on -- minun mielestäni. Ja minkätähden hän olisi
piilossa? Minä sanon, meidän junkkerilla on parahin omatunto koko
Pommerissa. Eikä hän enää niin pieni lapsukainen ole, että hänen
tarvitsis vitsaa pelätä, kun mamma häntä kutsuu. No, ja mitä se mamma
hänestä nyt oikeastaan tahtoo?
_Achim_ (on istunut vaarin-tuoliin, Lange seisoo aivan hänen
vieressään). Lurjus, mitä se sinuun kuuluu? (Katselee ympärilleen). Ken
asuu tuolla?
_Lange_. Siellä makaa äitini, herra päämies, ja tyttäreni, Dörte.
_Achim_. Sisään, Philip, tuonne, ja väännä sängyt tarkasti ylös-alasin.
(Kolmas aseellinen vasemmanpuoliseen kamariin).
_Lange_. Ripeästi! Käskekää hänen vain tarkoin nuuskimaan kaikki
hiiren-kolot. Sillä hiiriä, herra päämies, hiiriä siell'on julman
paljon.
_Achim_. Mitä tuo juutalais-roisto täältä etsii?
_Lange_. No, ettekö Te tunne Henoch'ia, herra päämies, ja hänen
poikaansa Isaak'ia? Onhan hän ostanut herra hovimarsalkilta monta paria
hevosia. Henoch! -- Luulempa, tonttu vieköön -- oikein, hän makaa jo
sitkeimmässä unessa. Nyt näette kuinka nuo kurjat narrit itseään
rääkkäävät; ne ovat matkustaneet tänään kymmenen tuntia, tulivat
Stolpesiin -- jalkapatikassa tietysti ja ainoastaan kahden pfennig'in
edestä leipää vatsassa, -- on paasto, näette -- kaloja eivät saaneet,
vaikka olisivat maksaneet taalerin joka suomuksesta. Mutta siinä saavat
nyt kärsiä siitä, että Judas kolmekymmentä hopeapenninkiä -- -- --
_Achim_ (on noussut, lyöpi nyykyksissä istuvaa Henoch'ia olkapäähän).
Haloi!
_Henoch_. Armoa, herra päämies. Vaikka minä olen vain kurja
juutalainen -- -- --
_Achim_. Sinut vielä keitetään ja paistetaan, juutalainen, jos vain
vähänkin uskallat tehdä koirankoukkuja. Sinä tiedät, missä junkkeri
oleskelee. Nyt suusi puhtaaksi, tai muuten -- -- (vetää miekkansa).
_Henoch_ (lankee väristen polvilleen hänen eteensä). Armoa, herra,
armoa! Minä olen viaton, minä ja Iisak-poikani, me olemme viattomat
kuni lampaat kedolla.
_Achim_. Sä vapiset, juutalainen! Sinä siis tiedät kaikki.
_Henoch_. Oi, onko ihme että vapisen, koska minut keitetään ja
paistetaan ja Isaak jää tuohon orvoksi, ja kaikki tämä sentähden, että
olemme viattomat kuni kukkaset kedolla.
_Achim_. Sano heti paikalla, missä junkkeri oleksii, muuten sinä ja
poika-rötkäleesi -- hei! (Menee Bugslaff'in luo ja nykii häntä
nutusta). Heräätkö, tai muuten miekkani teidät kumpaisenkin -- -- --!
(Lyö miekkaansa pöytään. Bugslaff tekee yht'äkkiä liikkeen).
_Gertrud_ (nousee äkkiä takan ääressä). Lopettakaa jo herran nimessä
vihdoinkin tuo julman raaka pakanallinen mölinänne; ymmärrättekö? Onko
nyt yht'äkkiä sota julistettu, poikani? Miksikä tuo mies täällä räyhää
ja sapeloitsee kuin mielipuoli, jotta ihmiseltä sydän polvikin putoaa?
_Lange_. Hän leikittelee vain, peloittaakseen kahta turvatonta
juutalais-raukkaa. Hän näyttää olevan oikein uljas herrasmies!
_Gertrud_. Jättäköön hän vain juutalaiset rauhaan (uhkaa sauvallaan),
ne ovat lepo-hetkensä vaivalla ansainneet. Kuuletteko, herra'? Ei
milloinkaan pidä kuultaman vanhan Gertrud'in, joka kohta on Jumalan
tuomio-istuimen edessä, oman kattonsa alla sallineen kahdelta
rehelliseltä juutalaiselta peloitettavan sielua ruumiista. Eikö niin
Hannuseni?
_Lange_. Oikein äiti. Nuo ovat muuten urhoollista väkeä, nuo
sotamiehet. Ne eivät ollenkaan pelkää syöstä kylmää rautaa moisen
aseettoman juutalais-pojan sydämeen.
_Achim_ (on sillä välin pistänyt miekkaansa huotraan, kokee peittää
häpeämistään). Kylliksi! Min'en tietänyt Lanzkessa osattavan -- -- --
Seitsemäs kohtaus.
(Oikealla palajaa) Dörte ja ne kaksi sotilasta (kohta sen jälkeen
tulee keski-ovesta) kaksi sotilasta, Henning (heidän välissään.
Myöskin aseelliset vasemmanpuolisesta kamarista palajavat päätään
pudistellen).
_Achim_. No?
_Sotilas_. Ei missään jälkeäkään, herra päämies.
_Achim_. (Polkee jalkaansa).
_Lange_. Näytitkö heille kehdonkin, Dörte?
_Achim_. Kirous! Ja kuitenkin olen vakuutettu kuin omasta hengestäni,
että tuo vanha kettu -- -- -- (Sotamiehet tuovat Henning'in).
_Toinen sotamies_. Herra päämies -- -- --
_Achim_. Haa, Carsten, mitä nyt?
_Toinen sotamies_. Löytäneet emme ole mitään, mutta tarkastaissamme
tallia, oli tämä renki hevosten luona ja murisi itsekseen kyllä
tietävänsä, missä aita on matalin.
_Lange_, ja _Dörte_ (puoliääneen). Henning!
_Achim_. Tule lähemmäksi, toveri! Sinä saat kelpo juomarahat, jos
ilmoitat, mistä junkkerin löydämme. Hänelle ei tapahdu mitään pahaa,
mutta meidän pitää toimemme täyttää!
_Henning_. (Tulee etu-alalle, lähelle Dörteä; katse synkkä).
_Dörte_. Henning, ethän toki -- -- --
_Henning_. Luonnollisesti, Dörte-neito! Henninghän on vain renki, hän
ei tohdi hiiskahtaakkaan. Oho! Miltäs täällä nyt näyttää? (puoliääneen
Dörtelle) Onko Henoch-vanhus aivan yht'äkkiä saanut lapsia ja vallan
täysikasvuisia? Hä?
_Dörte_. Henning-kulta, minä lupaan sulle -- -- --
_Henning_. Haha! Tuon hiiren-loukun minä tunnen. Ee-e', herra päämies,
älkää luulkokkaan Henning'in enään antavan mokoman korkeamielisen talon
tyttären vetää miestä nenästä. Sitä on Henning jo liian kauan
sallinutkin. Mutta nyt -- -- --
_Achim_. Et ainakaan vahingolle tule (näyttää hälle kukkaroa).
_Henning_. Pitäkää vain itse roponne, ja vaikkapa tarjoaisitte sata
taaleria, rahalla ette Henning'iä viekoittele. Ellen olisi vannonut
kostaa tuolle herttua-junkkarille, että hän täällä sieppasi lusikkani
nenäni edestä, juuri kun sitä ai'oin vatiin kuroittaa -- -- --
_Achim_. Sinä siis vihaat nuorta herraa?
_Henning_. Ja tietäkääs minkätähden! Katsokaas, herra päämies,
ennenkuin hän tuli Lanzkeen, pidettiin minun aivan kuni omaa lasta,
eikä isäntä eivätkä muutkaan olisi voineet elää eikä kuolla ilman
minutta. Eivätkös asiat olleet sinnepäin, isäntä?
_Lange_. Suus'kiini, kurja kadehtiva jäärä!
_Henning_. No niin, kadehtiva minä olen, mutta nytpä en sentähden
pidäkkään suutani kiini. Te olisitte myöskin kadehtiva, jos teitä
janottaisi ja joku joisi kruukkunne kuiviin, tai jos olisitte
nälissänne ja joku sieppaisi viimeisenkin leipäpalasen suustanne. Ja
sentähden -- -- --
_Achim_. Lyhyesti lausuen: Missä on junkkeri?
_Lange_. Tuo konna on hevosilla palaisiksi ajettava, jos hän vain --
koira! (Uhkailee itsekseen).
_Dörte_. Armahin kulta Henning, jos nyt minä -- -- --
_Henning_. Ei mitään! Minä kostan! Te voitte testamentteerata mulle
tilanne ja talonne, ja vieläpä tyttärennekin lisäksi -- minä hylkään ne
ja kostan! No niin, teitä on ai'ottu pettää, herra päämies. Sillä
junkkeri, jota etsitte -- -- --
_Achim_ (äkkiä). On talossa? (Äänettömyys).
_Henning_. Ei, herra päämies!
(Lange ja Dörte koettavat salata hämmästystään).
_Achim_. Minne hän on mennyt?
_Henning_. Hän tietää teidän aikovan joko hyvällä tai pahalla viedä
hänet Rügenvaldeen, hän sai kuulla sen jo kaksi tuntia sitte, ja
sentähden laitti hän itsensä pois, varmaan -- -- --
_Achim_. Minne?
_Henning_. Niin niin, viitatkaa te vain, isäntä. Suuni minä puhun
puhtaaksi vaikka -- --. (Achimille). Hän ratsasti Malkhov'iin hakemaan
Kurt Flemming'iltä apua herra von Massov'ia vastaan -- no, nyt tiedätte
kaikki, laittakaa vain niin, että saavutatte hänet.
_Achim_. Ratsaille! (Sotamiehet ulos). Tänne, talonpoika! (Lange
lähenee häntä tyynenä). Sinä tiesit junkkerin olopaikan, ja salasit
sen, huolimatta rouva herttuattaren käskystä?
_Lange_. Niin, herra päämies, sitä en saata kieltää.
_Achim_. Sinä olet kavaltaja.
_Lange_. Mahdollista kyllä, herra päämies. Mutta sitä en ole tähän
saakka tiennyt.
_Achim_. Sinun pitää ratsastaa kanssamme Malchov'iin ja sieltä
Rügenvaldeen, maan ruhtinattarelle teoistasi tiliä tekemään.
_Lange_. Kyllä vaan, herra päämies. Minä olen itsekkin jo monta aikaa
halunnut puhua sanasen rouva herttuattaren kanssa.
_Achim_ (kahdelle sotamiehelle). Sitokaa hänen kätensä. Philip ottakoon
hänet eteensä hevosen selkään.
_Dörte_. Isä (Bugslaff liikuttaikse äkkiä).
_Lange_. Olkaa huoletta, lapset! (painolla) Niinkuin sanottu,
sotapetoksia pitää olla, eikä niitä tarvitse itse herttuankaan hävetä.
-- Annappas, Dörte, mulle joku lakin-tapainen myöskin. Kas niin! Ja
sitokaa nyt käteni sukkelaan, ennenkuin ennätän vääntää niskat nurin
tuolta kirotulta konnalta! (Henning seisoo vakaana). Kahlehtikaa vain
sekin jonnekkin nurkkaan; se on suurin roisto ja valehtelia,
se -- -- --
_Achim_. Ei mitään soimauksia! Henning, minä jään sulle suureen
kiitollisuuden-velkaan. (Langelle) Nyt pois, lurjus!
_Lange_. No, äiti, pitäkää vaaria talosta. Luultavasti päästetään
minut piankin irti. Nuori herttuani (kovemmin) ei toki jättäne mua
vanki-luolaan mätänemään; onhan vielä muitakin kunnon pommerilaisia,
jotka auttavat häntä rutistamaan tuota, jumal'auta meitä, tuota
Massov'ia.
_Achim_ (työntää häntä ulos). Ole varoillas, jos henkes on sulle rakas!
_Lange_. No, herran nimeen sitte! Hyväst' nyt. Dörte! (Viedään ulos).
(Bugslaff nousee varovasti, Henoch nostaa päänsä pöydästä;
Henning seisoo aivan etu-alalla, katse miellyttävän kirkas;
Dörte sulkee oven isänsä jälkeen. Äänettömyys. Katsastajien
kuullaan poistuvan).
_Dörte_ (palajaa). Poissa!
_Bugslaff_ (hypähtää ylös, heittää pois valepukunsa.). Pelastettu!
Mutta -- liian kalliilla hinnalla!
_Dörte_ (entäen Henning'in luo). Ja vaikka sinä olet kavala, paha,
kadehtiva ihminen ja vaikka olet peloittanut meidät puolikuoliaiksi,
juuri sentähden täytyy mun sua syleillä.
_Bugslaff_. Henning! Kunnon, uskollinen Henning! (Puristaa hänen
kättään).
_Henning_ (seisoo tyynenä, antaa tehdä itselleen mitä tahansa). Tämähän
kaikkein helpointa!
Neljäs näytös.
Torni-huone Rügenvalden linnassa. Oikealla kalteri-ikkuna. Perällä
ovi. Etu-alalla pöytä ja penkki. Pöydällä vesi-astia.
Ensimmäinen kohtaus.
_Hans Lange_ (makaa penkillä, hattu pään alla; nukkuu, puhuu unissaan).
Aina uskaljaasti, junkkeri -- _noin_, oikein --! Mitä? Rukoukseenko
ruveta? -- Kova onni! -- -- Henoch -- minä leikkaan sulta nenän poikki,
jos vain -- hyi, vapiset kuin vanha -- -- Ee-e' -- kas niin! Ottakaa se
kiini, Bugslaff, tuo susi -- tuo Massov -- susi -- -- --
(Ovi aukeaa, Henning tulee, kantaen koria, häntä seuraa
Vanginvartia, joka viittaa vanhukseen ja samassa poistuu).
_Henning_. Hyvä on, Veit. Kyllä minä pidän huolen. -- Tuossa hän makaa.
Pitää kai herättää hänet. (Panee korin pois, menee nukkuvan viereen).
Lange-isä! (ravistaa häntä) Ai'otteko maata tuomiopäivään saakka?
_Lange_ (unen horroksissa). Dörte -- jokohan on -- Henning, se vain
aina -- -- (hieroo silmiään).
_Henning_. Henning on aina vain esillä -- ja esittääpä jotain nytkin!
-- Jos herra von Massov'ia kauniisti rukoilette, lähettää hän teidät
neljän hevosen kyydillä taivaaseen; siellä saatte sitten itse koota
ruumiinne palaset yhteen jälleen.
_Lange_ (nousee istualleen, iloisesti). Vai niin, nyt ei näemmä
ollakkaan Lanzkessa enää. Hyvää huomenta, Henning.
_Henning_. Päivää!
_Lange_. Kuinka pitkälle on jo aika joutunut?
_Henning_. Päivä on vasta puolessa. Tuolla alhaalla linnan-kyökissä
käristetään par'aikaa pässinreittä. Se haiskahti oikein hyvältä.
_Lange_. No, eikös vain, hiisi vieköön, olempa kokonaista kaksitoista
pitkää tiimaa vetänyt unta päähäni. Mutta minä olinkin eilis-iltana
lemmon väsyksissä. Mokoma nelistäminen aamusta iltaan myöhään, se
tuntuu liian tuntuvasti vanhoihin luihin.
_Henning_. (Nauraa itsekseen).
_Lange_. Sitte ne tahtoivat minulta tietää, missä junkkeri muka
oleskelee. Niin, sanoin minä, ellei hän ole täällä, lie hän tehnyt
tiellä toisen päätöksen. Mutta tänne hän ainakin lähti, kuulittehan sen
itse siltä Henning-roistolta.
_Henning_ (Pyyhkäsee kädellään hiuksiaan, hymyillen).
_Lange_. Sitte ne sadattelivat ja kiroilivat kuni hurjat, ja minä
kökötin vain aivan rauhassa niiden keskellä, mietiskellen: Piru
periköön teidät kaikkityyni pala palalta! No, ja sitte ne syöttivät
pari tuntia, ja sitte satulaan jälleen ja aika vauhtia Rügenvaldeen. Ja
miten Massov karjui, kun minä joka suhteessa jäin syyttömäksi -- sen
kai arvannet. Vihdoin laitettiin minut tähän huoneesen, joka näköjään
on jonkinlainen aarre-aitta. Ei täältä juuri helpolla ihmistä varasteta
ainakaan, se on varma. No, mutta sanoppas, kuinka on teidän käynyt?
ja Dörte lähetti teille terveisiä. Ruskea lehmä sai viime yönä vasikan,
sonni-vasikan, ja susi vei jälleen lampaan. Kauroja ai'oimme -- -- --
_Lange_. Tuon saatat kertoa sittemmin. Minä tahdon tietää, miten
junkkerin on laita.
_Henning_. No, aluksi niin ja näin. Hän aikoi ensin kaikkien renkien
kanssa lähteä ratsastajia takaa-ajamaan. Vasta sitte, kun me häntä
kieltelimme, muisti hän isänsä kuoleman ja muuttui hurjan raivoksi;
sitte mummo lohdutteli häntä. Sitte pyysi hän satuloitsemaan Papurikon
ja ajoi täyttä laukkaa Buggenhagen'in herran luo, pyytämään sitä
ja_Henning_. Tähän saakka varsin hyvin, isäntä. Mummo on hyvissä
voimissa
toisiakin avukseen. Ja tuskin oli hän poistunut näkyvistämme, niin tuli
kolme herraa ratsastaen, Krokov'in ja Devitz'in herra -- kolmatta
min'en tuntenut -- ne kysyivät Bugslaff-herttuaa, ja kun me sanoimme
hänen menneen Buggenhagen'in herran luo, kääntyivät ne vasemmalle
ympäri ja nyt kuni tuuliaispää hänen jälkeensä; mutta ett'eivät ne
hälle pahaa aikoneet, sen minä kyllä huomasin.
_Lange_ (juhlallisesti). Vanha Jumala elää vielä, Henning. Saatpa
nähdä, ennen päivän laskua kuulemme jälleen uutisia.
_Henning_. Ehkäpä kyllä! -- Ja sitten, isäntä, sitte lähetti Dörte
teille jotakin; hän arvasi hyvin, ett'ei teitä täällä liiaksi lihoteta
(tyhjentää korin).
_Lange_. Kiitoksia poikani. Minull' onkin nälkä, kuin talvisella
sudella.
_Henning_. Ja tämän putellin -- hyvää Stargardt'in olutta -- tämän
pisti vanginvartia mulle salaa teitä varten. Se on se Veit Klinker,
meidän sepän veljenpoika, ja paitsi sitä on kaikilla paha silmä
Massov'iin.
_Lange_ (istuu pöydän ääreen, juo). Tämä virvoittaa, Henning! Min'en
ole neljäänkolmatta tuntiin maistanut mitään muuta, kuin vettä, ja
vettä -- sen tiedät sinäkin -- min'en kärsi saappaissanikaan, sitä
vähemmin vatsassa.
_Henning_. Pitäkää hyvänänne. Tämähän onkin viimeinen päivällisenne.
_Lange_ (syöden, tyynesti). Miksi niin, Henning?
_Henning_ (pyyhkien tukkaansa). Hm! Niin! Kyllähän te tiedätte,
että -- -- --
_Lange_. Minä luotan junkkeriini. -- Täm'on oivallista olutta (juopi).
_Henning_. Rasvatkaa vain kurkkuanne; sillä kyllä teidät hirtetään --
vähintäinkin.
_Lange_. Sinullapa lohdutusta!
_Henning_. Voipi ehkä tulla pelastus -- voipi tulla _kuolemakin_. Veit
kai tietää parhain. Mutta syökää vain toki rauhassa, jos teitä maittaa;
saattaahan vielä pari hetkeä -- -- --
_Lange_. _Mitä_ Veit tietää? Aukase suusi äläkä aina mutise hampaittesi
lomitse. Mikä saattaa vielä pari hetkeä -- -- --?
_Henning_. No, saattaa kestää vielä pari hetkeä, ennenkuin teidät
hirtetään tai mestataan tai ruhjotaan tai neljään palaan revitään
tai -- -- --
_Lange_. Tomppeli! Ja sitäkö vielä pelkäisin!
_Henning_. Hm! -- Niin! -- Minun puolestani -- -- --
_Lange_ (nousee). Henning, pidä nyt suusi kiini, -- tai puhu kaikki
suoraan!
_Henning_. No, koska tahdotte tietää, niin: Hovimarsalkki on kiistellyt
herttuattaren kanssa, hän tahtoi teidät hirtättää -- uusi hirsipuu
valmistui vasta neljätoista päivää sitte, ja siinä riippuu jo paraikaa
eräs räätälin-sälli, joka saksilla pisti mestarinsa tyttären kuoliaksi.
_Lange_. Kaunista seuraa!
_Henning_. Ja hän -- ei tuo räätälin-tytär, vaan herttuatar -- on kyllä
rukoillut edestänne. Mutta, sanoi Veit, vihdoin tapahtuu kuitenkin
Massov'in tahto, ja, kuten hyvin tiedätte, hän ei suinkaan teidän
hyväksenne pistä sormeaan nuoran väliin. Korkeintaan antaisi hän teidät
mestata hirttämisen sijaan, -- no, ja jospa vain minun pitäisi valita
niistä toinen, en tietäisi muuta neuvoa, kuin lyödä arpaa.
_Lange_ (Kävelee edestakaisin, kädet selän takana).
_Henning_. Älkää sentään antako ruoan pahentua. Kaikkienhan kuolla
pitää. Dörtelle olisi toki mieleen, kun huomaisi laitoksensa käyneen
kaupaksi.
_Lange_. (Seisoo kalteri-ikkunan ääressä, katselee ulos).
_Henning_. Mitä minun piti sanoa: Kuinkas nyt _vast'edes_ menetellään?
-- Talvi-kylvyä teidän ei tarvitse ollenkaan pelätä ja kyllä
elukoistakin huoli pidetään. Tiedänhän minä teidän tahtonne. Mutta --
siinä on -- no, kyllähän te tiedätte -- -- --
_Lange_ (itsekseen). Sen uskonkin Massov'ista!
_Henning_. Lange-isä, olenhan jo pyytänyt teiltä Dörte-tytärtänne.
Tähän saakka te olette nauranut mua, ja minun on täytynyt tukehduttaa
toivoni. Nyt luulen toki naurunne loppuneen, koska tiedätte -- (viite,
merkitsevä hirttämistä) ja kun talo ja tila on isäntää vailla -- ja jos
Dörte minusta _huolii_, niin sopisimme asiasta _vihdoinkin_, ja
senvuoksi olisi paras -- että antaisitte meille siunauksenne, --
tietäisi toki missä olisi -- eikä kuolemakaan tuntuisi teistä niin
vaikealta, kun tietäisitte tyttärenne -- -- --
_Lange_ (on kääntynyt). Seis, hirtehinen! Sainpa sinut kiini vihdoinkin
viekkautesi telineiltä? Saatanallinen konna, kavala kuin synti!
Lämmitit ensin helvettini kyllin kuumaksi, saadaksesi mieleni
heltymään, ja sitte pitäisi Hans Langen antaa isällinen siunauksensa --
eipäs, poikaseni! -- Ei sanaakaan enää mestaamisesta eikä hirttämisestä
eikä naimis-puuhista eikä siunauksesta! Korjaa pois, Henning, ruokasi
ja koiran-juonesi, ja jos vain Dörte on tähän pienintäkin sekoittanut,
niin -- jos minä vielä kotiin pääsen -- ukkosen tuli ja leimaus
-- -- --! (Torven-toitotus alhaalta linnan-pihalta). (Äkkiä hiljemmin).
No, mitä merkitsee meteli tuolla alhaalla?
_Henning_. Rügenvaldessa toitotetaan aina, kun jotain yleistä tapahtuu.
Neljä vuolta sitte, kun noita Maria Schlimmenitz poltettiin, -- silloin
toitotettiin samalla tavoin. (Menee tyynenä ikkunan ääreen).
_Lange_. Taivahan Tekiä! Jos todellakin niin loitos -- ei, ei, siten en
ole Bugslaff'ia tuntenut. Henning, mitä nyt on tekeillä?