sinut luinesi, lihoinesi, sä mieroon juossut herttuan-sikiö! Minun käy
aina sydämelleni, kuullessani ja nähdessäni, kuinka hyvin kaikki häntä
kohtelevat. Olen aivan, kuin noiduttu -- -- aivan kuin aina joku
kurkkuani kuristeleisi. Tuhat tulimmaista! Jospa vain pääsisin tieheni
täältä -- mutta jättää hänet tänne aivan yksin vehkeilemään isännän
selän takana -- --. Ee-e'! Niin tuhmia emme sentään olekkaan! Mutta
saada hänet pois, -- tavalla tai toisella -- jos se onnistuisi, sepä
oisi parasta. Sittemmin, varmaan -- asia ei saa jäädä entiselleen, ja
sitten -- -- --
_Dörte_ (tulee, alkaa askarrella astioiden kanssa takan ääressä).
Oletko sinäkin vielä täällä, Henning?
_Henning_. Kuten näet, Dörte. Vaan ole huoletta, kyllä minä kohta menen
tieheni.
_Dörte_. Minusta nähden ole tai mene, samantekevä.
_Henning_. Sinusta nähden, Dörte? -- Niin, luonnollisesti, sinusta on
aivan samantekevä, onko Henning'iä olemassakaan. Sinä muistelet tuota
tuolia paljon enemmän kuin minua.
_Dörte_. Tuolista onkin paljon enemmän hyötyä, kuin mokomasta
jöröpäiistä, joka ei tee muuta, kuin murisee ja vääntelee naamaansa.
_Henning_. Niin, mutta ihmisen pitää todellakin olla tammipölkky,
voidakseen mitäkään hiiskumatta kärsiä kaikkea.
_Dörte_. Kuuleppas, Henning, sun kurisi alkavat ajan pitkään tuntua
tukalilta. Miksi sinä alati kieput ympärilläni, nostellen olkapäitäs?
Ja mitä nuo haa- ja hm-huudahdukset ynnä muut hullun-vehkeet
merkitsevät? Ken on sinulle pahaa tehnyt, jotta aina kävelet kyräillen,
kuin kiukkuinen sonni?
_Henning_ (hieroen hattuaan käsiensä välissä). Minullekko, Dörte? Oi,
minulle ei ole kukaan mitään tehnyt; kenpä viitsis tehdäkkään
Henning'ille mitään; Henning tekee työnsä, kulkee omia teitään, jättäen
lopun taivahan Taaton huostaan. Mitäpä huolittaiskaan Henning'istä;
Henning on vain palkka-renki, on vain olevinaan pikkusen parempi kuin
tavallinen, nelijalkainen työ-juhta; niinkauvan kuin se auran va'on
päähän viepi, ei sille kukaan mitään tee. Kenpä viitsis tehdäkkään
Henning'ille mitään?
_Dörte_. Tuhmia puheita!
_Henning_. Niinpä niinkin, -- niinkuin renki puhua osaa. Prinssi osaa
tietysti paremmin.
_Dörte_. Siihenkö tähtäsit? Sitäpä ajattelinkin!
_Henning_. Tietysti niinkauvan kuin ei prinssiä ollut pilkisteltävänä,
oli Henning kylliksi hyvä. Silloin kuului "kulta Henning" ja "hyvä
Henning", Henning siellä, Henning täällä, Henning kaikkialla. Ja jospa
vain pähkinä-pensaat tuolla alhaalla puutarhanaidan vieressä voisivat
puhua -- -- --
_Dörte_ (kädet puuskassa, mennen aivan hänen eteensä). Olehan toki
vaiti, ja suo _mulle_ suunvuoro. Minä tiedän varsin hyvin, että välimme
muinoin oli toisin, mutta _minulla_ yksin on syy sitä valittaa.
_Henning_. Luonnollisesti! "Tule tänne, syyparka -- --!" Miesväen
niskoilla vika aina makaa, -- tiettyä se.
_Dörte_. Miksikä sinä, joka ennen olit iloinen, nöyrä ja hyväluontoinen
poika, heti muutuit vanhaksi jöröpääksi, kun nuori junkkeri taloon
tuli?
_Henning_. Hm! Kenties juuri sentähden, että hyvänluontoinen,
ystävällinen Dörte-neito muuttui ylpeäksi, heiluhäntäiseksi
ryökkynäksi, heti kun nuori junkkeri taloon tuli.
_Dörte_. Nytpä valehtelit kurkkusi täyden, Henning.
_Henning_. Luonnollisesti! Ainahan miesväki valehtelee, kun naisväelle
puhtaan totuuden sanoo.
_Dörte_. Totuuden? _Minä_ sanon _sinulle_ totuuden, Henning. Aivan
hyvin huomasin minä jo alustapitäin, kuinka sinun nenääsi kirveli, kun
nuori herramme Lanzkeen tuli. Ja siitä päivästä aikain olet sinä
vaaninut minua, kävellyt kuin kissa kuuman puuron ympärillä, ett'en ole
saanut junkkeria tervehtiäkkään, ennenkuin sinä olet kuonosi väliin
tunkenut. Minä sanoin itsekseni: Mitä, -- siitäkö kohdasta saapas nyt
puristaa? Ja tuonko ai'ot vihdoin mieheksesi ottaa, mokoman
pahankurisen, ilkeän kippura-nokan? Siitäpä vasta aika huoneen-ristin
saisitkin. Ei -- ja nyt _heti_ pitää mun hälle huomauttaa, että
aikeensa minun suhteeni huonosti onnistuvat, ja olla iloinen junkkerin
kanssa, josta asianomainen huomatkoon, että kohteliaita ihmisiä
kohdellaan kohteliaasti ja törkeitä hölmöjä -- _kartetaan_. Niin on
asia! Nyt sen tiedät, jätä siis minut rauhaan tuhmuuksiltasi! (Kääntyy
äkkiä, menee jälleen takan luo).
_Henning_. Luonnollisesti! Ensin panevat he ihmisen pään ihan pyörälle,
ja sitte pitää heidät jättää rauhaan! Jatkakaa vain, kulkekaa vain
tietänne eteenpäin, Dörte-neito; kyllä minä teidät rauhaan jätän. Mutta
häntä, tuota maankuleksiaa, tuota prinssiä -- -- --
_Dörte_. No?
_Henning_. Jota meidän on täytynyt nenästä neuvoa, joka valjastaa
hevoset auran taakse -- -- --
_Dörte_. Onko se hänen vikansa?
_Henning_. Häntä min'en pidä pölhöäkään parempana, vaikka hän itse
kummittelee olevansa taivahan Tekiätä viisahampi.
_Dörte_. Niin sinä todellakin "puhut kuin keitetystä lampaan päästä."
Vaan omaksipa turmiokses pakisetkin, poikoseni.
_Henning_. Ja jos ei mulla enää muuta turmeltavaa ole, menen jo ajoissa
pähkinäpensaasta hakemaan itselleni parin notkeita raippoja, ja kun
vain vielä kerran näen prinssin tuhmuuksia tekevän, otan niillä hänen
selästään "kirjavan takin mittaa" -- ja oikein aika miehen kädellä!
_Dörte_. Koetappas vain!
_Henning_. Ja ellei hän sittekään tapojansa paranna, niin -- -- (käärii
hiansa ylös).
_Dörte_. Henning, sinä olet -- -- --
_Henning_ (puhuu itsensä suutuksiin). Villi peto, minä tiedän sen,
siksipä en tahdo näyttääkkään paremmalta kuin olen, ja se, joka koskee
siihen, mikä minun omani on ollut, se saapi toden totta tuntea
villi-pedon puremia, se joutuu heti kohta hiiden pohtimeen, ja juuri
tuo maankuleksia -- -- --
Kolmas kohtaus.
Entiset. Bugslaff (tulee reippaasti).
_Bugslaff_. Henning! Missä olet? Isäntä on jo kolmesti kutsunut sua.
_Henning_ (pelästymällä, hitaasti käärien hiansa alas jälleen). Hyvä,
minä tulen paikalla. Täytyi täällä ensin vähän soittaa suu-peliä.
(Sylkee kämmeniinsä, heittää viikatteen olalleen ja menee vitkaan
ovelle, sill'aikaa Bugslaff lähenee Dörteä. Henning kääntyy vielä
kynnyksellä, katsoo heihin, uhkaa kärsivänä viikatteella, sulkee oven
mentyään,)
_Bugslaff_. Mikä on tuon pojan maksan mullistanut?
_Dörte_ (nyreissään). Hän on narri. Mitäpä hänestä. Mutta mitäs _Te_
täältä etsitte?
_Bugslaff_. Mittaus-ketjujani ja tadikkoa.
_Dörte_. Ne ovat ladossa, oven takana.
_Bugslaff_ (tarttuu hänen käteensä). Dörte, sanoppas totuus: Henning on
paha sua kohtaan; eikö niin?
_Dörte_. Mitä se Teihin koskee? Minä selitin jo hänelle asian.
_Bugslaff_. Mitä hän sinusta tahtoo? Mitä hän yhä itsekseen jörisee ja
sadattelee? Enkö saa sitä tietää?
_Dörte_. Ei se ole mikään salaisuus, saatte vaikka käsin tunnustaa
sitä. Meidän välimme oli muinoin varsin hyvä ja kerran annoin hälle
lupauksen että, ellei muka isällä olisi mitään vastaansanomista, minun
puolestani kyllä voisimme koitua pariksi. Mutta luultavasti ei isä
koskaan anna minua hänelle, kun hän on ainoastaan palkka-renki ja
vallan köyhä.
_Bugslaff_. Sinäkö tuon törkeän veitikan vaimoksi?
_Dörte_. Hän olisi kyllin siisti minulle, ellei hän vain olisi niin
kiivas ja äkäinen. Mutta kun hän vain näkee minun Teidän kanssanne
puhelevan ja naureskelevan, joka ei suinkaan lie synnillistä, joutuu
hän heti raivoon ja on -- --
_Bugslaff_. Mustasukkainen? Minuun?
_Dörte_. Hän on narri, sanoinhan sen jo? Minä muka olen viehättävä
makupala prinssille.
_Bugslaff_. Dörte, armas sulo Dörte -- -- (kietoo käsivartensa hänen
ympärilleen.)
_Dörte_. Älkää! -- Antakaa mun olla, junkkeri. Te ette suinkaan kosi
minua, ja ainoastaan huvikkeeksenne, Teidän ruhtinaallinen armonne --
_Bugslaff_. Mutta jos minä vannon -- -- --
_Dörte_. Korvia myöten olevanne rakastunut minuun? Hahaha! Sepä vasta
olisikin puhtainta totuutta! Te ette mielestäni näytä juuri
hullummalta, mutta min'en pitkinä päivinäni ole nähnyt haukan ja
varpusen yhdessä pesää rakentavan. Kun yhtäläiset yhteen liittyy,
silloin sovussa ne viihtyy -- aivan niinkuin Noakin arkissa.
_Bugslaff_. Yhtäläiset? Oi, Dörte, mikä onni isälleni siitä, että nai
kuninkaan-tyttären? Mieleisensä kauniin, hurskaan talonpoikaistytön
kanssa olisi hän elänyt paljon onnellisemmin.
_Dörte_. Siinäpä se: Äiti-rouvanne on olevinaan korkeampaa sukua eikä
siis vertaisensa parina. Minun sananparteni pitää paikkansa.
_Bugslaff_. Dörte, osoitatko mulle pikkuruisenkaan hyvyyttä?
_Dörte_ (nypiellen rukin ääressä). Miks en? Pitäähän lähimmäistään
rakastaa, ja Te olette minun lähimmäiseni, niinkuin Henning'ikin.
_Bugslaff_. Näetkös, Dörte, isäsi on tehnyt mulle paljon hyvää. Ilman
häntä istuisin yhä vielä vankeudessani, kiroten kurjassa velttoudessani
mun syntymä-päivääni, ja unohtaisin velvollisuuteni sekä itseäni että
tulevaisuuttani kohtaan. Vasta täällä olen tullut huomaamaan, mitä
rehellinen päivätyö merkitsee, ja olen tehnyt päätöksen, joka koskee
koko elämääni, enkä minä koskaan unhoita, että isäsi on minut siihen
johtanut. Mitä olisi, jos minä, vihdoin hallitsiaksi tultuani,
sanoisin: Sen ja sen hyvän työn on talonpoika Hans Lange mulle tehnyt,
ja nyt minä otan hänen tyttärensä puolisokseni, merkiksi -- -- --
_Dörte_. -- -- että olisitte oikein lapsekas ja ett'ei Teille vain
millään muotoa maata ja hallitusta uskottaisi.
_Bugslaff_. Voi sua, kelvoton, noinko sinä unohdat kunnioituksesi
tulevata hallitsiaasi kohtaan? Pyydä heti anteeksi, muuten tukin minä
jumalattoman suusi.
_Dörte_. Tehkää mik'on tehtävänne, minä puhun, mitä tahdon.
_Bugslaff_. Siitä sua pitää sakottaa, maankavaltaja! (Suutelee häntä).
_Dörte_. Menkää tiehenne! Te olette paljoa häijympi kuin Henning.
_Bugslaff_. Etkö lakkaa soimaamasta, vallaton? Odotappas!
(Aikoo jälteen suudella Dörteä, vaan tämä pakenee, juoksee
takan taakse, Bugslaff jälessä. Samassa aukeaa ovi ja sisään
astuu Massov, jota seuraa Henning, joka kääntyy heti takaisin,
heitettyään tarkastelevan silmäyksen Dörteen.)
Neljäs kohtaus.
Massov. Bugslaff.
_Massov_. Täälläpä vasta hupaista. Älkää olko millännekään, junkkeri.
(Dörte juoksee kamariin, vasemmalle.)
_Bugslaff_ (katselee ympärilleen, kivestyneenä.) Haa! Massov!
_Massov_. Tehän huvitteleitte oikein maalaisen tapaan, leikitte
"koira- ja kissa"-leikkiä tai viatonta "avio-leikkiä" -- tai miksi sitä
täällä Lanzkessa nimitetään? Miksikä juoksi sievä leikkitoverinne pois?
Minun on hauska katsella nuorison huvituksia.
_Bugslaff_. Herra von Massov -- mikä saattoi Teidät tänne? Sanokaa
pian, mmull'ei ole aikaa -- -- --
_Massov_. No no, junkkeri, eihän toki niin kiirettä. Olettehan
kaiketikkin varma tytöstänne, enkä minä suinkaan yöksi tänne jää.
_Bugslaff_. Mitä tuo? Min'en salli sitä tyttöä pilkattavan.
_Massov_. Pilkattavan? Minun mielestäni pitäisi hänen lukea
kunniakseen, että Teidän ruhtinaallinen armonne alentaa
itsensä -- -- --
_Bugslaff_ (kiivaasti). Massov --! (malttaa.) Jumalan haltuun, herra
hovimarsalkki! (menee perä-ovelle päin.)
_Massov_ (itseks.). Moistako nuottia nyt? (jyrkästi) Minun täytyy
pyytää Teidän ruhtinaallista armoanne kuuntelemaan minua hetkisen.
Min'en ole turhaan ratsastanut kolmea tuntia, ainoastaan maanilmaa
nauttiakseni ja kuunnellakseni sammakkojen kurinaa Lanzken
ojien-reunoilla (istuu vaarin-tuoliin).
_Bugslaff_ (palajaa). Ette suinkaan, herra von Massov, teillä on
varmaankin pätevämmät syyt. Sanonko minä, mikä teidät on tänne
houkuttanut? Te toivotte minun täällä, yksinkertaisten talonpoikien
seurassa, tykkänään unohtaneen sukuni ja sekä sielultani että
ruumiiltani muuttuneen tylsämieliseksi ja veltoksi, jotta oma isäni,
jos hän vielä näkisi minut, halveksien poistuisi minusta, aatelisto
nostelisi olkapäitään ja minä tulisin koko kaupungin pilkaksi; sillä
minä tiedän hyvin, mihin suuntaan te vehkeitänne viritätte. Mutta
kautta Jumalan, joka on johdattanut niin, että teidän itse on täytynyt
minut tämän katon alle saattaa, kautta Jumalan vannon: Te ette saa
nauttia konnankoukkujenne hedelmiä, niinkauvan kuin ainoakin hengähdys
tätä rintaa kohottaa ja heikoinkin jäntere tätä kättä jännittää. Ja nyt
menkää kotiin ilmoittamaan se äidilleni!
_Massov_. Joka varmaan hämmästyy siitä yhtä suuresti, kuin minäkin.
Minua sanomattomasti huvittaa nähdä maan-ilman tehneen teille hyvää. Te
olette, kuten toivoimmekin, vaurastunut muunkin ettekä ainoastaan
kielenne suhteen; mutta ihmistuntemisessa ette näiden kunnon
talonpoikien parissa ole juuri sanottavasti edistynyt. Jos Hans Lange
on joitakuita oikkuja päähänne saanut -- -- --
_Bugslaff_. Min'en tarvitse ketään korvaani kuiskuttamaan, tietääkseni
minkälaisena miehenä minun tulee teitä pitää. Eikä täällä mikään pelko
estä mua teille sitä suoraan sanomasta.
_Massov_. Rehellisyys maan perii. Mutta rehellisyydessä pitää myöskin
aina olla ymmärrystä, ja teidän ruhtinaallinen armonne on -- vielä
liian nuori.
_Bugslaff_. Kylliksi vanha käsittämään -- -- --
_Massov_. Minä pyydän teidän korkeuttanne kuuntelemaan ilmoitusta, joka
tulee rouva herttuattarelta teille.
_Bugslaff_. Ilmoitusta?
_Massov_. Joka toivottavasti todistaa, kuinka epäjärjellisiä
soimauksenne ovat, joita olette armossa ottanut tehdäksenne nuoruutenne
johtajaa vastaan. (Gertrud tulee, sauvaansa nojaten, nähtävästi
huomaamatta sisällä-olioita, menee rukkinsa ääreen, vetää sen takan
luo, alkaa kehrätä).
_Massov_. Ken on tuo vanha vaimo?
_Bugslaff_. Hans Langen äiti.
_Massov_. Käskekää hänen mennä ulos.
_Bugslaff_. Hän on aivan kuuro ja ymmärtää ainoastaan poikaansa ja sen
tytärtä.
_Massov_. Rouva herttuatar on ihastunut siitä, että Te, muutaman
kuukauden täällä oltuanne, olette ruumiillisesti vaurastunut ja
jättänyt monta pahaa tapaa.
_Bugslaff_. Todellakin?
_Massov_. Mutta nyt luulee hän olevan otollisen ajan hankkia Teille
olopaikan, joka paremmin, kuin tämä kehno maakylä, sopii Teidän
ruhtinaallisia lahjojanne kehittämään.
_Bugslaff_. Onko mahdollista? Hän myöntyy siis hartahinpiin toivoihin
ja päästää minut isänsä luo sotatanterelle?
_Massov_. Valitettavasti kyllä lienee päteviä syitä yhä vielä -- -- --
_Bugslaff_ (katkerasti). Tiesinhän sen! Päteviä syitä, todellakin!
_Massov_. Puolan kuninkaan hovi on paikka, jonne rouva herttuatar
tahtoo Teidät lähettää.
_Bugslaff_ (hämillään). Mitä sanotte? (Vanha muori heittää
tuontuostakin tarkastelevan silmäyksen Bugslaff'iin; seuraavan puheen
ajalla nousee hän äkkiä, menee ulos perä-ovesta.)
_Massov_. Puolan kuninkaan hovi. Siellä on toki koko elämä vähän
ritarillisempaa, kuin Hans Langen luona Lanzkessa. Siellä saa
nähdä joka hovin lähettiläät, siellä saa silmäyksen maailman
kauppaliikkeestä, siellä saa aseharjoitusta ja -- siell' on joukko
ihania, kukoistavia naisia, jotka varmaan ovat etevämmät kaikkia
Lanzken sulottaria.
_Bugslaff_ (suuressa liikutuksessa, kävellen edestakaisin. Massov,
tyynesti vaanien häntä, seisoo keskellä huoneita). Puolaan! Olenko
tehnyt väärin häntä kohtaan? (ääneen) Massov, ellei tämä ole petosta --
on se ensimäinen hyvä-työ, minkä mulle teette. Käsitättehän, että minun
pitää asiata mietiskellä.
_Massov_. Mutt' ei kauvan, jos pyytää saan. Sillä juuri nyt on Teillä
paras tilaisuus matkustaa. Tanskan lähettiläs, joka on käynyt
Rügenvaldessa äitirouvaanne tervehtimässä, lähtee huomenna
lähetystoimissa Puolan kuninkaan luo. Hän on Teille arvonne mukainen
seuraaja -- -- --
_Bugslaff_ (itseks.). Hoviin!
_Massov_. Siihen hoviin, joka, lähinnä Rooman keisarin hovia, on
loistavin ja ritarillisin koko maailmassa.
_Bugslaff_. Ja -- nyt heti?
_Massov_. Viipymättä. Minun luullakseni täss'ei ole mitään arvelemista.
Tuolla ulkona odottaa Teitä hevonen.
_Bugslaff_. Liian äkkiä -- todellakin, min'en ymmärrä. Ja Lange-isä,
mitähän Lange-isä -- kas, tuossa hän onkin.
_Massov_ (itseks.). Tuon lasku on sittemmin selvitettävä.
Viides kohtaus.
Entiset. Hans Lange (tulee, hänen jälessään Gertrud-muori,
joka, ympärilleen katsomatta, menee rukkinsa ääreen, vetää
sen kamariin).
_Lange_. Kah, -- itse herra hovimarsalkki! (Teeskennellyn rehellisesti
tervehtien Massov'ia, tultuaan etu-alalle). Hyvää päivää kanssa, korkea
herra, ja tervetultuanne Lanzkeen! Olette kai pistäynyt katsomaan
armollista nuorta herraamme ja miten siankinkkumme ja rokkamme
poikosessa vaikuttaa? -- He! Kuten näette, lihavaksi ja paksuksi hän on
paisunut, (hiljaa Massov'ille) Mitä muuhun tulee, -- tahtoo käydä
hitaisesti; mutta kun vuoden ja vuorokauden kuluttua jälleen pistäytte
tänne tirkistämään, ette varmaankaan enään äkkiä eroita häntä
palkka-rengistäni.
_Massov_ (niellen kiukkuaan). Hyvä, hyvä! Puhukaamme siitä toisella
kertaa. -- (Bugslaffille) Jos Teidän ruhtinaallisen armonne nyt
sopisi -- -- --
_Bugslaff_ (hämillään). Lange-isä -- -- --
_Lange_. Miksi naamanne on noin venynyt, junkkeri? Hä? Mitä tääll'on
tapahtunut?
_Bugslaff_. Mitä sanot, minun täytyy lähteä pois täällä!
_Lange_. Lähteä pois?
_Bugslaff_. Äitini käskee, ja min'en tahdo hänen tahtoansa loukata.
Myöskin on se parhaakseni, Lange-isä.
_Lange_. Vai tahtoo äiti-rouvanne; no, sitte se kai lienee
parhaaksenne. Ja minne matka pitää, junkkeri hyvä?
_Bugslaff_. Puolaan, Lange-isä, kuninkaan hoviin, jotta oppisin
ritarillisia käytöstapoja sekä ruhtinoiden ja naisten kanssa
seurustelemista. Ja minä luulen, että nyt onkin jo aika.
_Lange_. Naisten kanssa -- no hei, lieneekö sillä sentään hengen hätää.
Mutta mitäs minä niistä ymmärrän? Minä olen vain yksinkertainen
talonpoika ja rouva herttuattaren ja herra hovimarsalkin täytyy
kaikenmoiset seikat paremmin tietää.
_Bugslaff_. Niin, näetkös -- mutta se toki tuntuu minusta vaikealta.
_Lange_. Hm! Niin kai, niin kai. Te olitte aivan tyytyväinen oloonne
täällä. Mutta luultavasti on herra hovimarsalkki -- -- --
_Massov_. Päivä kuluu, ja meidän pitää ennen myöhäistä iltaa olla
kotona jälleen.
_Lange_. Lähdettekö tänään jo? Entäs -- sudenjahtimme, junkkeri?
_Bugslaff_. Tosiaankin, Massov, sen olin vähällä unhottaa.
_Massov_. Puolassa on susia yltäkyllin.
_Lange_. Siin' on korkea herra ihan oikeassa, Puolan metsissä on susia
suuret laumat. Mutt' entä lohet, armollinen herra? Mitenkäs
lohenpyynnin nyt käypi?
_Massov_ (eriks.). Kirottu lörppö!
_Lange_ (Bugslaff'ille, iskien silmään). Ettekö juuri eilen sanonut
kaiken mokomin tahtovanne nähdä lohenpyydystämistä? (Massov'ille)
Näettekös, armollinen herra, lohi, se pyrkii sisä-järviin, joissa vesi
ei ole suolaista, niinkutsuttuun "makeaan veteen", ja sentähden se uipi
merestä jokiin, joissa usein töyttää sulku-aitaa vastaan, ja kun se
luulee sulun tuonpuoleista vettä vieläkin makeammaksi, hyppää se yli
sulku-aidan; mutta kalastajilla, jotka viisauksissaan ovat rakentaneet
toisen sulun ylemmäksi jokeen, heillä on siten lohet satimessa kuni
kala-arkussa vain, ja siitä ne niitä sitten ammentavat, toisinaan pari
sataa kappaletta kerralla. Niin niin, moni on pyrkinyt "makeaan
veteen", (yhä antaen salaisia viittauksia Bugslaff'ille) ja se saattais
useallekkin olla hyväksi esimerkiksi, hehehe!
_Bugslaff_. Massov, sanokaa äidilleni, että minä täytän hänen tahtonsa,
mutta viikonpäivät minä vielä täällä -- -- --
_Massov_. Valitettavasti kyllä ei rouva herttuatar voi semmoiseen
viivytykseen myöntyä. Hän ei tohdi antaa Teidän seuratta matkustaa
vieraasen maahan, ja tämä tilaisuus -- -- --
_Bugslaff_ (seisoo neuvotonna). No siis, Lange-isä, Herran
nimeen -- -- --
_Lange_ (nörkisti itseks.). Herran päivät, hän ei vieläkään huomaa
mitään! (ääneen) Kuulkaapas, junkkeri, kuinkahan pitkä matka täältä lie
Puolaan?
_Massov_. Mitä se sinua liikuttaa? Minkätähden sinä yhä lörpötyksinesi
puhettamme häiritset?
_Lange_. Minä tarkoitan vain, armollinen herra, sanomien tähden
Wolgast'ista, kuinka pitkä aika kulunee, ennenkuin ne Puolaan
ennättävät?
_Massov_ (äimistyneenä). Mitä tuo?
_Lange_. No hei, noin vain junkkerin tähden ja hänen isä-herransa
tähden, joka kuuluu makaavan hengenvaarallisesti haavoitettuna
Wolgast'in tienoilla.
_Massov_. Hiisi! Ken siitä on -- -- --
_Bugslaff_. Mitä kuulen? Isäni haavoitettu, ja sen sanot sinä vasta
nyt, noin vain sattumalta, ihan kuni parahan uutisen? Koska --
kuinka -- -- --
_Lange_. Kuulkaas, junkkeri, minä itsekkin kuulin sen aivan sattumalta
vasta äsken -- --
_Bugslaff_. Keltä?
_Lange_. No hei, herra hovimarsalkin talli-rengiltä tuolla ulkona.
_Massov_ (itseks.). Voi, sitä ruoskittavaa konnaa!
_Bugslaff_. Massov, sanokaa, onko totta, että isäni -- -- --
_Massov_. Pelkkiä huhuja, jommoisia sota-aikoina kuulee sadottain.
Uskotteko todellakin kuorma-renkien loruja?
_Bugslaff_. Massov, älkäätte valehdelko. Isäni henki on vaarassa.
_Massov_. Jokaisenhan henki on Herran kädessä.
_Bugslaff_. Älkää piilkö katalan umpimielisyyden peitossa! -- Haa, nyt
ymmärrän Teidän helvetilliset vehkeenne!
_Lange_. No, Herralle kiitos!
_Bugslaff_. Isäni kuolemaisillaan, -- silloin olin minä luonnollisesti
tiellä. Minut piti saada pois, -- jos vain mahdollista, maailman
ääriin; se olis ollut suloisinta -- jotta herra von Massov mielensä
mukaan, minun näkemättäni, olisi saattanut kortteja sekoittaa. Minut
piti saada pois, jotta herra von Massov -- -- --
_Massov_. Min'en ole tottunut soimauksia nielemään, enkä kärsi
kenenkään moista lausuvan, en itse -- -- --
_Bugslaff_. Hallitsiasi ja herttuasi -- -- --
_Lange_ (hiljaa Bugslaff'ille). Tyynemmin -- kylmäverisemmin, junkkeri!
_Massov_. Minua ei käske kukaan muu, kuin armollinen rouvani, joka on
myöskin Teidän hallitsiattarenne, ja joka minun kauttani käskee Teidät
huomenna olemaan valmis matkustamaan Puolaan; ellette tottele -- -- --
_Bugslaff_. Järjetön, Te uhkaatte?
_Massov_ (äkkiä muuttuen kylmäksi). Min'en uhkaile milloinkaan. Minä
toimin. Te tunnette ilmoitukseni. Mitä pitää mun äidillenne puolestanne
vastata?
_Bugslaff_ (etsien sanoja, suuressa liikutuksessa). Vastatkaa
hälle -- -- --
_Lange_ (nykäisee Bugsfaff'ia kyynäspäästä). Junkkeri, ettehän toki
omaa äitiänne -- -- --
_Bugslaff_. Oikeassa olet, Lange-isä. Menkää, ratsastakaa kotiin,
Massov. Sanokaa Rügenvaldessa: Lohi ei tällä kertaa pyri "makeaan
veteen", vaan jääpi toistaiseksi suolaiseen, joka tosin tuntuu
muikeammalta, mutta jossa ei ole karia eikä putouksia. Ja
sitte -- -- --
_Lange_ (kuin edellä). Lohet ovat mykkiä, junkkeri.
_Bugslaff_ (malttaa, kättelee Langea). Kiitoksia, vanhus! -- Onnea
matkallenne, herra von Massov! (Viittaa Massov'ia menemään, ja poistuu
itse oikeanpuoliseen sivukamariin).
_Massov_ (mykkänä kiukusta, sitte lävistävällä katsannolla Langeen).
"Onnea matkalle!" -- En minäkään mieli olla sulle kiitos-velassa.
(kääntyy menemään ovelle).
_Lange_ (seuraten, tyynellä kohteliaisuudella, ei ymmärtävinään häntä).
Ei kestä kiittää, ei mitään kiittämistä, armollinen herra. Suurimmalla
mielihalulla olen kaikki tehnyt. Ja jos yksinkertainen talonpoika
vastakin saattaisi tehdä korkealle herralle jonkun pikku palveluksen,
niin -- -- --
_Massov_ (Menee ulos, paiskaa oven kiini heidän välillään).
_Lange_ (tyynesti katsellen ympärilleen). Hm, nyt oli totisia
kysymyksessä! Hehehe, sinne meni kalastaja tyhjiin pyydyksiin, ja lohi
nauraa ilkkuen hänen kujeitaan. Nyt, kalamiesi, kiroile: Ei kala aina
nykäise! Hehehe! Täytyy mennä katsomaan junkkeriani. Junkkeri! Junkkeri
hoi!
Kuudes kohtaus.
Lange. Bugslaff (palajaa).
_Bugslaff_. Joko ilma on puhdas?
_Lange_. Pikkurukkuisen vielä haiskahtaa tulikiveltä. Ei muuta.
_Bugslaff_. Oi, kuinka hyvältä nyt tuntuu, kun vihdoinkin sain sieluni
kepeäksi, kun hän vihdoinkin sai kuulla sen, mikä vuodet pitkät on mun
-- -- (katsahtaa Langeen, joka aivan liikkumatta seisoo etualalla).
Lange-isä, sinä pudistelet päätäsi. Enkö toimittanut asiaani oikein
hyvin?
_Lange_. Jos aikomuksenne oli oikein lujasti kiristää paulaa kaulaanne,
siinä tapauksessa suorititte seikkanne somasti, mutta muussa teitte --
luvallanne -- hullusti!
_Bugslaff_. Vereni kiehui, min'en voinut sitä hillitä.
_Lange_. Hm! Minä olen vain tyhmä talonpoika, mutta olen aina kuullut
sanottavan: Joka valtakuntaa ja kansaa hallita aikoo, sen pitää ensin
oppia hallitsemaan itseään.