_Henning_ (jäätyään yksin, viskaa viikatteen pois). Jospa susi söisi

sinut luinesi, lihoinesi, sä mieroon juossut herttuan-sikiö! Minun käy

aina sydämelleni, kuullessani ja nähdessäni, kuinka hyvin kaikki häntä

kohtelevat. Olen aivan, kuin noiduttu -- -- aivan kuin aina joku

kurkkuani kuristeleisi. Tuhat tulimmaista! Jospa vain pääsisin tieheni

täältä -- mutta jättää hänet tänne aivan yksin vehkeilemään isännän

selän takana -- --. Ee-e'! Niin tuhmia emme sentään olekkaan! Mutta

saada hänet pois, -- tavalla tai toisella -- jos se onnistuisi, sepä

oisi parasta. Sittemmin, varmaan -- asia ei saa jäädä entiselleen, ja

sitten -- -- --

_Dörte_ (tulee, alkaa askarrella astioiden kanssa takan ääressä).

Oletko sinäkin vielä täällä, Henning?

_Henning_. Kuten näet, Dörte. Vaan ole huoletta, kyllä minä kohta menen

tieheni.

_Dörte_. Minusta nähden ole tai mene, samantekevä.

_Henning_. Sinusta nähden, Dörte? -- Niin, luonnollisesti, sinusta on

aivan samantekevä, onko Henning'iä olemassakaan. Sinä muistelet tuota

tuolia paljon enemmän kuin minua.

_Dörte_. Tuolista onkin paljon enemmän hyötyä, kuin mokomasta

jöröpäiistä, joka ei tee muuta, kuin murisee ja vääntelee naamaansa.

_Henning_. Niin, mutta ihmisen pitää todellakin olla tammipölkky,

voidakseen mitäkään hiiskumatta kärsiä kaikkea.

_Dörte_. Kuuleppas, Henning, sun kurisi alkavat ajan pitkään tuntua

tukalilta. Miksi sinä alati kieput ympärilläni, nostellen olkapäitäs?

Ja mitä nuo haa- ja hm-huudahdukset ynnä muut hullun-vehkeet

merkitsevät? Ken on sinulle pahaa tehnyt, jotta aina kävelet kyräillen,

kuin kiukkuinen sonni?

_Henning_ (hieroen hattuaan käsiensä välissä). Minullekko, Dörte? Oi,

minulle ei ole kukaan mitään tehnyt; kenpä viitsis tehdäkkään

Henning'ille mitään; Henning tekee työnsä, kulkee omia teitään, jättäen

lopun taivahan Taaton huostaan. Mitäpä huolittaiskaan Henning'istä;

Henning on vain palkka-renki, on vain olevinaan pikkusen parempi kuin

tavallinen, nelijalkainen työ-juhta; niinkauvan kuin se auran va'on

päähän viepi, ei sille kukaan mitään tee. Kenpä viitsis tehdäkkään

Henning'ille mitään?

_Dörte_. Tuhmia puheita!

_Henning_. Niinpä niinkin, -- niinkuin renki puhua osaa. Prinssi osaa

tietysti paremmin.

_Dörte_. Siihenkö tähtäsit? Sitäpä ajattelinkin!

_Henning_. Tietysti niinkauvan kuin ei prinssiä ollut pilkisteltävänä,

oli Henning kylliksi hyvä. Silloin kuului "kulta Henning" ja "hyvä

Henning", Henning siellä, Henning täällä, Henning kaikkialla. Ja jospa

vain pähkinä-pensaat tuolla alhaalla puutarhanaidan vieressä voisivat

puhua -- -- --

_Dörte_ (kädet puuskassa, mennen aivan hänen eteensä). Olehan toki

vaiti, ja suo _mulle_ suunvuoro. Minä tiedän varsin hyvin, että välimme

muinoin oli toisin, mutta _minulla_ yksin on syy sitä valittaa.

_Henning_. Luonnollisesti! "Tule tänne, syyparka -- --!" Miesväen

niskoilla vika aina makaa, -- tiettyä se.

_Dörte_. Miksikä sinä, joka ennen olit iloinen, nöyrä ja hyväluontoinen

poika, heti muutuit vanhaksi jöröpääksi, kun nuori junkkeri taloon

tuli?

_Henning_. Hm! Kenties juuri sentähden, että hyvänluontoinen,

ystävällinen Dörte-neito muuttui ylpeäksi, heiluhäntäiseksi

ryökkynäksi, heti kun nuori junkkeri taloon tuli.

_Dörte_. Nytpä valehtelit kurkkusi täyden, Henning.

_Henning_. Luonnollisesti! Ainahan miesväki valehtelee, kun naisväelle

puhtaan totuuden sanoo.

_Dörte_. Totuuden? _Minä_ sanon _sinulle_ totuuden, Henning. Aivan

hyvin huomasin minä jo alustapitäin, kuinka sinun nenääsi kirveli, kun

nuori herramme Lanzkeen tuli. Ja siitä päivästä aikain olet sinä

vaaninut minua, kävellyt kuin kissa kuuman puuron ympärillä, ett'en ole

saanut junkkeria tervehtiäkkään, ennenkuin sinä olet kuonosi väliin

tunkenut. Minä sanoin itsekseni: Mitä, -- siitäkö kohdasta saapas nyt

puristaa? Ja tuonko ai'ot vihdoin mieheksesi ottaa, mokoman

pahankurisen, ilkeän kippura-nokan? Siitäpä vasta aika huoneen-ristin

saisitkin. Ei -- ja nyt _heti_ pitää mun hälle huomauttaa, että

aikeensa minun suhteeni huonosti onnistuvat, ja olla iloinen junkkerin

kanssa, josta asianomainen huomatkoon, että kohteliaita ihmisiä

kohdellaan kohteliaasti ja törkeitä hölmöjä -- _kartetaan_. Niin on

asia! Nyt sen tiedät, jätä siis minut rauhaan tuhmuuksiltasi! (Kääntyy

äkkiä, menee jälleen takan luo).

_Henning_. Luonnollisesti! Ensin panevat he ihmisen pään ihan pyörälle,

ja sitte pitää heidät jättää rauhaan! Jatkakaa vain, kulkekaa vain

tietänne eteenpäin, Dörte-neito; kyllä minä teidät rauhaan jätän. Mutta

häntä, tuota maankuleksiaa, tuota prinssiä -- -- --

_Dörte_. No?

_Henning_. Jota meidän on täytynyt nenästä neuvoa, joka valjastaa

hevoset auran taakse -- -- --

_Dörte_. Onko se hänen vikansa?

_Henning_. Häntä min'en pidä pölhöäkään parempana, vaikka hän itse

kummittelee olevansa taivahan Tekiätä viisahampi.

_Dörte_. Niin sinä todellakin "puhut kuin keitetystä lampaan päästä."

Vaan omaksipa turmiokses pakisetkin, poikoseni.

_Henning_. Ja jos ei mulla enää muuta turmeltavaa ole, menen jo ajoissa

pähkinäpensaasta hakemaan itselleni parin notkeita raippoja, ja kun

vain vielä kerran näen prinssin tuhmuuksia tekevän, otan niillä hänen

selästään "kirjavan takin mittaa" -- ja oikein aika miehen kädellä!

_Dörte_. Koetappas vain!

_Henning_. Ja ellei hän sittekään tapojansa paranna, niin -- -- (käärii

hiansa ylös).

_Dörte_. Henning, sinä olet -- -- --

_Henning_ (puhuu itsensä suutuksiin). Villi peto, minä tiedän sen,

siksipä en tahdo näyttääkkään paremmalta kuin olen, ja se, joka koskee

siihen, mikä minun omani on ollut, se saapi toden totta tuntea

villi-pedon puremia, se joutuu heti kohta hiiden pohtimeen, ja juuri

tuo maankuleksia -- -- --

Kolmas kohtaus.

Entiset. Bugslaff (tulee reippaasti).

_Bugslaff_. Henning! Missä olet? Isäntä on jo kolmesti kutsunut sua.

_Henning_ (pelästymällä, hitaasti käärien hiansa alas jälleen). Hyvä,

minä tulen paikalla. Täytyi täällä ensin vähän soittaa suu-peliä.

(Sylkee kämmeniinsä, heittää viikatteen olalleen ja menee vitkaan

ovelle, sill'aikaa Bugslaff lähenee Dörteä. Henning kääntyy vielä

kynnyksellä, katsoo heihin, uhkaa kärsivänä viikatteella, sulkee oven

mentyään,)

_Bugslaff_. Mikä on tuon pojan maksan mullistanut?

_Dörte_ (nyreissään). Hän on narri. Mitäpä hänestä. Mutta mitäs _Te_

täältä etsitte?

_Bugslaff_. Mittaus-ketjujani ja tadikkoa.

_Dörte_. Ne ovat ladossa, oven takana.

_Bugslaff_ (tarttuu hänen käteensä). Dörte, sanoppas totuus: Henning on

paha sua kohtaan; eikö niin?

_Dörte_. Mitä se Teihin koskee? Minä selitin jo hänelle asian.

_Bugslaff_. Mitä hän sinusta tahtoo? Mitä hän yhä itsekseen jörisee ja

sadattelee? Enkö saa sitä tietää?

_Dörte_. Ei se ole mikään salaisuus, saatte vaikka käsin tunnustaa

sitä. Meidän välimme oli muinoin varsin hyvä ja kerran annoin hälle

lupauksen että, ellei muka isällä olisi mitään vastaansanomista, minun

puolestani kyllä voisimme koitua pariksi. Mutta luultavasti ei isä

koskaan anna minua hänelle, kun hän on ainoastaan palkka-renki ja

vallan köyhä.

_Bugslaff_. Sinäkö tuon törkeän veitikan vaimoksi?

_Dörte_. Hän olisi kyllin siisti minulle, ellei hän vain olisi niin

kiivas ja äkäinen. Mutta kun hän vain näkee minun Teidän kanssanne

puhelevan ja naureskelevan, joka ei suinkaan lie synnillistä, joutuu

hän heti raivoon ja on -- --

_Bugslaff_. Mustasukkainen? Minuun?

_Dörte_. Hän on narri, sanoinhan sen jo? Minä muka olen viehättävä

makupala prinssille.

_Bugslaff_. Dörte, armas sulo Dörte -- -- (kietoo käsivartensa hänen

ympärilleen.)

_Dörte_. Älkää! -- Antakaa mun olla, junkkeri. Te ette suinkaan kosi

minua, ja ainoastaan huvikkeeksenne, Teidän ruhtinaallinen armonne --

_Bugslaff_. Mutta jos minä vannon -- -- --

_Dörte_. Korvia myöten olevanne rakastunut minuun? Hahaha! Sepä vasta

olisikin puhtainta totuutta! Te ette mielestäni näytä juuri

hullummalta, mutta min'en pitkinä päivinäni ole nähnyt haukan ja

varpusen yhdessä pesää rakentavan. Kun yhtäläiset yhteen liittyy,

silloin sovussa ne viihtyy -- aivan niinkuin Noakin arkissa.

_Bugslaff_. Yhtäläiset? Oi, Dörte, mikä onni isälleni siitä, että nai

kuninkaan-tyttären? Mieleisensä kauniin, hurskaan talonpoikaistytön

kanssa olisi hän elänyt paljon onnellisemmin.

_Dörte_. Siinäpä se: Äiti-rouvanne on olevinaan korkeampaa sukua eikä

siis vertaisensa parina. Minun sananparteni pitää paikkansa.

_Bugslaff_. Dörte, osoitatko mulle pikkuruisenkaan hyvyyttä?

_Dörte_ (nypiellen rukin ääressä). Miks en? Pitäähän lähimmäistään

rakastaa, ja Te olette minun lähimmäiseni, niinkuin Henning'ikin.

_Bugslaff_. Näetkös, Dörte, isäsi on tehnyt mulle paljon hyvää. Ilman

häntä istuisin yhä vielä vankeudessani, kiroten kurjassa velttoudessani

mun syntymä-päivääni, ja unohtaisin velvollisuuteni sekä itseäni että

tulevaisuuttani kohtaan. Vasta täällä olen tullut huomaamaan, mitä

rehellinen päivätyö merkitsee, ja olen tehnyt päätöksen, joka koskee

koko elämääni, enkä minä koskaan unhoita, että isäsi on minut siihen

johtanut. Mitä olisi, jos minä, vihdoin hallitsiaksi tultuani,

sanoisin: Sen ja sen hyvän työn on talonpoika Hans Lange mulle tehnyt,

ja nyt minä otan hänen tyttärensä puolisokseni, merkiksi -- -- --

_Dörte_. -- -- että olisitte oikein lapsekas ja ett'ei Teille vain

millään muotoa maata ja hallitusta uskottaisi.

_Bugslaff_. Voi sua, kelvoton, noinko sinä unohdat kunnioituksesi

tulevata hallitsiaasi kohtaan? Pyydä heti anteeksi, muuten tukin minä

jumalattoman suusi.

_Dörte_. Tehkää mik'on tehtävänne, minä puhun, mitä tahdon.

_Bugslaff_. Siitä sua pitää sakottaa, maankavaltaja! (Suutelee häntä).

_Dörte_. Menkää tiehenne! Te olette paljoa häijympi kuin Henning.

_Bugslaff_. Etkö lakkaa soimaamasta, vallaton? Odotappas!

(Aikoo jälteen suudella Dörteä, vaan tämä pakenee, juoksee

takan taakse, Bugslaff jälessä. Samassa aukeaa ovi ja sisään

astuu Massov, jota seuraa Henning, joka kääntyy heti takaisin,

heitettyään tarkastelevan silmäyksen Dörteen.)

Neljäs kohtaus.

Massov. Bugslaff.

_Massov_. Täälläpä vasta hupaista. Älkää olko millännekään, junkkeri.

(Dörte juoksee kamariin, vasemmalle.)

_Bugslaff_ (katselee ympärilleen, kivestyneenä.) Haa! Massov!

_Massov_. Tehän huvitteleitte oikein maalaisen tapaan, leikitte

"koira- ja kissa"-leikkiä tai viatonta "avio-leikkiä" -- tai miksi sitä

täällä Lanzkessa nimitetään? Miksikä juoksi sievä leikkitoverinne pois?

Minun on hauska katsella nuorison huvituksia.

_Bugslaff_. Herra von Massov -- mikä saattoi Teidät tänne? Sanokaa

pian, mmull'ei ole aikaa -- -- --

_Massov_. No no, junkkeri, eihän toki niin kiirettä. Olettehan

kaiketikkin varma tytöstänne, enkä minä suinkaan yöksi tänne jää.

_Bugslaff_. Mitä tuo? Min'en salli sitä tyttöä pilkattavan.

_Massov_. Pilkattavan? Minun mielestäni pitäisi hänen lukea

kunniakseen, että Teidän ruhtinaallinen armonne alentaa

itsensä -- -- --

_Bugslaff_ (kiivaasti). Massov --! (malttaa.) Jumalan haltuun, herra

hovimarsalkki! (menee perä-ovelle päin.)

_Massov_ (itseks.). Moistako nuottia nyt? (jyrkästi) Minun täytyy

pyytää Teidän ruhtinaallista armoanne kuuntelemaan minua hetkisen.

Min'en ole turhaan ratsastanut kolmea tuntia, ainoastaan maanilmaa

nauttiakseni ja kuunnellakseni sammakkojen kurinaa Lanzken

ojien-reunoilla (istuu vaarin-tuoliin).

_Bugslaff_ (palajaa). Ette suinkaan, herra von Massov, teillä on

varmaankin pätevämmät syyt. Sanonko minä, mikä teidät on tänne

houkuttanut? Te toivotte minun täällä, yksinkertaisten talonpoikien

seurassa, tykkänään unohtaneen sukuni ja sekä sielultani että

ruumiiltani muuttuneen tylsämieliseksi ja veltoksi, jotta oma isäni,

jos hän vielä näkisi minut, halveksien poistuisi minusta, aatelisto

nostelisi olkapäitään ja minä tulisin koko kaupungin pilkaksi; sillä

minä tiedän hyvin, mihin suuntaan te vehkeitänne viritätte. Mutta

kautta Jumalan, joka on johdattanut niin, että teidän itse on täytynyt

minut tämän katon alle saattaa, kautta Jumalan vannon: Te ette saa

nauttia konnankoukkujenne hedelmiä, niinkauvan kuin ainoakin hengähdys

tätä rintaa kohottaa ja heikoinkin jäntere tätä kättä jännittää. Ja nyt

menkää kotiin ilmoittamaan se äidilleni!

_Massov_. Joka varmaan hämmästyy siitä yhtä suuresti, kuin minäkin.

Minua sanomattomasti huvittaa nähdä maan-ilman tehneen teille hyvää. Te

olette, kuten toivoimmekin, vaurastunut muunkin ettekä ainoastaan

kielenne suhteen; mutta ihmistuntemisessa ette näiden kunnon

talonpoikien parissa ole juuri sanottavasti edistynyt. Jos Hans Lange

on joitakuita oikkuja päähänne saanut -- -- --

_Bugslaff_. Min'en tarvitse ketään korvaani kuiskuttamaan, tietääkseni

minkälaisena miehenä minun tulee teitä pitää. Eikä täällä mikään pelko

estä mua teille sitä suoraan sanomasta.

_Massov_. Rehellisyys maan perii. Mutta rehellisyydessä pitää myöskin

aina olla ymmärrystä, ja teidän ruhtinaallinen armonne on -- vielä

liian nuori.

_Bugslaff_. Kylliksi vanha käsittämään -- -- --

_Massov_. Minä pyydän teidän korkeuttanne kuuntelemaan ilmoitusta, joka

tulee rouva herttuattarelta teille.

_Bugslaff_. Ilmoitusta?

_Massov_. Joka toivottavasti todistaa, kuinka epäjärjellisiä

soimauksenne ovat, joita olette armossa ottanut tehdäksenne nuoruutenne

johtajaa vastaan. (Gertrud tulee, sauvaansa nojaten, nähtävästi

huomaamatta sisällä-olioita, menee rukkinsa ääreen, vetää sen takan

luo, alkaa kehrätä).

_Massov_. Ken on tuo vanha vaimo?

_Bugslaff_. Hans Langen äiti.

_Massov_. Käskekää hänen mennä ulos.

_Bugslaff_. Hän on aivan kuuro ja ymmärtää ainoastaan poikaansa ja sen

tytärtä.

_Massov_. Rouva herttuatar on ihastunut siitä, että Te, muutaman

kuukauden täällä oltuanne, olette ruumiillisesti vaurastunut ja

jättänyt monta pahaa tapaa.

_Bugslaff_. Todellakin?

_Massov_. Mutta nyt luulee hän olevan otollisen ajan hankkia Teille

olopaikan, joka paremmin, kuin tämä kehno maakylä, sopii Teidän

ruhtinaallisia lahjojanne kehittämään.

_Bugslaff_. Onko mahdollista? Hän myöntyy siis hartahinpiin toivoihin

ja päästää minut isänsä luo sotatanterelle?

_Massov_. Valitettavasti kyllä lienee päteviä syitä yhä vielä -- -- --

_Bugslaff_ (katkerasti). Tiesinhän sen! Päteviä syitä, todellakin!

_Massov_. Puolan kuninkaan hovi on paikka, jonne rouva herttuatar

tahtoo Teidät lähettää.

_Bugslaff_ (hämillään). Mitä sanotte? (Vanha muori heittää

tuontuostakin tarkastelevan silmäyksen Bugslaff'iin; seuraavan puheen

ajalla nousee hän äkkiä, menee ulos perä-ovesta.)

_Massov_. Puolan kuninkaan hovi. Siellä on toki koko elämä vähän

ritarillisempaa, kuin Hans Langen luona Lanzkessa. Siellä saa

nähdä joka hovin lähettiläät, siellä saa silmäyksen maailman

kauppaliikkeestä, siellä saa aseharjoitusta ja -- siell' on joukko

ihania, kukoistavia naisia, jotka varmaan ovat etevämmät kaikkia

Lanzken sulottaria.

_Bugslaff_ (suuressa liikutuksessa, kävellen edestakaisin. Massov,

tyynesti vaanien häntä, seisoo keskellä huoneita). Puolaan! Olenko

tehnyt väärin häntä kohtaan? (ääneen) Massov, ellei tämä ole petosta --

on se ensimäinen hyvä-työ, minkä mulle teette. Käsitättehän, että minun

pitää asiata mietiskellä.

_Massov_. Mutt' ei kauvan, jos pyytää saan. Sillä juuri nyt on Teillä

paras tilaisuus matkustaa. Tanskan lähettiläs, joka on käynyt

Rügenvaldessa äitirouvaanne tervehtimässä, lähtee huomenna

lähetystoimissa Puolan kuninkaan luo. Hän on Teille arvonne mukainen

seuraaja -- -- --

_Bugslaff_ (itseks.). Hoviin!

_Massov_. Siihen hoviin, joka, lähinnä Rooman keisarin hovia, on

loistavin ja ritarillisin koko maailmassa.

_Bugslaff_. Ja -- nyt heti?

_Massov_. Viipymättä. Minun luullakseni täss'ei ole mitään arvelemista.

Tuolla ulkona odottaa Teitä hevonen.

_Bugslaff_. Liian äkkiä -- todellakin, min'en ymmärrä. Ja Lange-isä,

mitähän Lange-isä -- kas, tuossa hän onkin.

_Massov_ (itseks.). Tuon lasku on sittemmin selvitettävä.

Viides kohtaus.

Entiset. Hans Lange (tulee, hänen jälessään Gertrud-muori,

joka, ympärilleen katsomatta, menee rukkinsa ääreen, vetää

sen kamariin).

_Lange_. Kah, -- itse herra hovimarsalkki! (Teeskennellyn rehellisesti

tervehtien Massov'ia, tultuaan etu-alalle). Hyvää päivää kanssa, korkea

herra, ja tervetultuanne Lanzkeen! Olette kai pistäynyt katsomaan

armollista nuorta herraamme ja miten siankinkkumme ja rokkamme

poikosessa vaikuttaa? -- He! Kuten näette, lihavaksi ja paksuksi hän on

paisunut, (hiljaa Massov'ille) Mitä muuhun tulee, -- tahtoo käydä

hitaisesti; mutta kun vuoden ja vuorokauden kuluttua jälleen pistäytte

tänne tirkistämään, ette varmaankaan enään äkkiä eroita häntä

palkka-rengistäni.

_Massov_ (niellen kiukkuaan). Hyvä, hyvä! Puhukaamme siitä toisella

kertaa. -- (Bugslaffille) Jos Teidän ruhtinaallisen armonne nyt

sopisi -- -- --

_Bugslaff_ (hämillään). Lange-isä -- -- --

_Lange_. Miksi naamanne on noin venynyt, junkkeri? Hä? Mitä tääll'on

tapahtunut?

_Bugslaff_. Mitä sanot, minun täytyy lähteä pois täällä!

_Lange_. Lähteä pois?

_Bugslaff_. Äitini käskee, ja min'en tahdo hänen tahtoansa loukata.

Myöskin on se parhaakseni, Lange-isä.

_Lange_. Vai tahtoo äiti-rouvanne; no, sitte se kai lienee

parhaaksenne. Ja minne matka pitää, junkkeri hyvä?

_Bugslaff_. Puolaan, Lange-isä, kuninkaan hoviin, jotta oppisin

ritarillisia käytöstapoja sekä ruhtinoiden ja naisten kanssa

seurustelemista. Ja minä luulen, että nyt onkin jo aika.

_Lange_. Naisten kanssa -- no hei, lieneekö sillä sentään hengen hätää.

Mutta mitäs minä niistä ymmärrän? Minä olen vain yksinkertainen

talonpoika ja rouva herttuattaren ja herra hovimarsalkin täytyy

kaikenmoiset seikat paremmin tietää.

_Bugslaff_. Niin, näetkös -- mutta se toki tuntuu minusta vaikealta.

_Lange_. Hm! Niin kai, niin kai. Te olitte aivan tyytyväinen oloonne

täällä. Mutta luultavasti on herra hovimarsalkki -- -- --

_Massov_. Päivä kuluu, ja meidän pitää ennen myöhäistä iltaa olla

kotona jälleen.

_Lange_. Lähdettekö tänään jo? Entäs -- sudenjahtimme, junkkeri?

_Bugslaff_. Tosiaankin, Massov, sen olin vähällä unhottaa.

_Massov_. Puolassa on susia yltäkyllin.

_Lange_. Siin' on korkea herra ihan oikeassa, Puolan metsissä on susia

suuret laumat. Mutt' entä lohet, armollinen herra? Mitenkäs

lohenpyynnin nyt käypi?

_Massov_ (eriks.). Kirottu lörppö!

_Lange_ (Bugslaff'ille, iskien silmään). Ettekö juuri eilen sanonut

kaiken mokomin tahtovanne nähdä lohenpyydystämistä? (Massov'ille)

Näettekös, armollinen herra, lohi, se pyrkii sisä-järviin, joissa vesi

ei ole suolaista, niinkutsuttuun "makeaan veteen", ja sentähden se uipi

merestä jokiin, joissa usein töyttää sulku-aitaa vastaan, ja kun se

luulee sulun tuonpuoleista vettä vieläkin makeammaksi, hyppää se yli

sulku-aidan; mutta kalastajilla, jotka viisauksissaan ovat rakentaneet

toisen sulun ylemmäksi jokeen, heillä on siten lohet satimessa kuni

kala-arkussa vain, ja siitä ne niitä sitten ammentavat, toisinaan pari

sataa kappaletta kerralla. Niin niin, moni on pyrkinyt "makeaan

veteen", (yhä antaen salaisia viittauksia Bugslaff'ille) ja se saattais

useallekkin olla hyväksi esimerkiksi, hehehe!

_Bugslaff_. Massov, sanokaa äidilleni, että minä täytän hänen tahtonsa,

mutta viikonpäivät minä vielä täällä -- -- --

_Massov_. Valitettavasti kyllä ei rouva herttuatar voi semmoiseen

viivytykseen myöntyä. Hän ei tohdi antaa Teidän seuratta matkustaa

vieraasen maahan, ja tämä tilaisuus -- -- --

_Bugslaff_ (seisoo neuvotonna). No siis, Lange-isä, Herran

nimeen -- -- --

_Lange_ (nörkisti itseks.). Herran päivät, hän ei vieläkään huomaa

mitään! (ääneen) Kuulkaapas, junkkeri, kuinkahan pitkä matka täältä lie

Puolaan?

_Massov_. Mitä se sinua liikuttaa? Minkätähden sinä yhä lörpötyksinesi

puhettamme häiritset?

_Lange_. Minä tarkoitan vain, armollinen herra, sanomien tähden

Wolgast'ista, kuinka pitkä aika kulunee, ennenkuin ne Puolaan

ennättävät?

_Massov_ (äimistyneenä). Mitä tuo?

_Lange_. No hei, noin vain junkkerin tähden ja hänen isä-herransa

tähden, joka kuuluu makaavan hengenvaarallisesti haavoitettuna

Wolgast'in tienoilla.

_Massov_. Hiisi! Ken siitä on -- -- --

_Bugslaff_. Mitä kuulen? Isäni haavoitettu, ja sen sanot sinä vasta

nyt, noin vain sattumalta, ihan kuni parahan uutisen? Koska --

kuinka -- -- --

_Lange_. Kuulkaas, junkkeri, minä itsekkin kuulin sen aivan sattumalta

vasta äsken -- --

_Bugslaff_. Keltä?

_Lange_. No hei, herra hovimarsalkin talli-rengiltä tuolla ulkona.

_Massov_ (itseks.). Voi, sitä ruoskittavaa konnaa!

_Bugslaff_. Massov, sanokaa, onko totta, että isäni -- -- --

_Massov_. Pelkkiä huhuja, jommoisia sota-aikoina kuulee sadottain.

Uskotteko todellakin kuorma-renkien loruja?

_Bugslaff_. Massov, älkäätte valehdelko. Isäni henki on vaarassa.

_Massov_. Jokaisenhan henki on Herran kädessä.

_Bugslaff_. Älkää piilkö katalan umpimielisyyden peitossa! -- Haa, nyt

ymmärrän Teidän helvetilliset vehkeenne!

_Lange_. No, Herralle kiitos!

_Bugslaff_. Isäni kuolemaisillaan, -- silloin olin minä luonnollisesti

tiellä. Minut piti saada pois, -- jos vain mahdollista, maailman

ääriin; se olis ollut suloisinta -- jotta herra von Massov mielensä

mukaan, minun näkemättäni, olisi saattanut kortteja sekoittaa. Minut

piti saada pois, jotta herra von Massov -- -- --

_Massov_. Min'en ole tottunut soimauksia nielemään, enkä kärsi

kenenkään moista lausuvan, en itse -- -- --

_Bugslaff_. Hallitsiasi ja herttuasi -- -- --

_Lange_ (hiljaa Bugslaff'ille). Tyynemmin -- kylmäverisemmin, junkkeri!

_Massov_. Minua ei käske kukaan muu, kuin armollinen rouvani, joka on

myöskin Teidän hallitsiattarenne, ja joka minun kauttani käskee Teidät

huomenna olemaan valmis matkustamaan Puolaan; ellette tottele -- -- --

_Bugslaff_. Järjetön, Te uhkaatte?

_Massov_ (äkkiä muuttuen kylmäksi). Min'en uhkaile milloinkaan. Minä

toimin. Te tunnette ilmoitukseni. Mitä pitää mun äidillenne puolestanne

vastata?

_Bugslaff_ (etsien sanoja, suuressa liikutuksessa). Vastatkaa

hälle -- -- --

_Lange_ (nykäisee Bugsfaff'ia kyynäspäästä). Junkkeri, ettehän toki

omaa äitiänne -- -- --

_Bugslaff_. Oikeassa olet, Lange-isä. Menkää, ratsastakaa kotiin,

Massov. Sanokaa Rügenvaldessa: Lohi ei tällä kertaa pyri "makeaan

veteen", vaan jääpi toistaiseksi suolaiseen, joka tosin tuntuu

muikeammalta, mutta jossa ei ole karia eikä putouksia. Ja

sitte -- -- --

_Lange_ (kuin edellä). Lohet ovat mykkiä, junkkeri.

_Bugslaff_ (malttaa, kättelee Langea). Kiitoksia, vanhus! -- Onnea

matkallenne, herra von Massov! (Viittaa Massov'ia menemään, ja poistuu

itse oikeanpuoliseen sivukamariin).

_Massov_ (mykkänä kiukusta, sitte lävistävällä katsannolla Langeen).

"Onnea matkalle!" -- En minäkään mieli olla sulle kiitos-velassa.

(kääntyy menemään ovelle).

_Lange_ (seuraten, tyynellä kohteliaisuudella, ei ymmärtävinään häntä).

Ei kestä kiittää, ei mitään kiittämistä, armollinen herra. Suurimmalla

mielihalulla olen kaikki tehnyt. Ja jos yksinkertainen talonpoika

vastakin saattaisi tehdä korkealle herralle jonkun pikku palveluksen,

niin -- -- --

_Massov_ (Menee ulos, paiskaa oven kiini heidän välillään).

_Lange_ (tyynesti katsellen ympärilleen). Hm, nyt oli totisia

kysymyksessä! Hehehe, sinne meni kalastaja tyhjiin pyydyksiin, ja lohi

nauraa ilkkuen hänen kujeitaan. Nyt, kalamiesi, kiroile: Ei kala aina

nykäise! Hehehe! Täytyy mennä katsomaan junkkeriani. Junkkeri! Junkkeri

hoi!

Kuudes kohtaus.

Lange. Bugslaff (palajaa).

_Bugslaff_. Joko ilma on puhdas?

_Lange_. Pikkurukkuisen vielä haiskahtaa tulikiveltä. Ei muuta.

_Bugslaff_. Oi, kuinka hyvältä nyt tuntuu, kun vihdoinkin sain sieluni

kepeäksi, kun hän vihdoinkin sai kuulla sen, mikä vuodet pitkät on mun

-- -- (katsahtaa Langeen, joka aivan liikkumatta seisoo etualalla).

Lange-isä, sinä pudistelet päätäsi. Enkö toimittanut asiaani oikein

hyvin?

_Lange_. Jos aikomuksenne oli oikein lujasti kiristää paulaa kaulaanne,

siinä tapauksessa suorititte seikkanne somasti, mutta muussa teitte --

luvallanne -- hullusti!

_Bugslaff_. Vereni kiehui, min'en voinut sitä hillitä.

_Lange_. Hm! Minä olen vain tyhmä talonpoika, mutta olen aina kuullut

sanottavan: Joka valtakuntaa ja kansaa hallita aikoo, sen pitää ensin

oppia hallitsemaan itseään.

Hans Lange: Näytelmä viidessä näytöksessä · 第 2 / 6 段