TAHVANAINEN. Minua ilahduttaa suuresti, että sinä olet niin nöyrä,
sillä nöyryys on naisen paras avu ja kaunistus. Kristillisen naisen
esikuva Saara oli myös nöyrä ja Aaprahamille kuuliainen ja kutsui hänet
herraksi. Koska sinä siis tahdot noudattaa naisen oikeata ihannetta ja
esikuvausta —
SOHVI (keskeyttäen). En minä noudata Saaran esikuvausta.
JUKARAINEN. Elä keskeytä, tyttäreni.
TAHVANAINEN. Koska sinä siis olet niinkuin Saara, niin sinä ansaitset
kelpo miehen.
SOHVI. En minä tahdo ansaita miestä.
JUKARAINEN. No, Sohvi, kuinka sinä olet tuollainen? Sinun pitää
kunnioituksella kuunnella hänen puhettaan.
TAHVANAINEN (hämmentyneenä). Niin, koska sinä tarvitset kelpo miehen ja
koska me aina olemme olleet hyviä tuttuja ja kristillisiä ystäviä, niin
minä isäsi luvalla ja suostumuksella kysyn sinulta, tahdotkos ottaa
minut aviomieheksesi?
SOHVI. Mutta minä en tarvitse miestä, en kelvollista enkä kelvotonta.
JUKARAINEN. Ajattele nyt, mitä puhut! Minä olen antanut jo sanani ja
suostumukseni.
MAIJASTIINA. Kuinka sinä olet voinut päättää tällaisen asian kuulematta
edes minun mieltäni, joka olen tyttären hoitanut ja kasvattanut?