Näöltään
te hänet tuntenette. Pitkä?
DE GUICHE.
Vaalea ja...
ROXANE.
Hiusväri kellertävä?
DE GUICHE.
... kaunis...
ROXANE.
Tosiaan!
DE GUICHE.
.. vaan tyhmä...
ROXANE.
Saattaa ehkä näyttää siltä!
Ääntään muuttaen.
Mutta.
kostonne Cyranolle! Sota olla voi
ei kosto hälle, joka sotaa jumaloi!
Ma koston kuolettavan tiedän.
DE GUICHE.
Minkä?
ROXANE.
Konsa
muut sotaan lähtee, hän ja joukko-osastonsa
Pariisiin jättäkää! Te kaartin komentaja
nyt oottehan! -- On hälle kovin kosto tää:
hän vaaraan pääse ei, vaan turvaan tänne jää!
DE GUICHE.
Ah, moista keksiä voi yksin naisen vaisto!
ROXANE.
Te katsoisittepa tuon koston kohdannutta:
hän surren raivois... hän ja hänen ystävänsä,
kun riistettäisiin heiltä täten vaara, taisto!
DE GUICHE, mennen lähemmäs Roxanea.
Siis hiukan rakastatte mua!
Roxane hymyilee.
Kun te noin
mun kostoaikeisiini yhdytte, niin voin
sen lemmen merkkinä kai pitää?
ROXANE.
Voitte.
DE GUICHE, näyttäen sinetöityjä kirjeitä.
Tässä
on käskykirjeet... joukoilleni lähtemässä.
Muut lähtevät, vaan yks pysähtyy lähdössänsä..
Ottaa yhden erilleen.
gaskonjalaisten...
Panee sen taskuunsa.
Nyt se satimeensa juoksi!
Nauraen.
Ah, hah, hah! Cyrano!... Se tappelija-kukko!
-- Te teette tepposia!...
ROXANE, katsoen häneen.
Joskus, leikin vuoksi!
DE GUICHE, aivan lähellä Roxanea.
Te minut lumoatte. Kuulkaa, tänään ois
mun lähdettävä. Ah, ken lähteä nyt vois,
kun teille tuskaa tuo se...
Ah, niin! Tosiansa!
On liki kapusiinein luostari... se tuolla
on Orleansin kadulla; sen aikoinansa
perusti Atanasius. Sen portin lukko
ei maallikoille aukee,... mutta ehkä saan
ma piilopaikan siellä. Voivat hihaan kaavun
mun isät pistää, niihin mahtuu. Enoani
he pelkää, Richelieutä, niin ett' ovat kuolla,
ja kenties saan ma siksi heidät auttamaan...
-- Mun luullaan lähteneen, ma naamiossa saavun.
Mä päiväks jään, te armas juonittelijani!...
ROXANE, vilkkaasti.
Vaan teidän maineenne, jos tästä saadaan selko...
DE GUICHE.
Pyh!
ROXANE.
Entä piiritys! Mä pelkään...
DE GUICHE.
Turha pelko!
Viis piirityksistä! Siis: suokaa!
ROXANE.
En!
DE GUICHE. Oi, suo'!
ROXANE, hellästi.
Velvollisuuteni on kieltää teiltä tuo!
DE GUICHE.
Ah!
ROXANE.
Lähtekää!
Syrjään.
Christian, hän jää!
Ääneen.
Oi, Antoine,
te urho olkaa!
DE GUICHE.
Ah! Tuo sana taivainen
on! Siis te rakastatte...
ROXANE.
Sitä rakastan,
kenenkä vuoksi pelkään.
DE GUICHE, ylen onnellisena.
Niinpä lähden, lähden!
Suutelee Roxanen kättä.
Nyt tyytyväinen ootteko?
ROXANE.
Oon, ystäväni.
De Guiche menee.
SEURALAISNAINEN, koomillisesti kumartaen De Guichen selän takana
Oon, ystäväni! Hyvin, hyvin mielissäni!
ROXANE, seuralaisnaiselle.
Se, mitä äsken kuulit, sellaista on, jota
ei Cyrano saa tietää. Suunniltaan sen tähden
hän joutuisi; näin hältä riistetäänhän sota!
Huutaa taloon päin.
Hoi, serkku!